Ihmiskasvoinen yksinvaltias.
Jos miehellä on korkea moraali ja hän tekee vain sen mikä hallinnossa on välttämätöntä tehdä, niin hänen yksinvaltansa ei ole pahitteeksi. Tällaiset miehet kuitenkin taitavat olla kiven alla, tai ainakin he pyrkivät piiloutumaan valitsijoilta.
Suomen kansa on luonteeltaan demokraattista, eikä tänne yksinvaltius varmaan sopisi. Laajemmat presidentin valtaoikeudet kyllä sopisivat. Ne olisikin palautettava entiselle tasolleen ennen kuin pakotamme Jussi Halla-ahon vaaleilla valituksi, kaksi kautta suorittavaksi tasavallan presidentiksi.
Suomeen kuitenkin sopisi erittäin hyvin puolue, joka ottaisi sydämenasiakseen Salazarin ytimekkään yleiskuvauksen politiikastaan: "Vastustamme internationalismia kaikissa sen muodoissaan, oli se sitten kommunismia, sosialismia, syndikalismia tai mitään mikä vähättelisi tai rikkoisi perhettä. Vastustamme luokkasotaa, uskonnottomuutta ja epälojaaliutta isänmaalle. Vastustamme orjuutta, materialistista elämänkäsitystä tai voimankäyttöä oikeuden yli." Suomessa jopa PS on sattuneista, ihan oikeistakin syistä, mennyt jo ehkä liikaakin materialismin ansaan. On paljon muitakin syitä pitää Suomi suomalaisena valtiona ja suomalainen kulttuuri kukoistavana, kuin puhtaan taloudelliset syyt. Toisaalta jokainen tuntee ne sydämessään ja enemmän pragmaattista otetta ja kautta linjan koherenttia ohjelmallisuutta on tähän asti puuttunut, kuin idealismia. Idealismin ja pragmatismin saattaminen sopusointuun on elävä prosessi, joka on vähintäänkin hyvässä vauhdissa.
KD on hyvin positiivisesti ajatteleva puolue, jota on vaikea saada negatiivisesti vastustamaan mitään, mutta tuossa nyt olisi tarjolla hyvää listaa. Muiden puolueiden osalta toivon tuollaisten näkemysten omaksumisesta voikin jo unohtaa.
Salzarin liittouman ei varmaankaan tarvinnut järjestellä jatkuvasti vaaleja, mutta mikäli olisi tarvinnut ei niitä olisi pidetty paaston aikana, uskon ma.
5 kommenttia:
Jep. Hyvä juttu. Olen joskus itsekin ajatellut kirjoittavani tri. Salazarista, mutta syystä tai toisesta se on jäänyt aikeeksi. Salazar kuuluu samaan eurooppalaisten regentti-diktaattorien sarjaan kuin vaikkapa jutussakin mainittu Unkarin Miklos Horthy de Nagybanya tai Itävaltaa perä perää hallineet Engelbert Dollfuss ja Kurt von Schuschnigg sekä (mahdollisesti) Espanjan generalissimus Francisco Franco. Francon kohdalla voi tietysti asettaa hienoisia varauksia lähinnä siksi, että Espanjan "Caudillo" oli Salazaria selvästi väkivaltaisempi hallitsija tavalla jota sisällissodan yleinen dramatiikka ei kokonaan selitä. Muistaakseni myös Mannerheim nautti Salazarin vieraanvaraisuutta joskus 40-luvun lopulla.
Francon yksi ongelma oli ainakin se, että alueellista itsehallintoa ei ilmeisesti haluttu kehittää saati hyväksyä itsenäisyyttä juuri missään muodossa. Athletic Clubinkin piti esiintyä nimellä Atletico Bilbao :)
"Francon yksi ongelma oli ainakin se, että alueellista itsehallintoa ei ilmeisesti haluttu kehittää saati hyväksyä itsenäisyyttä juuri missään muodossa."
Niinpä. Asia on sitäkin oudompi kun muistaa, että Franco itse oli kotoisin provinssista, tarkemmin sanoen Galiciasta, missä paikallinen kieli on lähempänä portugalia kuin kastiliaa eli standardiespanjaa. Syntymämaakuntansa autonomiankin Franco tuhosi "yhden ja jakamattoman Espanjan" hyväksi. Ei näin.
Michael Burleigh kuvaili tässä teoksessaan
https://www.kirjavinkit.fi/arvostelut/kolmas-valtakunta-uusi-historia/
Dollfussia ja Schuschniggia (jonka nimestä muuten aatelissuvun määrite "von" pudotettiin virallisesti vuoden 1919 Itävallan aatelin etuoikeuksien lakkauttamisen myötä) fascistiasuissa esiintyneiksi katolilaisiksi konservatiiveiksi.
Ehkäpä Salazar ja Horthy voitaneen lukea samaan poliittiseen kategoriaan, vaikka Horthy olikin kalvinisti?
Orban on myös kalvinisti. Tosin Unkarissa kyllä on täysin demokraattiset vaalit aina ajallaan, eikä Orbania millään mittareilla voi pitää yksinvaltiaana.
Franco ehkä ajautui siihen, että pelkäsi sosialistien pyrkivän valtaan alueellisesti ja siksi hirttäytyi kiinni tiukkaan keskusvaltaan. Espanja on myös ehkä muita enemmän säästynyt huonolta amerikanisoitumiselta. Siellä kuulemma kuulee vielä ihan espanjalaista populaarimusiikkiakin enemmän kuin "tiedostavaa" rappia ja poppia. Espanja ja Portugali välttyivät toiselta maailmansodalta mikä on suuri saavutus olisi siinä sitten mukana tsäkää tai ei. Sodan henkiset vaikutukset ovat selvästi olleet Euroopalle tuhoisat.
Lähetä kommentti