Elämme lopun aikoja, sillä huomena on adventin ensimmäinen sunnuntai ja alkaa uusi kirkkovuosi. Tämä vuosi on mennyt kohtuullisesti, seuraava toivottavasti taas paremmin. Itsestähän se kiinni on, sillä kaikki oleellinen on vapaasti tarjolla.
Facebookista huomasin, että Juhani Sarsila on pitänyt jäähyväisluennon Tampereella. Olen vakaan varmasti uusplatonikko Porfyrioksen argumentteja vastaan, mutta en tässä rupea asiaa erittelemään, koska en tiedä hänen argumenteistaan mitään. Tietäisin, jos olisin ollut Tampereella. Facebookissa kirjoitettiin: "Eläköityvän Sarsilan mukana yliopistolta poistuu sellaista, mistä aikamme anti-intellektualistinen sekä infantiili konsultti- ja talousvetoinen koulutuspolitiikka haluaakin tehdä lopullisesti selvää: laaja-alaista humanistista oppineisuutta ja sivistyksen itseisarvoisuuden puolustamista." Noin varmasti onkin.
Uusi kirkkovuosi tulee toistumaan kehyksiltään sellaisena kuin edellisetkin. Yliopistolle toivoisi sitä, että hörhöilevä uudistaminen pysähtyisi ja maassamme osattaisiin ottaa suunta, jossa infantiili konsultti- ja tulosvetoinen koulutuspolitiikka kuihtuisi lyhyen kukoistuskautensa jälkeen olemattomiin, ja juuriaan myöten. Yksi kukinto tätä laatua varmasti riittää.
Tosin, kuten edellisessä tekstissä huomautin: tämä jää varmasti meidän maalaismiesten ja ihmisten, jotka matkustavat busseissa tehtäväksi. Äänestämisiin siis, vaalitkin keväällä osuvat taas palmusunnuntaille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti