Rakas Yleisradiomme näyttää tekevän ohjelmaa, jossa erilaisten ajatusmaailmojen pitäisi kohdata toisensa leppoisissa merkeissä. Ihan hyvä idea. Toisaalta hieman ihmetyttää miksi Amnestyn ja Sisun maailmankuvat olisivat jotenkin toisilleen ehdottoman vastakkaisia. Itse olen kuolemantuomion vastustaja mikä ei koskaan ole aiheuttanut mitään nuivimista nationalistien taholta ja toisaalta suuri - ellei suurin - osa niistä poliittisista vangeista, joiden vapauttamista Amnesty ajaa taistelevat kansallisen itsenäisyyden puolesta ja ovat jonkun sortin nationalisteja.
Yleisellä asiatasolla ristiriita tulee tietysti kansallisen ja kansainvälisen välillä. Lähinnä siitä mitkä oikeudet kansainvälisillä järjestöillä on asettua kansallisten lakien ja demokraattisen lainsäädännön yläpuolelle. Ei ole välttämättä mitenkään selvää, että kansainvaltaisuus johtaisi kaikkialla sellaisiin yhteiskuntiin, kuin länsimaiset yhteiskunnat ovat, eikä ole aina itsestään selvää, että hyvää tarkoittavat, kansainväliset painostusjärjestöt edistäisivät todellisuudessa mitään hyvää, vaan ne saattavat hyvinkin sählätä asioissa, joista sillä ei ole mitään tietoa ja tehdä siten suuriakin tuhoja. Niin varmaan saattavat tehdä nationalistitkin, mutta korostaessaan kansanvaltaisuutta ja kansallista itsemääräämisoikeutta he ainakin jättävät enimmän vastuuta ihmisille. Nepalilaiset eivät ehkä tahdokaan olla vain iloinen ihmisjoukko, joka aina hymyilee, jos die Rote Tarja, tai joku muu länsimainen supertäti vain muistaa käydä tapaamassa kuningasta. Ehkä heilläkin on jotain kansallisia pyrkimyksiä.
Joskus tuntuukin, että vastakkain on todellakin kaksi kokonaan erilaista maailmankuvaa, joista toinen näkee ihmiset itsenäisinä toimijoina ja toinen tahdottomina uhreina. Nationalismin keskeinen ideahan on - poliittisessa mielessä - että kansojen tulisi hallita itse itseään. Nationalismin vastustajien idea taas vaikuttaisi olevan, että ainakaan kaikki kansat eivät kykene hallitsemaan itseään, jos nyt mitkään kykenevät.
Tuossa asettelussa - joka nyt voi olla verkkokeskustelun tylysti kärjistämä, myönnetään - on helppo valita puolensa, mutta on vaikea sanoa onko mikään sivistynyt keskustelu noiden näkemysten yli mahdollinen. Tai edes tarpeellinen.
10 kommenttia:
Kannattaa käydä katsomassa Suomen Amnestyn sivuilla vähän katsomassa, kenen ihmisoikeuksia he pääasiassa puolustavat. Tästä voi helposti päätellä, että nykyisillä ihmisoikeusaktivisteilla on vain vähän tekemistä niiden kanssa, jotka aikanaan toimivat aktiivisesti itäeurooppalaisten toisinajattelijoiden puolesta.
internationaali-nationaali
liike-juurtuminen
yksilö-yhteisö
hajotus-suojelu
oikeus-velvollisuus
poikkeus-normaalius
valtio-perhe
suuri-pieni
tavoite-totuus
seksi-rakkaus
kiihotus-tyydytys
hetki-jatkuvuus
minä ja kaikki muut- me
sattuma-jumala
vasen-oikea
uhri-toimija
pienet ihmiset-lapset
relativismi-oikea ja väärä
tunne-tietoisuus
sosiaalinen konstruktio-mies tai nainen
jne..
Keskustele nyt siinä sitten...
Tommy Lindgren esittelee näkemyksiään Polyteekkari-lehdestä, josta seuraava on lainattu:
"Rasismi ja syrjintä on edelleen hyvin syvällä suomalaisessa yhteiskunnassa ja hyvin iso ongelma. EU on rajaamassa itseään hirveän ylimieliseks ja itseensä käpertyväks yhteisöks maailmassa. Suomen ulkomaalaislailla ja turvapaikkalainsäädännöllä ja sillä käytännöllä, jolla on Suomeen pakolaisia otettu, on aika häpeällisellä tavalla pyritty pitämään oma lintukotomme. Se on ihan varmasti ongelma, joka näkyy myös viranomaisten toiminnassa.
Tommyn mielestä perusteet ottaa Suomeen vain vähän maahanmuuttajia ovat nurinkurisia. Hänen mukaansa mahdollisia konflikteja maahanmuuttajien ja suomalaisten välillä on pelätty vainoharhaisesti.
