Ennen muinoin oli tapana huokaista "voi pyhä yksinkertaisuus sentään," kun jotakuta pidettiin niin tyhmänä, että mikään selvitys selkeästä asiasta ei mennyt läpi. Asia voidaan kuitenkin nähdä toisinkin, sillä yksinkertaisuudessa ja selkeydessä todellakin on jotain lähes pyhää.
On perusteellisen väärin hokea, että monimutkaisiin ongelmiin ei pidä etsiä yksinkertaisia ratkaisuja, kuten nykyisin usein tehdään. Todellisuudessa yksinkertaisin mahdollinen ratkaisu on aina paras ratkaisu. Hokemalla pyritäänkin lähinnä peittämään sitä, että ongelmaan ei haluta hakea ratkaisua lainkaan, tai sitä ei edes pidetä ongelmana. Ja koska tätä ei sanota suoraan, vaan pyritään esittämään ongelma niin monimutkaiseksi, että yksinkertaista ratkaisua ei ole, mutta monimutkaista ratkaisua kyllä etsitään, luodaan vain yksinkertaisuuden kauneutta vastaan rikkomalla uusia ongelmia.
Näin luulisin kuvan kissankin ajattelevan. Sille on varsin yksinkertaista istua pöydällä, koska pöytä nyt vain on siinä, eikä sitä tarvitse pöydälle nostaa.
3 kommenttia:
Jou, nykyään tuntuu olevan pinnalla määritellä jotkin ongelmat 'ilkeiksi'; niinkuin nyt ilmastonmuutos, joka ei ole itse asiassa ongelma lainkaan, ja vaikkapa tämä korona, josta myös on vaikea hahmottaa jotain ongelmaa. Edellinen on luontainen, jo miljardeja vuosia käynnissä ollut muutos, johon ihmisen toimilla on kovin vähän osaa. Jälkimmäinen taas on melko suoraviivainen infektiotauti, jonka etiologia, epidemiologia, patogeneesi, hoito ja ennaltaehkäisy tunnetaan tai ne tiedetään verraten yksityiskohtaisesti. Toki avoimia kysymyksiä on vielä jonkin verran, mutta ovatko ne ongelmia - ja varsinkaan 'ilkeitä'? Jos jossain on ongelma, se on kansalaisten ja eritoten poliitikkojen kyvyttömyys toimia tiedon perusteella rationaalisesti. Mutta sitähän ei oikein voi lukea viruksen viaksi tai ansioksi.
Onko tuo sinun kissa tuossa kuvassa?
Näinkin voi sanoa. Tavallaan kissan kakkosasunto tämä.
Lähetä kommentti