Englantilainen reformaatio

Ennen reformaatiota Englannissa oli mistä tahansa pisteestä lähtien kävelymatkan päässä tarjolla ilmainen ateria ja ilmainen yösija. Reformaation jälkeen ei enää ollut.

David Cobbettin aiemmin mainittu kirja on vähintäänkin virkistävää luettavaa, vaikka sisältääkin hurjapäisiä luonnehdintoja eri ihmisistä ja asioista. Kuinka täysin todenperäisiä eri väitteet ovat vaatisi tarkempaa perehtymistä, mutta suurimmaksi osaksi ne vaikuttavat uskottavilta. Usein asiat esitetään ottamalla lähtökohdaksi joku yksittäinen henkilö ja hänen näkemyksensä ja sitten käydään läpi kuinka asiat oikeasti ovat. Useimmiten juuri päinvastoin kuin henkilö on juljennut esittää.

Cobbett lainaa pitkän pätkän David Humen luostarilaitosta ja pappisselibaattia käsittelevästä tekstistä. Todettuaan sen tyylillisesti ala-arvoiseksi hän lähtee purkamaan mikä siinä asiallisesti on väärää. Ennen reformaatiota köyhille annettiin ruokaa ja olutta ilmaiseksi, Cobbettin aikana samassa rakennuksessa, jossa ennen tarjottiin joka päivittäin ilmainen, hyvä ateria ja olutta sadalle hengelle myytiin nyt olutta alennettuun hintaan jossain sivuhuoneessa rakennuksen laajempien tilojen ollessa niitä hallitsevan henkilön yksityisiä tiloja. Selibaatissa eläneet piispat taas rakennuttivat kouluja ja yliopistoja. Tämän tosiasian vastapainoksi Cobbet ottaa aikalaisensa, terveellisesti perheellisen anglikaanipiispan, joka oli hankkinut 28 tilaa perheelleen ja sukulaisille, mutta ei ollut rakentanut mitään muuta.

Köyhäinapukin oli muuttunut sellaisiksi, että työläisten palkasta otettiin säästöön rahaa, joka sitten pidettiin varattuna - jos pidettiin - heidän avustamisekseen mahdollisen köyhyyden iskiessä.

Selibaatista Cobbett pääsee todella hyvään vauhtiin ottaessaan esimerkiksi Malthusin ( jonka en muuten tiennyt olleen anglikaaninen pastori ). Malthus oli tuonut parlamenttiin ehdotuksen, jossa asetettaisiin lisääntymisrajoituksia köyhille ihmisille. Tämä oli erittäin irvokasta, kun otettiin huomioon miten pappien ja sääntökuntalaisten täysin vapaaehtoiseen selibaattiin suhtauduttiin. Köyhiltä oli viety varallisuus ja mahdollisuudet hengelliseen sivistykseen ja nyt heidät vielä pakotettaisiin selibaattiin niiden samojen ihmisten toimesta, jotka olivat lopettaneet köyhiä palvelleen hengellisten säätyjen selibaatin muka luonnottomana elämäntapana. Tätähän ei siis voi kuvata muuten kuin törkeänä toimintana ja törkeänä Cobbett sen onnistuukin kuvaamaan.

Tällaistakin oli siis protestantismi Englannissa. Varmaan se oli paljon muutakin, mutta tämä puoli on tupattu aika usein autuaasti unohtamaan. Jäyhät pohjoismaalaiset tuskin vertautuvat Englannin rahanahneeseen porvaristoon ja rahoillaan pelaaviin aatelisiin, mutta muistetaan, että Västeråsin valtiopäivillä vuonna 1527 talonpoikien vaatimus oli, että “Jumalan hetkipalvelus pidettiin voimassa valtakunnassa.” Vaikka vaatimuksen toteuttaminen tänään onkin aika hennossa hapessa, niin varjellaan sitä ja koetetaan saada se taas kunnolla ja vapautuneesti hengittämään koko kotomaamme voimin. Sen olemme velkaa entisten aikojen talonpojille.

Eräiden tutkimusten mukaan luostarit Englannissa todellakin toimivat yhteismaana, joka lisäsi vaikutuspiirissä olevan ympäristön vaurautta ja myös tasasi sitä täysin vapaaehtoiselta pohjalta ilman progressiivista verotusta tai muita valtion sinänsä varmaan ansiokkaita konsteja. Tähän kuitenkin pitäisi perehtyä paremmin. Tänä keväänä ei pelata Espanjan Cupin loppuottelua Athletic Club Bilbao - Real Sociedad, joten aikaa perehtymiseen olisi.