– Ikään kuin me tiedostettaisiin selvästi, että meillä on tietyt ennakkoluulot, jotka tulee johtamaan ongelmiin, jos me tänne niitä ulkomaalaisia päästetään. Joten parempi ettei päästetä niin paljon ulkomaalaisia, et säästytään näiltä ongelmilta. "
Tällaiset ihmiset toimivat ns. ihmisoikeusjärjestöissä. Kehotan kaikkia olemaan tukematta Amnestya tai muita vastaavia järjestöjä.
Itsehän tuen ainoastaan katolista kirkkoa, jonka nunnat ja munkit tekevät pyyteetöntä työtä ;)
Vakavastikaan ottaen en kyllä Amnestyä tukisi, vaikka toisaalta Suomen Amnestyn maakohtaiset vastuut näyttävät olevan:
- Indonesia ja Itä-Timor
( selkeä kansallisuuskysymys )
- Israel ja palestiinalaisalueet
( vähän epäselkeämpi kansallisuuskymys )
- Itä-Afrikka
( klaanit ja heimot toisiaan vastassa, kai )
- Keski-Amerikka
( kansallisuuskysymys. Zapatistit, intiaanit jne... )
- Kiina
( Tiibet, uiguurit ja muita kansallisuuskysymyksiä )
- entinen Jugoslavia
( kansallisuuskysymyksiä )
- Maghreb (Marokko, Algeria ja Tunisia)
( mitä lie. En tiedä )
- Turkki
( Suuri osa poliittisista vangeista itsenäisyyttä tavoittelevia kurdeja )
- Venäjä
( myös kansallisuuskysymyksiä )
- Yhdysvallat
( joopa joo )
Eli äkkinäisesti voisi päätellä, että suuri osa niistä poliittisista vangeista, joita Suomen Amnesty suoraan tukee ovat kansallista itsenäisyyttä tavoittelevia nationalisteja.
Helsingin keskustassa kesällä näkee viehättäviä nuoria pimuja jotka keräävät jäseniä Amnestyyn. Viime kesänä jouduin siellä ko. kontaktiin kaksi kertaa. Niille on tosi ikävää sanoa ei, kivoja kun ovat.
Myönnän, että Amnestyn ajamien asioiden joukossa on niitä hyviäkin mukana.
Valitettavasti tuo Tommy Lindgrenin haastattelu osoittaa, miltä arvopohjalta toiminta lähtee.
Siksi minä kieltäydyn tukemasta Amnestyä tai Human Rights Watchia. Molemmat ovat vihervasemmistolaisuuden mädättämiä sinänsä hyvän asian puolesta toimivia liikkeitä.
"Myönnän, että Amnestyn ajamien asioiden joukossa on niitä hyviäkin mukana.
Valitettavasti tuo Tommy Lindgrenin haastattelu osoittaa, miltä arvopohjalta toiminta lähtee."
Jep. Itse olin Amnestyn alussa aika innoissani, koska olen ihan vakaumuksellisesti kuolemantuomion ja poliittisten tuomioiden vastustaja.
Into sitten hyytyi, kun Amnesty alkoi ottamaan "adoptiolapsikseen" suomalaisia aseistakieltäytyjiä, joilta puuttui kaikki suhteellisuuden taju. Nykyään pidän Amnestyä lähinnä poliittista valtaa tavoittelevana pellejärjestönä, joka saa hyviä tukia eri valtioilta koska se osaa kiristää niitä mainostoimistomielessä. Itse en antaisi järjestölle penniäkään.
"Nykyään pidän Amnestyä lähinnä poliittista valtaa tavoittelevana pellejärjestönä, joka saa hyviä tukia eri valtioilta koska se osaa kiristää niitä mainostoimistomielessä"
- Amnesty ei käsittääkseni omien sääntöjensä rajoittamana saa ottaa valtioilta tukia.
"- Amnesty ei käsittääkseni omien sääntöjensä rajoittamana saa ottaa valtioilta tukia."
Voi hyvin olla. En rupea vastaankaan väittämään.
Joka tapauksessa Amnestyn toimintaa leimaa omasta mielestäni sellainen BonoGeldof - eetos.
Joo, BonoGeldof-meininki on nimenomaan osuvampi kuvaus, koska Amnestyn (samoin kuin vaikka Greenpeacen) taloudellinen perusta on nimenomaan anglosaksisessa kansalaisjärjestökuviossa (NGO), jossa valtio on kirosana ja hyväntekeväisyys pop. Meilläpäinhän ajatellaan usein että sosdem valtio avustaa varmemmin muitakin kuin mediaseksikkäitä järjestöjä tai projekteja.
Lähetä kommentti