Verkosta on kadonnut jonnekin vanha pyhän lauantain saarna, vaikka internetistä ei pitäisi kadota mitään. Kopioin sen siksi omin käsin kirjasta ja laitan tänne. Kyseessä on jotenkin erittäin vahva ja hieno teksti. Seuraava teksti on siis osa varhaiskirkon aikana puhutusta pyhän lauantain saarnasta.
Mitä on tapahtumassa? Tänä päivänä vallitsee maan päällä suuri hiljaisuus, suuri hiljaisuus ja autius, sillä Valtias nukkuu. “Peloissaan maa vaikenee”, kun ihmiseksi tulleen Jumalan ruumis on vaipunut kuolonuneen. Hän on herättänyt kaikki aikojen saatossa kuolemaan nukkuneet. Jumala on kuollut ihmisenä ja ravistanut hereille tuonelan.
Ensimmäistä ihmistä hän on mennyt etsimään niin kuin kadonnutta lammasta. Totisesti, hän on mennyt tapaamaan niitä, jotka istuvat “pimeydessä ja kuoleman varjossa”. Jumala on Pojassaan mennyt päästämään ahdingosta Aadamin ja Eevan, jotka oli vangittu.
Herra on laskeutunut alas heidän luokseen kantaen ristiä kuin voittoisaa asetta. Kun kantaisä Aadam hänet siellä näki, hän tyrmistyksestä rintaansa lyöden huusi kaikille: “Herrani on meidän kaikkien kanssa!” Ja Kristus vastasi: “Niin myös sinun henkesi kanssa.” Kristus tarttui Aadamin käteen nostaen hänet pystyyn ja sanoi: ”Herää, sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus on sinua valaiseva!”
“Minä, sinun Jumalasi, tulin ihmiseksi, lapseksesi, sinun tähtesi ja niiden tähden, jotka sinusta polveutuvat. Nyt minä käsken ja voimallani määrään: Te, jotka olette kahleissa, menkää vapaina! Te, jotka olette pimeässä, tulkaa valoon! Te, jotka nukutte, nouskaa hereille!
Sinua Aadam, minä käsken: Herää ja nouse ylös, sinä, joka nukut! En minä sinua sitä varten luonut, että iänkaiken eläisit tuonelan kahleissa. Nouse ylös kuolleista - minä olen kuolleiden elämä! Nouse, minun kätteni luomus. Nouse, minun kuvani! Omaksi kuvakseni minä sinut tein. Nouse, lähtekäämme pois täältä, menkäämme yhdessä, sillä sinä olet minussa ja minä sinussa: me olemme yksi ja jakamaton persoona.
Sinun tähtesi minä, sinun Jumalasi, tulin lapseksesi. Sinun tähtesi minä, Herrasi, otin palvelijan muodon. Sinun tähtesi minä, joka oli taivaidenkin yläpuolella, tulin alas maan päälle ja maan alle. Sinun tähtesi minusta tuli ihminen, “mies, joka on voimansa menettänyt ja on valmis hautaan”. Sinä kasvoit paratiisin puutarhassa, ja sinun tähtesi minut kavallettiin puutarhassa juutalaisille ja ristiinnaulittiin puutarhassa.
Katso minun kasvojani, joita on syljetty! Sen minä kestin sinun vuoksesi, jotta saisit takaisin sen jumalallisen hengen, joka sinulla alussa oli. Katso iskujen runtelemia poskiani! Lyönnit kestin tehdäkseni sinun turmeltuneet kasvosi jälleen minun kuvan mukaiseksi.
Katso ruoskittua selkääni! Minä kestin sen, jotta sinun hartioitasi rasittava syntikuorma otettaisiin pois. Katso käsiäni! Ne naulittiin sinun tähtesi tiukasti ristinpuuhun - sinun tähtesi, joka Herrasi käskyä rikkoen kerran ojensit oman kätesi kiellettyä puuta kohti.
Minä nukuin kuolonunta ristillä ja keihäs lävisti kylkeni sinun tähtesi, joka itse olit paratiisissa syvään uneen vaipuneena silloin, kun Eeva tehtiin sinun kyljestäsi. Minun kylkeni paransi sinun kylkesi tuskan. Minun uneni herätti sinut tuonelan unesta. Keihäs, jolla minua pistettiin torjui sinua vastaan suunnatun keihään.
Nouse, Aadam, lähtekäämme täältä pois! Kiusaaja houkutteli sinut ulos paratiisista, mutta minä en vie sinua sinne takaisin, vaan asetan sinut kanssani taivaalliselle valtaistuimelle. Sinua kiellettiin kajoamasta puuhun, joka oli elämän kuva, mutta nyt minä, joka itse olen elämä liityn yhteen sinun kanssasi. Minä asetin kerubit pitämään sinua kurissa kuin palvelijaa, nyt annan kerubien kumartaa sinua niin kuin Jumalaa.
Nyt on kerubien kunniaistuin ilmestynyt, kantajat ovat valmiita lähtöön. Häävuode on valmistettu, ateria katettu. Iankaikkinen asumus on koristettu ja kaiken hyvän aarreaitat avattu, taivasten valtakunta on jo ennen aikojen alkua ollut valmistettu.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti