Taiwanilla annoin aina kaikki rahani Dabylle. Kun sitten taas lähdin muiden valkoisten, neekereiden ja appanoiden kanssa purjehtimaan maailman merille Daby palautti sen mitä oli jäänyt. En tietenkään koskaan ottanut niitä vastaan, koska se olisi tietänyt myrskyjä ja huonoja ilmoja. Kiinalaiset ahtaajatkin polttivat kannella pinoittain Helvetin pankin seteleitä tuottaakseen onnea laivalle ja sen lastille.
Aina ajoittain Daby yritti opettaa minulle kiinaa. Muut puuhastelut kiinnostivat minua kuitenkin enemmän, olinhan melkein teini vielä. "Valkoiset ovat tyhmiä, mutta kyllä hekin voivat oppia", Daby sanoi.
Kerran en sitten sattuneesta syystä enää palannut. Nyt ymmärrän, että se oli onni. Toipilasaika sotureiden Suomessa ja kulttuuriltaan rikkaassa Euroopassa on kasvattanut minua ihmisenä ja opettanut minulle paljon. Tänään ymmärrän, että Daby oli synkällä tavalla paha ihminen ja osaisin vastaavassa tilanteessa länsimaisena miehenä mennä vinkumaan oikeuksieni puolesta Taiwanin vähemmistövaltuutetun toimistoon, kuten hyvän ihmisen tuleekin tehdä. En voi kuin kiittää siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti