Toistoa islamista

Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin tässä blogissa, mutta kaukaa viisaana en ole indeksoinut kirjoituksia, joten en jaksa niitä myöskään etsiä.

On perusteellinen virhe sanoa islamin edustavan pimeää, keskiaikaista takapajuisuutta modernin maailman keskellä. Keskiajalla, joka on ainoastaan Eurooppaa kuvaava ajanjakso, musisoitiin, runoiltiin, laulettiin, maalattiin kuvia, juotiin olutta ja kirjoitettiin paksuja järkäleitä, jotka loivat perustaa länsimaiselle filosofialle. Islam ei millään tavoin muistuta keskiajasta, vaan on lähes sen vastakohta ja se vyöryy Euroopan päälle modernina ja harmaana kuin tieteellistekninen supervalta DDR taannoin. Se ennemmin kieltää kuvat ja musiikin, kuin suosii niitä. Eurooppaan tunkeutuva islam, ja varsinkin sen eurooppalainen hyväksyminen onkin mitä modernein ja edistyksellisin ilmiö.

Ristiretkien aikana kirjoitetussa islamilaisessa historiassa ihmeteltiin huvittuneena ja paheksuen sitä, kuinka frankkien naiset saivat liikkua yksin kaupunkien kaduilla. Juuri mikään ei siis tässä suhteessa ole muuttunut. Ristiretket eivät olleet minkäänlainen stigma islamilaisessa kulttuurissa. Niitä ei edes muisteltu siellä ennen kuin lännen sosialistiset tutkijat tarjosivat niistä oman, materialistisen ja modernin tulkintansa. Sen jälkeen niistä tuli, suoraan lännestä omaksuttuna, myös islamilaisessa maailmassa tunteita ja kiihkoa nostattava propagandan väline. Suhtautuminen ristiretkiin onkin lännessä nykyisin täysin samanlaista kuin se on islamilaisessa maailmassa. Eli modernia, edistyksellistä, historiatonta, väärään tietoon perustuvaa ja poliittiseen propagandaan kelpaavaa.

Sanotaan myös, että islamin pitäisi käydä läpi jonkinlainen reformaatio ja ollaan toiveikkaita koska islam alkaa olla siinä iässä, jossa kristinuskon reformaatio tapahtui. Reformaatio ( tai revoluutio ) kuitenkin muutti kristinuskoa jyrkempään ja ahdasmielisempään suuntaan. Kalvinin Geneve on tästä hyvä todiste, ellei pidä Ruotsin kirkkokuria niin pahana. ISIS edustaisi juuri sitä reformoitua islamia, jos tällainen vertailu olisi mitenkään mielekästä. Islamissa ei verrannollista reformaatiota voi tapahtua.

Muita kulttuureja ei voikaan verrata eurooppalaisen kulttuurin historiaan sijoittaen niitä jotenkin ajasta jäljessä ja tai ajasta edellä oleviksi. Ne elävät omaa aikaansa, eikä niillä ole edes tarkoitusta kehittyä millekään eurooppalaiselle tasolle. Tästä hyvänä, positiivisena esimerkkinä erään kiinalaisen viisaan pitämä TED-talk luento

Tarina kahdesta poliittisesta järjestelmästä.

Islam ei ole takapajuinen. Se on vain yksiselitteisesti väärää ja vahingollista oppia. Ei konfutselaisuuskaan oikeaa oppia ole, mutta sen puitteissa voi selkeästi saavuttaa erilaisia tuloksia myös modernissa maailmassa, vaikka se onkin Euroopan keskiaikaa selvästi vanhempaa perua: Kovaa ja ankaraa rautakautta :)

Pohjoismainen kirkollinen yhteisö

Verkossa liikkui juttuja Ruotsin kirkon uudesta messukirjasta. Osittain jutut olivat aika vahvastikin liioiteltuja, mutta melko oireellista sekin, että niihin oli helppo uskoa. Julkista keskustelua luterilaisista kirkoista hallitsee todella hämmentävä poliittisuus ja täydellinen irtioleminen itse kirkkojen ydinsanomasta. Ainakaan Suomessa kirkon oma media ei ole tähän todellakaan syytön. Kuulemani mukaan varsinainen todellisuus on aivan toista kuin se mitä kirkollinen media ja muut mediat Suomessakin heijastelevat, joten siksi on ehkä turhaa, tylyä ja hölmöä arvostella luterilaista kirkkoa sen julkisuuskuvan mukaan.

Liturginen vuorokausi on kuitenkin vaihtunut ja kirkkovuoden viimeinen viikko alkanut. Sunnuntai oli luterilaisessa kalenterissa tuomiosunnuntai, joten en malta olla heittämättä alustavana huomiona tätä eilen mieleeni pullahtanutta virkettä: "Pohjoismaissa luterilainen kirkko ei enää edes pyri olemaan Kristuksen morsian, vaan se näkee itsensä valtion ehtoisana emäntänä."

Tämä lienee liberaalien kirkkojen yleismaailmallinen ongelma.

Kouvola, osa taiteen häpäisy

On harvinaistta, että Kouvolassa astutaan harhaan, mutta nyt niin on tehty.

Kouvolalaisessa taidemuseo Poikolassa on esillä poroporvariston makuhermoja hivelevää kitsiä, jonka esilläpitoa voidaan Suomen lain mukaan pitää uskonrauhan rikkomisena. Sinänsä häpeällistä tuolle hyvien ihmisten kauniille kaupungille. Olisi hyvä, jos kyseinen taidemuseo Poikola jätettäisiin omaan arvoonsa ja sen mahdolliset tuet kaupungilta tai valtiolta tulevaisuudessa evättäisiin. Kitsin pitäisi edes myydä itse itsensä, eikä sitä saisi sekoittaa taiteellisesti ja kulttuurisesti arvokkaiden, tukea ansaitsevien teosten joukkoon.

Suomi 100-näyttelystä kirjallinen kysymys.

Kansanedustajat Mika Niikko (ps ), Sari Essayah (kd), Teuvo Hakkarainen (ps), Toimi Kankaanniemi (ps), Antero Laukkanen (kd), Lea Mäkipää (sin), Päivi Räsänen (kd), Harry Wallin (sd) ja Peter Östman (kd) ovat tehneet asiasta eduskuntakyselyn, sillä “heidän mielestään ei ole suotavaa, että Jumalaa pilkkaavaa taideteosta ylläpidetään valtion varoista ja pannaan näytille osin valtion rahoittamaan juhlanäyttelyyn.” Eikä se suotavaa olekaan.

Itse olen kannattanut täydellistä sananvapautta ( ja kannatan edelleen ), mutta allekirjottaisin itsekin tuon kysymyksen. Yhdenvertaisuus lain edessä on yhtä tärkeä asia kuin sananvapaus ja tällä hetkellä Suomessa ei olla yhdenvertaisia lain edessä. Kristityille pyhiä asioita saa pilkata aivan vapaasti, kun taas islamin pilkasta tuomitaan sekä kansanedustajia, että tavallisia tallaajia. Tätä on joskus perusteltu sillä, että oikeuskäytäntö suojelee vähemmistöjä, kun taas enemmistö ei suojaa tarvitse. Perustelu ei ole pätevä, sillä ortodoksit, katoliset ja monet vapaiden suuntien kristityt ovat Suomessa huomattavasti pienempiä vähemmistöjä kuin sunnimuslimit, joita laki ja oikeuskäytäntö suojelevat. Ei ole siis olemassa mitään oikeudellisia, moraalisia tai edes käytännöllisiä syitä miksi taidemuseo Poikolan harjoittama kristittyjen herjaaminen sallitaan, vaikka se on sekä lain, että oikeuskäytännön vastaista.

Odotan siis taidemuseo Poikolalle tuomiota sekä uskonrauhan rikkomisesta, että kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Erityisen irvokasta taidemuseon harjoittama kiihotus on sen sorron valossa, jota Lähi-Idän kristityt kärsivät Suomen suojeleman islamin taholta.

Mitä Kouvolan jo monesti runoiltuun hienostuneisuuteen muuten tulee, niin todistakoon sen tuo eilen matkalla messuun kännykällä nappaamani kuva. Kun me vähemmistössä vietimme pyhää messua, niin naapurikirkossa Kouvolan hyville porvareille lauloi Saara Aalto. Jumala Kouvolaa varjelkoot.

