Amerikka

Olen Trumpin virkaanastujaisten jälkeen seurannut kohtuullisen tiiviisti USA:n politiikkaa. Se näyttää itse asiassa ihan hyvältä. Trumpin kokoama ryhmä on pätevää ja näkemysellistä väkeä. Itse olen melko monista asioista samaa mieltä Stephen Bannonin kanssa ja aika pitkälle jaan hänen kokonaisnäkemyksensä. Ajattelin jossain vaiheessa suomentaa tämän hänen pitämänsä puheen ainakin osittain ja samalla komentoida sitä.

Bannonin puhe.

Itse asiassa tuo riittää minulle tiedoksi siitä mitä USA:n politiikassa nykyisin tapahtuu, enkä enää aio seurata lehtiä ja mediaa sen tarkemmin. Media vaikuttaa olevan hysteerinen ja sekaisin. Sen säännöllinen lukeminen aiheuttaa vain turhaa ärsytystä. Ehkä paras esimerkki oli New York Timesin juttu, jossa kehiteltiin Bannonin ja kardinaali Burken masinoimaa salaliittoa Vatikaanissa.

Steve Bannon carries battle...

Juttu on puhtaasti vainoharhainen. Ihan huomiona, että Church Militant ei ole äärioikeistolainen järjestö tai ideologinen positio, vaan taisteleva kirkko, joka maan päällä on. Kiirastatulessa on sitten kärsivä kirkko ja taivaassa iloitseva kirkko. Ja toisena se, että kardinaali Burke odottaa muutaman muun kardinaalin kanssa tarkennusta siihen missä olosuhteissa eronneet ja uudelleen avioituneet voisivat osallistua ehtoolliselle, jos missään olosuhteissa. Ei siihen mikä on pyhän istuimen politiikka USA:n suhteen. New York Timesin juttuun onkin pätevä ja tyhjentävä vastaus tässä:

A Burke-Bannon Conspiracy...

Vaikka tuo juttu on ehkä kuvaavin ja pahin, niin myös Washington Post, jota olen lukenut rinnakkain Breibartin kanssa vaikuttaa olevan täysin kaoottisessa tilassa. Puhumattakaan monista tv-medioista, jotka välittävät uutisvirtaansa youtuben kautta. Odotellaan siis rauhassa saako Trumpin hallinto poliittisen muutoksen aikaan neljässä vuodessa jatkaen sitten vielä toiset neljä vuotta. Lähtökohdat ovat ainakin pitkästä aikaa hyvät.

Myös Euroopassa vuosi saattaa olla suurten muutosten vuosi. Toivotaan niin ja toivotaan samalla, että muutos sujuisi mitä parhaassa järjestyksessä. Tärkeintä kuitenkin olisi, että sosialistit ja heidän sorostyyppiset johtajansa ja omistajansa häviäisivät todella tuntuvasti mikä mahdollistaisi sen, että myös eurooppalainen työväki pääsisi työhön kiinni.

Suomen osalta en usko siihen, että Suomi pystyisi mihinkään itsenäisiin päätöksiin. Nyt on lähes niin ideaali hallituskokoonpano kuin mitä Suomen oloissa voi saavuttaa ja valittettavasti on todettava, että sen saavutukset, jos niitä on, eivät huimaa kenenkään päätä. Muutokset Euroopassa voivat kuitenkin ajaa Suomen pakkotilanteeseen. Niinä hetkinä on sitten osattava tehdä oikeat päätökset ja käyttää se liikkumavara, jota siinä pakkotilanteessa, jossa EU alkaa hajota, Suomella on paradoksaalisesti enemmän kuin rauhallisina aikoina, jolloin vain sovitamme EU-direktiivejä omaan lainsäädäntöömme.

Oli miten oli, kunnallisvaalit lähestyvät. Vähintäänkin hengessä tsemmppaan kaikkia niitä kansallismielisiä, jotka vaaleihin osallistuvat. Tilanne on mikä on, joten yhä enemmän tarvitaan ihmisten osallistumista poliittiseen päätöksentekoon. Lähtekää ehdokkaiksi tai pitäkää muuten ääntä. Itsekin olen ehdokkaana, mutta aion pitää vielä matalampaa profiilia kuin viimeksi. Päätehtäväkseni katson äänestää Jussi Halla-ahoa puheenjohtajaksi, sekä Laura Huhtasaarta ja Juho Eerolaa varapuheenjohtajiksi kesäkuun puoluekokouksessa. Ja takoa jokaisen perussuomalaisen päähän sitä, että presidentin valtaoikeudet tulisi palauttaa.

Se politiikasta tällä erää. Meillä on kunnallinen ja eurooppalainen politiikka. Ensimmäiseen voimme vaikuttaa, jälkimmäiseen taas hyvin vähän. Toivotaan, että lähitulevaisuudessa meillä on myös valtiollinen politiikka.