 |
| Joukko-oppia opiskellut nuoripari palaa kaupasta hämmentyneenä tyhjän joukon ongelmasta. |
E. Michael Jonesin kirja Logos Rising, a history of ultimate reality on selvästi parempi kuin odotin. Tietyllä tavalla ärsyttää Jonesin tapa lähestyä asioita journalistisesti ajankohtaisten asioiden ja historiallisten anekdoottien kautta, mutta se on myös kirjan vahvuus, koska se tekee siitä kiinnostavan. Voimme helposti lukea parempaa ja kestävämpää filosofointia moniltakin dominkaaneilta, mutta ne eivät koskaan hyökkää täysillä sen tosiasian kimppuun, että ympärillämme oleva maailma on käytännössä hylännyt metafysiikan kokonaan tieteellisenä pidettyjen praktiikoiden joukosta. E. Michael Jones sen sijaan antaa palaa täysillä iskiessään Dennettin, Hitchensin ja Hararin kaltaisten helppoheikkien kimppuun ja tuodessaan samalla esiin sen, mistä ajatteluperinteestä nämä oman elämänsä starat nousevat.
Olen vasta toisessa luvussa, kirja on aika raskaslukuinen, enkä lähde antamaan mitään kritiikkiä. Sen verran voi sanoa, että Suomen Perustan ei olisi kannattanut sitä julkaista edes tarjottaessa. On kuitenkin mukavaa meditoida vaikka seuraavaa vanhaa huomiota, joka kirjassa heti alussa esitetään: “Jos ainoastaan fyysiset/käsinkosketeltavat asiat ovat todellisia ja kaikki muu on narratiivia, niin mitä voimme silloin sanoa ajatuksesta, että vain fyysiset asiat ovat todellisia?”
Tätä sopii miettiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti