Pornografiaa

Televisiokanava Youtubella on varsinkin asia/keskusteluohjelmien osalta erittäin hyvää tarjontaa. Tämä ei valitettavasti ole sitä, vaan enimmäkseen varsin rasittavaa jankkaamista:

Pornodebatti

Vaikka keskustelu on mitä on siinä tulee hyvin esille kaksi toisistaan poikkeavaa, yleisempää näkemystä. Toista voisi pitää sellaisena, että kaiken mikä ei varsinaisesti suoraan vahingoita toista yksilöä pitää olla sallittua ja toista sellaisena missä koko vahingoittaminen nähdään laajempana asiana, kuin yksilön vahingoittaminen suoraan jollakin teolla.

Keskustelu käsittelee pornografian kieltämistä, mutta puhuessaan pornografiasta miehet puhuvat siis aivan eri asioista. Libertarismia edustavalle nimimerkki Styxhexenhammer666:lle pornografia on jotain alkoholiin ja huumeisiin verrattavaa viihdykettä, katoliselle E. Michael Jonesille taas jotain muuta, yleisellä tasolla väärää ja vahingollista.

Libertaarinen näkemys valtion minimalistisesta puuttumisesta mihinkään on omalla tavallaan erittäin vetoavaa, mutta se ei toimi, jos asioita ei osata erottaa toisistaan. On totta, että kieltolait eivät yleensä toimi, mutta pidämmekö me esimerkiksi tappamisen tai varastamisen kieltämistä kieltolakina? Emme yleensä pidä. Ihan asiallisestikin totuutena toistettu hokema kieltolakien toimimattomuudesta tulee oikeastaan vain siitä, että alkoholin kieltolaki ei toiminut niissä maissa, joissa sen toimivuutta kokeiltiin pakkotoimin 1900-luvun alkupuolella. Pitäisikin sanoa, että alkoholin kieltolaki ei toimi, eikä yleistää asiaa. Silloin ei enää puhuta pornografiasta, ja pitäisi perustella erikseen miksi pornografian kieltolaki ei toimisi. Sitä libertaarinen puoli ei keskustelussa oikeastaan tee.

Katolisen kirkon katekismuksessa pornografiaa luonnehditaan rikkomuksena siveyttä vastaan seuraavasti:

“Pornografia on todellisten tai kuviteltujen sukupuoliaktien irrottamista osapuolten keskinäisestä intiimiydestä näytettäväksi muille ihmisille. Se rikkoo siveyttä vastaan vääristäessään aviollisen aktin, puolisoiden intiimin antautumisen toisilleen. Se loukkaa vakavasti asianomaisten (näyttelijöiden, kauppiaiden, yleisön) ihmisarvoa, sillä heistä tulee alhaisen nautinnon ja sopimattoman hyötymisen kohde. Pornografia siirtää kaikki osalliset näennäismaailmaan. Se on raskas rikkomus. Valtiovallan tulee estää pornografisen aineiston valmistaminen ja levittäminen.”

Pornografia siis on siis muun muassa äärimmäisen intiimin tapahtuman julkista esittämistä. Merkille pantavaa on, että pornografian katsominen on harvoin julkista. Sitä pidetään vähintäänkin hieman häpeällisenä toimintana ja varsinkin nykyisin, kun internet on tuonut sen helposti yksityisesti tavoitettavaksi sen katselemista harrastetaan enimmäkseen yksin. Eli äärimmäisen intiimi, kahden ihmisen välinen yksityinen toiminta tuodaan julkiseksi, jotta sitä voitaisiin katsoa täysin yksin julkisuudelta piilossa. Tämä on kohtuullisen osuva kuva nykyajasta. Yksi monista osuvista.

Miksi pornografia pitäisi kieltää on selitetty tuossa katekismuksesta otetussa lainauksessa. E. Michael Jones lisää kiellon perusteiksi myös muuta. Yksi syy on se, että pornografiaa voidaan käyttää poliittisena aseena ja sorron välineenä. Tämän näkemyksen historia on selvitetty varsin perusteellisesti kirjassa Libido Dominandi. Keskustelussa esille tulee lähinnä vain pinnallisia seikkoja. Joka tapauksessa pornografiaa on käytetty aseena Israelin ja palestiinalaisten välisessä yhteenotossa ja eräälle pornografisen kirjallisuuden pioneerille Markiisi de Sadelle se oli puhdasta poliittista filosofiaa. Vaikka de Sade ja hänen filosofian kuorruttama pornografiansa ei ollut Ranskan vallankumouksen syy, hän erittäin ansiokkaasti oli lietsomassa sitä liekkeihin, jos varsinaisen vallankumouksen voi katsoa alkaneen Bastiljin valtauksesta. De Sade vie “takaisin luontoon” ajattelun äärimmilleen ja itse, ennen kuin tiesin historiallisista ja filosofisista taustoista mitään, pidinkin hänen kirjoituksiaan parodiana Rousseausta ja muista valistuksen filosofeista. De Sade kuitenkin taisi olla aivan tosissaan naturalistisen ja jumalattoman filosofiansa kanssa. Niin olivat valistusfilosofitkin, joihin Markiisi de Saden totisena torvensoittajana voikin laskea yhtenä valistuksen kirkkaimmista ja vaikutusvaltaisimmista ajattelijoista. Hän näki lopun ennen kuin vallankumouksen huonosti käsikirjoitettu näytelmä edes alkoi.

Näennäismaailma on se ulottuvuus, joka tekee tuollaisesta filosofiasta myös vaarallista. Kaikki tapahtuu näennäistodellisuudessa, jossa yhteydet luontoon ja järkeen on täysin katkaistu. Mitään päämäärää, mitä järki aina edellyttää, ei ole olemassa. Seksuaalisuus, jos sitä pornografiassa edes on, on vähintään steriiliä, mutta usein myös suorastaan tuhoisaa, eli täydellisesti elämää luovan seksuaalisuuden vastakohta. Ehkäisyvälineistä huolimatta yhdyntä on edelleenkin ainoa uutta elämää luova tapahtuma ja sen vieminen näennäismaailmaan, joka on täysin steriili ilman muuta vääristää sitä irrottamalla sen kokonaan päämäärästään. Näennäismaailma on kuitenkin houkutteleva koska siellä voi tapahtua mitä tahansa vietit vain vaativatkin. Järjen ei tarvitse siellä ohjata tahtoa, eikä tahdon hallita viettejä, koska ainoa vapauttava ja todellinen päämäärä on hedonistinen nautinto. Ihmisen ajattelun hukkumisella tällaiseen näennäismaailmaan on seurauksensa todellisessa maailmassa. Tämä näkyy esimerkiksi Orjattaresi televisiosarjan suosiossa. Sen sadomasikistisille orgioille valistuneet katsojat ovat kehitelleet selityksiä kuinka sarja kuvaisi älykkäästi länsimaissa mahdollista patriarkaattia, josta vain poliittisen, kolmannen aallon feminismillä voi päästä irti. Heille sarja on olevinaan jonkinlainen intellektuaalinen analyysi, joka pitäisi oivaltaa ja ymmärtää. Selitykset itse asiassa kuitenkin kertovat vain sen, että katsojista itsestäänkin on noloa katsoa kyseistä sarjaa juuri sellaisena kuin se on. Alhaisimpia viettejä herättelevänä, puhtaan fiktiivisenä rahastuksena. Väkivaltaviihteenä. Ja kuitenkin kyseisen fiktion ja sen nolosti ontuvan analyysin kautta yritetään selittää maailmaa ja tehdä todellista elämää koskevia päätöksiä.

On siis varsin monia seikkoja, miksi pornografia on olemukseltaan täysin erilainen asia kuin elintarvikkeet tai nautintoaineet. Pornografiaa ei oikeastaan voi puolustaa sananvapaudellakaan, koska ei siinä nyt varsinaisesti puhuta mitään, vaan koko esityksen päämääränä on tila, jossa vähäkin järkevä puhuminen on täysin tarpeetonta ja häiritsevää.

Itse en osaa ottaa suoraa kantaa siihen pitäisikö valtion kieltää pornografia. Jos olisin asiasta äänestämässä äänestäisin rajoitusten puolesta. Ei ole pienintäkään järkeä siinä, että sitä on jo lapsillekin täysin vapaasti tarjolla. Punnitsisin kuitenkin tarkkaan pitäisikö pornografia kokonaan kieltää, koska nykyvaltiossa ei ole mitään kirkon kaltaista elintä, joka määrittelisi pornografian joihinkin kestäviin ja järkeviin periaatteisiin nojaten, vaan valtio saattaisi määritellä pornografian aina suhteiden mukaan milloin miksikin ja valtio on aina altis luomaan rajoitteita ilmaisulle poliittisin syihin nojaten. Pornografia tuollaisena kuin katekismus sen määrittelee ja millaisena se todellisuudessa myös ilmenee on kuitenkin ihmisille ja yhteiskunnalle vahingollista.

Kirjoitin tämän Kouvolan asemalla, joten liitän tähän kuvateoksen Hitler ja Greta Kouvolassa, josta tekee teoksen vain juuri keksimäni nimi. Sen on tarkoitus kuvata kuinka huonoa länsimainen ( mukaan luettuna itäblokki ) kylmän sodan propaganda oli verrattuna Maon Kiinan viattoman hölmöön, sarjakuvamaiseen propagandaan. Sekin on kuitenkin eräänlaisen poliittisen pornografian kuva, jonka voisi senkin yksintein kieltää.