Luin Ukrainan Oikean sektorin ohjelman. Mielestäni se oli varsin hyvä, kansallismielinen ohjelma. Juuri sellainen, jota Suomen media ja siellä kommentoivat kellokkaat pitäisivät Putinin tapaan fasistisena ohjelmana ja vaatisivat EU:n sanktioita Ukrainalle, koska siellä suvaitaan niin kammottavia aineksia.
National development and environment program
Suomen media ja siellä kommentoivat kellokkaat eivät tietenkään ole millään tavoin uskottavia. He eivät tiedä mitä fasismi on, vaan fasismi on aina sitä mitä he eivät “fanita” ja koska nykyisin heidän tehtävänsä on syyttää kaikkia itsestään kanssa eri mieltä olevia putinismista, he eivät voi kommentoida Ukrainan Oikeaa sektoria lainkaan, koska se taistelee etulinjassa Putinia ja putinismia vastaan.
Suomen media teeskenteleekin, että Ukrainassa taistellaan heidän oikeutensa kertoa juoruja misseistä, ja haastatella puolivillaisia jäkättäjiä, puolesta. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole.
Kehotan lukemaan ohjelman. Se on niin pitkä, että en jaksa sitä englannista tähän kääntää. Verkon erilaiset kääntäjät kääntävät sen hyvin, ja myös ukrainaa, joka on sivujen pääasiallinen kieli, melko hyvin tai ainakin niin, että asiasta saa kiinni.
Kuten sanottu itse pidän ohjelmaa vähintäänkin kohtalaisen hyvänä, kansallismielisyyden ideaa ja perinteitä kunnioittavana. Kiinnitän tässä huomiota kuitenkin vain yhteen asiaan: Oikea sektori haluaisi järjestää Ukrainan uskonnolliset olot niin, että Ukrainassa olisi yksi yhtenäinen kirkko, joka olisi kommuuniossa sekä Rooman, että Konstantinopolin kanssa.
Tälle on olemassa historialliset perusteet, ja ajatus tuntuu houkuttelevalta. Voisiko Ukraina olla kristikunnan uuden yhdistymisen alkupiste? Se olisi hienoa, mutta en jaksa uskoa, että mikään poliittinen aloite johtaisi kirkon täyteen yhdistymiseen. Aloitteen pitäisi olla yliluonnollinen.
Nykyisin katolisen ja ortodoksisen kirkon välillä on sopimus siitä, että paikallisesti voidaan päättää ehtoollisen myöntämisestä. En tiedä onko Moskovan patriarkaatti mukana tässä sopimuksessa, mutta Konstantinopolin on. Tältä pohjalta Ukrainan Oikean sektorin tavoite on hyvin ymmärrettävä ja tietyllä tavalla jopa mahdollinen toteutuvaksi. Se kuitenkin tapahtuu vain, jos Jumala niin suo.
Ohjelman perusteella toivon Ukrainan Oikealle sektorille hyvää menestystä. Alkaa olla aika, jolloin kansojen oikeus itsehallintoon tunnustetaan myös idän ja lännen konsumerististen suurvaltojen taholta.
2 kommenttia:
Tuossa minua viehättää erityisesti se, että se on nationalistinen nimenomaan sillä tavoin, että se on kansansa näköinen, tukee ja tunnustaa kansansa arvoja. Se ei pyri olemaan globohomo eikä slobo, vaan ihan vain ukrainalainen.
Olisi perin juurin hienoa, jos Suomessa vastaava olisi jonakin päivänä mahdollista. Nykysysteemin puitteissa se ei sitä ole.
Suomen henkinen ilmapiiri on mikä on. Toisaalta se voi myös kasvaa oikeaan suuntaan.
Leikittelin sellaisella ajatuksella, että Venäjä voisi tehdä kovan peliliikkeen ja ilmoittaa, että Suomi saisi Tarton rauhan rajat, ellei se liity Natoon. Itse ottaisin heti, mutta pahoin pelkään, että nykyisen konsumerismin vallitessa historiallisella Suomella ei enää ole merkitystä ja tarjous torjuttaisiin.
Suomi ilman Viipuria ei ole oikea Suomi.
Lähetä kommentti