Verkossa liikkui juttuja Ruotsin kirkon uudesta messukirjasta. Osittain jutut olivat aika vahvastikin liioiteltuja, mutta melko oireellista sekin, että niihin oli helppo uskoa. Julkista keskustelua luterilaisista kirkoista hallitsee todella hämmentävä poliittisuus ja täydellinen irtioleminen itse kirkkojen ydinsanomasta. Ainakaan Suomessa kirkon oma media ei ole tähän todellakaan syytön. Kuulemani mukaan varsinainen todellisuus on aivan toista kuin se mitä kirkollinen media ja muut mediat Suomessakin heijastelevat, joten siksi on ehkä turhaa, tylyä ja hölmöä arvostella luterilaista kirkkoa sen julkisuuskuvan mukaan.
Liturginen vuorokausi on kuitenkin vaihtunut ja kirkkovuoden viimeinen viikko alkanut. Sunnuntai oli luterilaisessa kalenterissa tuomiosunnuntai, joten en malta olla heittämättä alustavana huomiona tätä eilen mieleeni pullahtanutta virkettä: "Pohjoismaissa luterilainen kirkko ei enää edes pyri olemaan Kristuksen morsian, vaan se näkee itsensä valtion ehtoisana emäntänä."
Tämä lienee liberaalien kirkkojen yleismaailmallinen ongelma.
2 kommenttia:
Luterilaisten valtionkirkkojen johto Ruosissa ja pian Suomessakin tekevät Raamattuun uskonsa perustavien ihmisten ratkaisut lopulta helpoiksi. Dosentti Juha Ahvio sanoi liberaaliteologiasta, että sen piirissä ollaan itse asiassa perustettu uusi uskonto tai paremminkin aatesuunta. Siinä Raamatun ilmoitukseen ei enää uskota. Jeesus ja hänen sovitusuhrinsa ei ole enää olennaista. Kirkkoa valmistellaan islamia varten ja Muhammedia nostetaan esille oikeana profeettana. Tavoitteena lienee jonkin sortin krislam, joka tietysti jää haaveeksi, sillä muslimit eivät hyväksy minkäänlaista synteesiä. Hyödylliset idiootit jäävät tuossa fuusiossa välivaiheeksi.
Näin ollen uutta luterilaista kirkkoa voidaan verrata mormonikirkkoon tai jehovalaisiin, jotka ovat ottaneet aineksia kristinuskosta uskomatta kuitenkaan siihen Raamatun mukaisesti. Raamattuun uskonsa perustava kristitty siirtyy tämän tajutessaan sellaiseen vapaaseen seurakuntaan, joka tukeutuu Raamattuun, eikä mukaudu tämän maailmanajan mukaan.
Itse toivoisin, että Suomeen ei tuota uutta luterilaista kirkkoa tulisi, vaan vanha ryhdistäytyisi lähemmäs Lähetyshiippakunnan perusluterilaista linjaa. Se olisi ekumeniankin ( siis aidon ekumenian ) kannalta otollisempaa.
Juha Ahviohan on tietääkseni edelleen Evankelis-luterilaisen kirkon jäsen. Siellä on paljon muitakin konservatiivisesti ajattelevia, mikä antaa toivoa. Toisaalta kirkolliskokouksessa ollaan kyllä pattitilanteessa ja samat kysymykset tuodaan sinne aina uudestaan äänestettäviksi, vaikka niihin annettaisiin selkeä ratkaisu tahansa. Jää erittäin vahvasti sellainen vaikutelma, että oppi voidaan muuttaa äänestämällä aina vuoden välein.
Lähetä kommentti