Tänään Helsingissä on ilmeisesti mielenosoituksia Israelin ja Palestiinan tilanteeseen liittyen. Tai sitten ne jäävät vain Facebook - mielenosoituksiksi, mikä olisi suotavaa.
En ollenkaan usko, että konfliktiin voidaan vaikuttaa millään tavoin osoittamalla mieltä tai nahistelemalla Helsingissä. Se on täysin turhaa tuuleen huutamista, joka ei ratkaise yhtään kiistanalaista asiaa, eikä siirrä yhtään rajaa senttiäkään mihinkään suuntaan.
Ihmisillä Helsingissä kuitenkin vaikuttaa olevan halu vaikuttaa tähänkin asiaan ja koska nykyään sanotaan, että pelkän kritiikin sijaan pitäisi aina esittää positiivinen vaihtoehto, niin teen niin: Jokaisen mielenosoitukseen osallistumista harkitsevan kannattaisi tehdä täsmälleen sitä mitä normaalistikin arkisin tekee, tehdä se mahdollisimman keskittyneesti ja hyvin samalla rukoillen Jumalaa, että hän soisi rauhan laskeutua sota-alueelle. Ja ensi sunnuntaina sitten mennä kirkkoon ja rukoilla samaa Jumalanpalveluksen yhteydessä.
Ellei ole täysin varmaa, että tuo vaikuttaisi tilanteeseen enemmän kuin mielenosoitus kaduilla, niin on sataprosenttisen varmaa, että se vaikuttaisi siihen vähintäänkin yhtä paljon ja olisi itselle, sekä muille otollisempaa.
9 kommenttia:
Ellei ole täysin varmaa, että tuo vaikuttaisi tilanteeseen enemmän kuin mielenosoitus kaduilla, niin on sataprosenttisen varmaa, että se vaikuttaisi siihen vähintäänkin yhtä paljon ja olisi itselle, sekä muille otollisempaa.
Lol. Olen osapuilleen samaa mieltä. Mielenosoitus Helsingissä vaikuttaa korkeintaan yhtä paljon kuin rukoileminen ja näihin mielenosoituksiin osallistuminen varmasti on huonompi idea kuin rukoileminen.
Rukoileminen on ihan hyvää hommaa moniin muihinkin ihmisten tekemiin juttuihin verrattuna.
M, rukoilu ei ole hyvää tekemistä.
Se osoittaa kansaihmisille ko. ihmisen olevan irrationaalinen tollo.
Rukoilu on lähes typerintä ja turhinta mitä ihmiskunta on koskaan keksinyt.
Tomi:
No ei varsinaisesti kielletä menemästä kadulle osoittamaan mieltä asiasta. Kunhan vain esitin rakentavan ja positiivisen vaihtoehdon.
Uskonsodastahan siellä Helsingissä kuitenkin on kysymys, jopa puhtaammin kuin itse sota-alueella.
Vaikken itseäni kovin uskonnollisena ihmisenä pidäkään, niin komppaan sekä IDA:ta että Tiedemiestä. Jos ihminen rukoilee em. konfliktin osapuolten puolesta ja toivoo rauhaa, hän varmasti ajattelee lämpimästi sinnepäin. Jos taas ihminen osallistuu em. mielenosoituksiin, hänen mielessään nähdäkseni pyörii, että kai kaikki huomasivat, kuinka tiedostava ihminen minä olenkaan.
Pidän vähän outona, että monet niistä ihmisistä, jotka useammin kuin kerran elämässään ovat pitäneet meteliä ilmaisunvapauden puolesta, ovat aina silloin suuna päänä vastustamassa mielenilmauksia (kuten mielenosoituksia), kun kyseessä on heidän omille ajatuksilleen vieraiden kantojen esittäminen julkisesti.
Sillä, että ihmiset ovat menneet kadulle, on usein saatu paljonkin aikaan (vrt. Berliinin muurin kaatuminen ja muu sitä edeltänyt tai siitä seurannut sälä). Rukoileminen on tietysti siitä kivaa, että se ei näy mitenkään, vaikuta mitenkään ja edustaa nöyryyttä esivaltaa kohtaan. Yllättävän monet näyttävät pitävän tällaisia seurausvaikutuksia toivottavina.
"Pidän vähän outona, että monet niistä ihmisistä, jotka useammin kuin kerran elämässään ovat pitäneet meteliä ilmaisunvapauden puolesta, ovat aina silloin suuna päänä vastustamassa mielenilmauksia (kuten mielenosoituksia), kun kyseessä on heidän omille ajatuksilleen vieraiden kantojen esittäminen julkisesti."
Olen vastustanut myös kansallismielisten ideoita mielenosoituksista,joten ei tässä mitään outoa ole. Ja johan totesin, että kyllä saa mennä osoittamaan mieltään, vaikka parempikin strategia on tarjottu. Lisäksi tarjosin strategiaa molemmille, Helsingissä taisteleville konfliktin osapuolille, joten se siitä.
Noin yleisesti on tietenkin vähän hölmöä ymmärtää ilmaisunvapauden puolustaminen sellaiseksi, että pitäisi silloin kaikkia mahdollisia tapoja ilmaista mieltään suotavina.
Ehkä keskeisin yksittäinen henkilö Berliinin muurin kaatumisen takana oli muuten autuas Johannes Paavali II.
Itse pidän rukoilua turhana, mikä ei ehkä näkynyt viestistäni. Turhana ja ehkä jopa vähän vahingollisena.
Mutta on olemassa paljon vahingollisempiakin asioita, joita voi tehdä. Lähi-idän juttu on sellainen, jossa meidän Suomalaisten ja yleensäkin eurooppalaisten olisi ihan hyvä olla liikaa ottamatta kantaa. Tilanne on ihan riittävän monimutkainen, hankala, ja täynnä kaikenlaisia koukkuja suuntaan ja toiseen, että ei siitä että suomalaiset menevät kadulle roskaamaan ja huutelemaan seuraa muuta kuin se, että kadut roskaantuvat ja joku kuitenkin pahoittaa mielensä.
Rukoilu voi olla älytöntä, mutta ainakaan kadut eivät roskaannu eikä kukaan muu pahoita mieltään.
Ano on sikäli oikeassa, että joskus on suorastaan moraalitonta olla menemättä kaduille. Mutta vaikka koko Helsinki menisi kaduille ja rikkoisi kaikkien pahojen riistäjäyritysten ikkunat, niin se ei toisi rauhaa Lähi-Idässä yhtään lähemmäs.
On tietenkin tilanteita, joissa olisi moraalitonta olla menemättä kaduille, mutta siksi koko kaduille menoon täytyisikin suhtautua vakavasti ja harkiten.
"Kansalaisella on omantunnon velvollisuus olla noudattamatta valtiovallan määräyksiä, jos ne sotivat moraalista järjestystä, ihmisen perusoikeuksia ja evankeliumin opetusta vastaan"
Sanoo jo katekismuskin.
Lähetä kommentti