Tie

Olen aina pitänyt Opus Deitä jotenkin valjun pedanttina ja sinnikkään poroporvarillisena. Tämä on ollut vain mielikuva, enkä tiedä sen paremmin mistä se on tullut, koska Opus Dein opetukseen ja spiritualiteettiin en ole kummemmin tutustunut . Innostuin kuitenkin hankkimaan pyhä Josemaría Escriván kirja Tie ja lukemaankin sitä. Alkuun se tuntui vahvistavan omaamaani mielikuvaa ja tuntemukset olivat sen suuntaisia, että mitäs tässä oikein sinutellaan ja jaetaa ohjeita kuin partiolaiselle. Aika äkkiä kirja kuitenkin paljastui todella hyväksi ja eläväksi. Sen huomiot ja suorasanaiset ohjeet kävivät suoraan ja konstailematta päälle ja herättelivät omaa ajatteluakin ehkä jopa syvällisemmin, kuin hyvä kirjallisuus yleensä tekee. Itseäni saattoi auttaa alkuun, että tunnen Opus Dein historiaa pinallisesti ja visioin kirjan lyhyitä neuvoja siihen ympäristöön, mutta en usko, että kirja tarvitsee mitään teologista- tai historiallista kehystä, vaan se avautuu ihan oman elämän kautta. Eikä se todellakaan päästä niin helpolla, että tarkka päivärytmi ja putipuhtaan siisti työpöytä veisivät sen herättämän omatunnon tutkiskelun pois, vaikka olisihan niissäkin jonkinlainen alku.

Hyvä kirja siis. Suosittelen. En ehkä sanoisi, että se sentään modernin ajan Kemppiläinen on, kuten väitetään, mutta se kuvaus on kuitenkin varsin osuva.