Adolf Hitler ja pieni neekeripoika

Olipa kerran juutalaismummo, jota kaupungin vokkiin sijoitettu tanssiva matu ahdisteli äärioikeiston kannatusta kuvaavalla käyrällä. Mummo oli putinisti vaikka ei ollut ortodoksi. Hän pöyristyi ahdistelusta ja valitti siitä kaupungille.

Kaupunginjohtaja Timo Soini otti yhteyttä poliisimestari Jussi Halla-ahoon ja sanoi, että juutalais[mummo]ongelma on nyt lopullisesti ratkaistava. Halla-aho huokaisi, otti hattunsa ja lähti. Hän meni notkumaan Rautatieaseman kulmille, sillä jo kokemuksestakin tietää, että siellä kaikki rikokset tapahtuvat ja myös ratkeavat.

Halla-ahon saapuessa asemalle Adolf Hitler ja pieni neekeripoika olivat jo hypänneet siihen Kajaanin junaan, jonka ovesta somalityttö oli pyllähtänyt asemalaiturille kuin tönäistynä. Junassa Hitler mietti islamia. Halla-aho tarkkaili toria eikä aikaakaan kun hän havaitsi tanssahtelevan matun. Hän kysyi matulta miksi tämä heiluttelee äärioikeiston kannatuskäyrää. Matu nauroi iloisesti ja sanoi sen olevan niin kiva, koska se kasvaa koko ajan kuin se sanonko mikä. Kokeneena poliisina Halla-aho tiesi heti matun olevan vaaraton. Hän varoitti matua enää koskaan heiluttelemasta käyrää juutalaimummon ikkunan alla. Kaupunginjohtaja Soinia kaupungintalolla käyrä kyllä kiinnostaisi, joten sinne siis.

Torin ohi kulki raitiovaunu, jonka pitämä kolina muistutti maahanmuuttajien tekemien rikosten kalahtelua ja paukahtelua poliisin pitämissä rikostilastoissa. Satoi hiljalleen lunta.

Sen pituinen se.

Aloittelelin tätä satua Facebookiin tämän uutisen innoittamana. Sitten ajattelin, että vaikka se on huono se ei kuitenkaan ole niin huono, että sitä viitsisi kokonaisuudessaan noille tahoille tarjota, joten kirjoitin sen loppuun täällä. Minua voi äänestää Kotkassa numerolla 301.