Vaikka eletään paaston aikaa ( yhteiskunnalle pitkä miinus tästäkin, että sitä ei näkyvästi vietetä ) ja olen toipilas, niin rikotaan hiljaisuus ja kommentoidaan hieman, kun puolueemme asioissa tapahtuu taas mielenkiintoisia juttuja.
Jossain blogin syövereissä olen kirjoittanut jotain Halla-ahosta ja jotain puoluellisuuden siunauksista. En jaksa kaivaa niitä esille, koska viisaana vanhuksena en ole juuri mitenkään indeksoinut tekstejäni. Joka tapauksessa olen tulevassa puheenjohtajavaalissa Halla-ahon puolella, en muita ehdokkaita, joita tällä hetkellä ovat Leena Meri, Riku Nevanpää, Veera Ruoho, Sampo Terho ja Teemu Torssonen, vastaan. Jokainen noista tulisi valituksi tultuaan vaatimaan sitä, että hallitus pitää kiinni kirjaamistaan maahanmuuttopolitiikan kiristyksistä. Sen vuoksi onkin jokseenkin järjetöntä, että järkivihreä kokoomuslainen sosiaalipankkimies Jan Vapaavuori ehti jo toteamaan, että Kokoomus ei voisi jatkaa samassa hallituksessa Perussuomalaisten kanssa mikäli Perussuomalaiset eivät valitse hänen mieleistään puheenjohtajaa. Osoittaa paasikiveläisten arvojen ja näkemysten syvää rappiota, että ollaan valmiita hajottamaan hallitus henkilökysymyksiin ilman, että yhtään asiakysymystä on edes pöydällä. Toivotaan maan parhaan vuoksi, että tämä on vain sosialistien kanssa samassa hallituksessa viihtyvien kokoomuslaisten ongelma.
Halla-aho totesi puheessaan, jossa hän julkisti ehdokkuutensa, että tilanne jossa puoluejohtoon ei ole vaihtoehtoja ei ole terve. Luulen Soinin olevan samaa mieltä. On ollut kohtuullisen luontevaa, että jatkuvasti vaaleja voittava puheenjohtaja jatkaa, eikä häntä ole edes syytä haastaa. Nyt tilanne on äänestäjien suosion suhteen vakiintunut ja gallupien mukaan suosio on kovassa laskussakin, joten tilanne on toinen. Pari selkeää kuittia Soinille puheesssa oli. Eräässä vaiheessa Soini totesi, että politiikassa "niin on miltä ( mediassa ) näyttää" selvityksiin joissa osoitettiin median esittävän asian selkeästi väärin. Nyt media on viikossa onnistunut luomaan kuvan, että Sampo Terho olisi jonkinlainen puolue-eliitin ehdokas jatkamaan Soinin puheenjohtajuutta. Ja koska niin on miltä näyttää, niin Halla-aho on sekä Terhon integriteetin suojelemisen, että puolueen edun vuoksi lähes pakotettu haastamaan Terho, kuten hän puheessaan totesi. Tämä on Halla-ahollle suotuisa asema, enkä viitsisi heikentää sitä sanomalla, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä Terho ei ole minkään oletetun puolue-eliitin ohjailtavissa, eikä häntä olla sellaisen voimin junailemassa Soinin seuraajaksi. Mutta sanotaan se nyt rehellisyyden nimissä, todeten samalla, että monien mielestä politiikassa kuitenkin on niin kuten ( mediassa ) näyttää.
"Henkilökohtaiset hillotolpat" oli myös kevyt kuitti, mutta se korosti asiallisesti sitä, että tulevaisuudessa mennään ohjelma edellä, eikä hallituksessa jatkamista voi jäsenistölle ja äänestäjille mitenkään perustella ellei näkyvästi ja selkeästi vaadita muita hallituspuolueita pitämään sovitusta kiinni. Ja varsinkaan ellei vaatimuksista huolimatta saavuteta mitään tuloksia tässä.
Puheenjohtajavaalissa on kaksi keskeistä poliittista asiakysymystä: Hallituksen kirjaamat ja sopimat parannukset maahanmuuttopolitiikkaan ja puolueen suhtautuminen Euroopan Unioniin. Ensimmäisessä kaikkien on ehdottomasti vaadittava niistä kiinni pitämistä ja niiden käsittelyn tehostamista, minkä he varmasti tekevätkin. Toisessa ei varmaan lopullisen tavoitteen suhteen oli suuria erimielyyksiä. Itseäni mielyttää Halla-ahon suora vaatimus eurosta eroamiseksi.
Mielenkiintoinen puheenjohtajavaali tulossa kesäkuussa. Juho Eerola, Laura Huhtasaari ja Teuvo Hakkarainen ovat suosikkejani varpuheenjohtajistoon. Riikka Slunga-Poutsalon pitäisi jatkaa puoluesihteerinä.
Eli ei muuta kuin kesäkuussa Locomotion täältä Jyväskylään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti