maanantai 3. joulukuuta 2018

Islamin reformaatio

Viime aikoina on taas näkynyt kirjoituksia, joissa kehotetaan välttämään islamin arvostelua ja edistämään islamin reformaatiota. Nämä puheet ovat useammassakin mielessä aika hulluja.

En itsekään pidä ihmisten pilkkaamisesta ja turhasta ärsyttämisestä, mutta se raja, jonka aikanaan Tanskan erittäin kiltit ja humoristiset pilapiirrokset asettivat sille mikä katsotaan islamin ja siihen uskovien herjaamiseksi on sellainen, että kaikki muu paitsi harras suhtauminen islamiin katsotaan herjaukseksi. Eli lähtökohta on jo sellainen, että emme voi puhua islamista vapaasti, koska emme voi suhtautua asiaan edes millään tavoin humoristisesti. Tällaisessa tilanteessa on aika vaikea edistää minkäänlaista oletettua reformaatiota.

Reformaatio on myös ymmärretty täysin väärin ainakin, jos sillä viitataan uskonpuhdistukseen. Se oli vallankumouksellinen tapahtuma, joka johti aluksi sekasortoiseen tilaan. Kalvinistit, puritaanit ja pohjoisen luterilaiset korjasivat tilannetta luomalla paljon tiukemman ja kuriltaan kovemman kristinuskon, kuin mikään sitä aikaisemmin vallinnut oli. Jopa Englannissa, jossa anglikaanit tietyllä tavalla pyrkivät säilyttämään traditiota putoili pelkästään Elisabeth I:n aikana päitä enemmän, kuin Espanjan inkvisitio luovutti harhaoppisia kuolemaan tuomittaviksi koko useampi satavuotisen olemassaolonsa aikana. Tiukan puhdasoppisuuden tilaa kirkkokureineen kesti varsin pitkään. En ole mikään islamin oppien asiantuntija, mutta näkisin niin, että jos islamiin haluttaisiin vastaava reformaatio niin se on jo hyvällä alullaan Isiksen ja vastaavien ryhmien keskuudessa, kun taas traditionaalinen, reformoimaton islam koki viimeisiä loiston hetkiään joskus 1950 luvun maailmassa. En siis näkisi länsimaisilla sekulaareilla olevan mitään syytä edistää islamin reformaatiota vaan pikemminkin sen paluuta omaan traditioonsa. Ja omille mailleen.

Varsinaisesti, ja vakavasti ottaen, koko historiallinen tilanne on tietysti niin täysin erilainen, että vertailu, ja varsinkin opin ottaminen, on täysin mahdotonta. Mitään sisäänrakennettua pakkoa reformoitua uskonnoilla ei ole, joten siinäkin mielessä sellaisen edistäminen on kyseenalaista. Mikä kukaan ulkopuolinen on sanomaan, että teillä on ollut tuo usko ja nuo tavat keskuudessanne 1500 vuotta, mutta niistä tulisi parempia, jos te muuttatte sitä vähän tähän ehdottamaani suuntaan? Sellaisella ei saa aikaan kuin kiukkua, halveksuntaa ja riitaa.

Monet aidosti ajattelevat, tai luulevat, että kristinusko itsessään on jotenkin muuttunut reformaation seurauksena, mutta ei se ole. USA:n espiskopaalit ja pohjoismaiden liberaalit luterilaiset ovat hyvin pieni ryhmä kristinuskon sisällä.  Niiden nykyinen opillinen tila on enemmän seurausta rakkauden sekularisoimisesta, ja kristinuskosta luopumisesta maallistumisen hyväksi, kuin reformaatiosta. Refromaatiota voi kyllä pitää kehityksen yhtenä alkusysäyksenä, mutta se olisi liian pitkä ja monipolvinen kysymys tässä jauhettavaksi. Voimme vain kysyä, että onko meillä aikaa odotella seuraavat 500 vuotta sitä, että reformaatioon johdetun islamin piiristä pieni osa uskon sekularisaatiosta eniten hyötyviä sitten hylkäisi islamin. Näinhän tapahtuisi, jos islamin kehitys seuraisi reformaatiosta alkanutta kehitystä.

Uskontona islam tulee aikanaan häviämään, koska se on harhaoppi. Totuus ja sen tavoitteleminen eivät kuitenkaan enää ole maallistuneen lännen agendalla ja islam häiritseekin meitä lähinnä tapakulttuurisessa mielessä. Itse asiassa islam sopisi varmasti maallistuneille länsimaalaisille paremmin uskontona kuin kristinusko, ellei islam vaatisi jonkinlaista moraaliin pohjautuvaa elämäntapaa. Se olisi yksinkertaisempaa ja siinä tosiaan olisi vain joku ukko pilvien päällä, jonka voisi antaa olla siellä samalla, kun toteuttaisi tieteellistä maailmankatsomusta pelaamalla kiinalaisten suunnittelemia virtuaaliseksipelejä Googlen tai Applen uusin kypärä päässään. Kaduillakin tapahtuisi köyhemmissä kortteleissa kaikkea jännää ja fiktiota ruokkivaa. Nykyisin tieteelliseen maailmankatsomukseen vaadittavaa lyhyttä matikkaakaan ei silloin enää tarvittaisi, vaan tieteellinen maailmankatsomus olisi ikään kuin sisäsyntyistä ja helppoa. Eihän näissä nykyisissä islamisteissa ole siis muuta vikaa kuin se, että ne lyövät pään poikki, ellei varmasti usko ja julista uskoaan julkisesti.

Historiallisista ratkaisuista reconquista olisi parempi kuin reformaatio. Ja ajatus siitä, että antaa kunkin kulttuurin elää ja kehittyä siellä minne se on juurtunut. Länsimailla olisi paljon tekemistä omien kulttuureidensa onnettomuuksien korjaamisessa, eikä siihen tarvittaisi islamia sen enempää reformoituna kuin reformoimattomanakaan. Pitäisi vain itse osata.

2 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Katolisten ja protestanttien väliset kiistat pantiin pakettiin 30-vuotisen sodan myötä. Kun kiihkeimmille protestanteille avautui mahdollisuus muuttaa Yhdysvaltoihin, tilanne parani entisestään.

Nykyisin katolisten ja protestanttien välinen vastakkainasettelu näkyy parhaiten Rangersin ja Celticin jalkapallo-otteluissa, mikä ei ole kunniaksi kummankaan joukkueen kannattajille. Tosin noihin otteluihin verrattuna shiojen ja sunnien konflikti edustaa jotakin paljon pahempaa. Välejä ei ole selvitetty ja tuskin selvitetään meidän elinaikanamme.

Islamin reformaatio on menossa tai sitten sitä ei koskaan tule. Meillä länsimaalaisilla vääräuskoisille on erittäin rajalliset mahdollisuudet vaikuttaa uskonnon sisäiseen kehitykseen. Kun arvioimme rehellisesti islamin vaikutusta länsimaissa, meidän tulee olla uskollisia ainoastaan totuudelle.

IDA kirjoitti...

Toista se on tosiaan Skotlannissa.

En itsekään näkisi, että suhteessa maallistuneeseen yhteiskuntaan tai islamiin kristinuskon suuntauksilla olisi mitään merkittäviä eroja.Teologisia eroja jonkun verran on. Sping-Spong diplomaatit sitten erikseen.