Vanhan fanittajat

Mikko Ellilä linkitti aikanaan jollekin sivulle videon kappaleesta Irish Blood, English Heart. Pidin sitä harvinaisen hienona esityksenä ja hain Google Playsta esittäjän muuta tuotantoa. En kuitenkaan innostunut sen kummemmin. Tuo on ainoa kosketukseni Morrisseyhin. Lehdestä olen lukenut, että hänestä lihansyöjät ovat murhaajia. Mikä ei pidä paikkaansa.

Tämä Morrissey on nyt onnistunut nostamaan kiihkeän myrskyn vesilasissa lausunnoillaan. Morrissey on sanonut, että hän haluaisi Saksan olevan saksalainen ja Ranskan ranskalainen. Ihmiset sanoutuvat hänestä sen vuoksi irti siellä sun täällä. Tämä on hämmentävää koska Morriseyn fanien pitää olla jo nelikymppisiä ihmisiä. Vähintään kolmekymppisiä. Miksi aikuiset ihmiset suuttuvat sellaisen henkilön mielipiteistä jonka musiikista he pitävät? Ja miten yleensäkään aikuiset ihmiset voivat pitää laulajaa sellaisena esikuvana, jonka mielipiteillä on heille suuri, tunteellinen merkitys? Linkitetyn HS:n artikkelin mukaan Morrissey on työväenluokasta lähtöisin oleva ukko, mutta hänen faneistaan on kasvanut graafikoita, kirjailijoita ja taiteilijoita, jotka eivät enää voi sietää Morrisseyn työväenluokkaisia mielipiteitä. Jos näin, niin olisi ollut parempi, jos nämä graafikot, kirjailijat ja taiteilijat olisivat myös jääneet työväenluokkaisiksi, koska työväenluokkainen taiteilijaukko pystyy parilla lausunnolla pistämään heidät sekaisin ja pysymään itse tyynenä.

En tiedä, mutta tämä ehkä osittain selittää myös sitä miten kiihkeällä tunteella Trumpiin suhtaudutaan. Haluttaisiin kovasti fanittaa Yhdysvaltain presidenttiä ja nyt ollaan vihaisia kun ei voida. Tai Brexitiin. Olisi kiva jos englantilaiset olisivat kivoja ja pysyisivät EU:ssa, mutta he ovatkin inhottavia ja eroavat siitä. Ehkä meillä tosiaan on käsissämme aikuinen sukupolvi, joka suhtautuu ihmisiin suosikkeina ja inhokkeina sen sijaan, että he suhtautuisivat ihmisiin ihmisinä. Tämä on aika kammottava ajatus.

Muusikkojen, näyttelijöiden ja muiden niin sanottujen artistien poliittisiin mielipiteisiin ei kannattaisi kiinnittää mitään huomiota. Varsinkin popmusiikki on sellaista, että järjestelmällisyys ja järki vain häiritsevät sitä. Lievästi hullu tekee sillä alalla varmasti parempaa jälkeä kuin rationaalinen, asioiden oikeasta järjestyksestä pitävä ajattelija; siis sellainen ihminen, jonka poliittisille näkemyksille kannattaa antaa painoa. Niille, jotka ovat pitäneet Morrisseyn musiikista suosittelenkin sen kuuntelemista edelleen. Ei musiikkia edes tarvitse yhdistää sen tekijään, vaan se liikkuu vapaasti ilmassa. Itse en aio innostua Morrisseysta sen vuoksi, että hänellä on yksinkertaisia, kansallismielisiä ajatuksia. Saatan innostua, jos taas sattumalta kuulen yhtä hyvän kappaleen kuin tuo Irish Blood, English Heart.

Asiaa miettien päädyin siihen, että voisin järkyttyä, jos Kraftwerkin muusikot kertoisivat olevansa vaikuttuneita Timo Soinin politiikasta, mutta ei sekään minulta yöunia veisi, enkä sanoutuisi irti Kraftwerkista mitä sellainen irtisanoutuminen sitten ikinä tarkoittaisikaan.

Sitä ihmettelen, jos nämä Morrisseyhin suuttuneet eivät halua Saksan olevan saksalainen ja Ranskan olevan ranskalainen, niin mitä he haluavat? Pitäisikö Saksan ja Ranskan olla jonkinlainen Srollywood, joka tuottaisi heille kliinistä poptähtiä fanitettaviksi? Ei minusta suinkaan.

P.S.

Timo Hännikäinen on kirjoittanut aiheesta analyyttisemman jutun Sarastukseen. Siinä on esitetty yksi syy tuohon suuttumukseen: "Vasemmisto on tottunut pitämään kulttuuria omana leikkikenttänään, ja yksikin tältä alueelta kuuluva väärän tietoisuuden ilmaus saa sen täysin raivoihinsa" ja noin varmasti on.

Idiotia, jonka keskellä meidän on elettävä. 

Vihreä vihapuhe ja isku omaan nilkkaan

Jotenkin suunnattomasti ärsyttää kohu, joka on noussut jonkun Vihreän naisen twiitin ympärille. En ymmärrä mitä väliä sillä on, jos joku Fatim on sitä mieltä, että maalla asuminen on hölmöä ja hän itse teini-ikään juuttuneena hölmönä tehostaa sanomaansa mukahauskalla herjalla. Siis sellaisella, jolle tytöt voisivat keskenään hihitellä. Maailma on jotenkin sekaisin, kun tällaiset edes nousevat esiin ja niitä ruvetaan vatvomaan oikein tosissaan aikuisten ihmisten voimin. Oikeassa ja järkevässä maailmassa kissaa ei voisi vähemmän kiinnostaa.

Toisaalta tässä on tiettyä kosmista oikeudenmukaisuutta, josta ei voi olla nauttimatta. Vihreät on ollut ehkä pahin kyttäyspuolue ja muiden ankara tuomitsija. Hyvässä muistissa on, kuinka he järjestivät mielenosoituksia Olli Immosen Facebook - päivityksen johdosta ja lietsoivat vihaa Ollia kohtaan Helsingin muinaista Itä-Saksaa imitoivalla kansalaistorilla. Siellä mielipuolisuus sai ympärilleen mittavat puitteet ja vihreät lähtivätkin innolla kiertueelle tuomitsemaan Ollia ja perussuomalaisia. Turussa vihaa oli lietsomassa Vihreiden silloinen puheenjohtaja Ville Niinistö ja vastaavia mielenosoituksia suunniteltiin touhutippa pöksyissä muihinkin kaupunkeihin. Vain Vihreän kuplan ulkopuolisen Suomen järkevyys hyydytti suunnitelmat. Kaikki mitä Vihreät tästä Fatimin tapauksesta niskaansa saavat onkin niille aivan oikein.

Asiassa on kuitenkin se puoli, että tämä Fatim ei ole Vihreä puolue. Hän on persoona, joka heitti twitteriin läpän. Ei sen kummempaa. Jos itse olisin maalaisena jotenkin edes etäisesti loukkaantunut, niin läppäisin takaisin. Ei vain kiinnosta, kuten ei siis kiinnosta kissaakaan.

Toivoisin, että Vihreä puolue ottaisi tästä opikseen ja lopettaisi poliittisten vastustajiensa demonisoimisen, mutta valituneesti arvaan sen olevan turha toive. Eikä siinä mitään. Enemmän toivon sitä, että ihmiset ymmärtäisivät, että jokaista netissä heitettyä läppää ei kannata ottaa kovinkaan vakavasti. Tämä toive voi jopa toteutua, koska eiväthän ihmiset tyhmiä ole. Media on.

Skandaali

Kristillisessä teologiassa skandaali on tarkkaan määritelty synti. Nyt puhutaan kuitenkin politiikkaa, joka on luonteenomaisesti likaista, joten skandaalin määritelmäksi tässä riittää, että se tarkoituksellisesti hämmentää mieliä ja johtaa pois totuudesta.

Sananvapauden suhteen Suomen laki ja oikeuskäytäntö ovat paljaita skandaaleja. Poliisi tutkii vihapuheita netissä ja vaikka laki ei edes tunne vihapuhetta niin poliisin löytämät tapaukset sitten tuomitaan joko kiihotuksena kansanryhmää kohtaan tai uskonrauhan rikkomisena. Meille valehdellaan oikeuskäytännön olevan sellainen, että nämä lait suojelevat vähemmistöjä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Suomessa ortodoksit, katolilaiset ja vapaiden suuntien kristityt ovat vähemmistöjä. Näitä kuitenkin saa ihan vapaasti lyödä vihapuheella kuin vierasta sikaa. Esimerkiksi reformaation juhlapäivän aattona Yleisradion aamutelevisiossa todettiin katolisen papiston olevan pedofilian instituoitu muoto. Vaikka kyseinen klippi on varmasti myös netissä ( somessa ), niin mistään ei ilmesty nettipoliisia viheltämään peliä poikki, saati valtionsyyttäjää nostamaan syytettä asianomaisia vihapuhujia vastaan. Tämä osaltaan todistaa, että puhe vähemmistöjen suojelusta on skandaalinomaista roskaa, jonka tarkoitus on verhota Suomen kansalaisilta sitä totuutta, että heidän sananvapauttaan halutaan rajoittaa. Ja sitä halutaan rajoittaa pelosta, koska islam, jota Suomen laki varsinaisesti suojelee, voi hyvinkin iskeä väkivaltaisesti mikäli sitä erehdytään pilkkaamaan. Väkivallan pelko on siis se syy miksi oikeuskäytäntö on mikä on, ei vähemmistöjen suojelu oletetulta vihapuheelta. Vähemmistöjä, ainakin uskonnollisia sellaisia, saa edelleen solvata niin paljon kuin sielu sietää, kunhan vähemmistö ei ole islamilainen.

Sananvapauden rajoituksiin liittyy myös se, että emme saa, tai enää osaa sanoa miten asiat ovat. Vuoden 2015 syksyllä Haaparantaan kuljetettiin Saksasta Ruotsin läpi kymmeniätuhansia nuoria miehiä, jotka sitten kävelivät sillan yli Suomen puolelle Tornioon. Ensimmäiseksi valehdeltiin, että he ovat Syyrian sotaa paossa olevia naisia ja lapsia. Media ilmeisesti jopa uskoi tämän vastoin omien silmiensä todistusta. Toiseksi valehdeltiin asian tulleen hallitukselle yllätyksenä ja kolmanneksi, että hallituksen oli kansainvälisten sopimusten ja lain sitomana mahdotonta sulkea rajaa. Niitä, jotka yrittivät sanoa totuuden pidettiin vihapuhujina ja nettipoliiseja palkattiin lisää suojelemaan esitettyä valhetta. On ehkä mahdollista, että Suomen hallitus ei tiennyt Saksan ja Ruotsin hallitusten toimista, mutta mikäli niin oli, niin se johtui siitä, että Suomen hallitusta ei tarvinnut informoida, koska sen suostumusta pidettiin itsestään selvänä. Kansainvälisten sopimusten ja lakien mukaan jokaista tulijaa ei olisi ainoastaan voinut käännyttää takaisin rajalla, vaan jokainen olisi pitänyt käännyttää. Hehän tulivat, tai heidät kuljetettiin, Suomeen turvallisista maista.

Siinä pari skandaalia. Näitä voisi luetella vaikka kuinka paljon. Nuo kaksi liittyvät yhteen, koska olemme osa Euroopan unionia ja Euroopan unionin kuningasidea väestöpyramidin korjaamiseksi ja työvoiman saamiseksi juurettomaksi ja rajojen yli liikkuvaksi on massiivinen siirtolaisten vastaanotto lähinnä muslimimaista. Siinä samalla saadaan latistettua Euroopan kristillinen perintökin. Kristinuskohan ikävästi estää ihmisten poliittista käsittelyä pelkkänä juurettomana siirtotyövoimana ja kuluttajamassana

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin. Skandaali voi joskus johtaa myönteisiinkin tuloksiin. Suurten mediatalojen, kuten Yleisradion ja Mainostelevision skandaalimainen huonous nostaa esille sen, kuinka pienet yhtiöt ja yksityiset ihmiset voivat tuottaa asiallisia, älykkäitä ja rehellisiä keskusteluohjelmia, joiden tasolle suuret mediatalomme eivät enää kykene. Jotain uutta on siis mediarintamalla nousemassa ja sitä kannattaa seurata.

Keskustelua sananvapaudesta.