Jatketaan tipoittain ja, jos aihetta on, kootaan myöhemmin. Eli hieman lisää tuosta suhteesta maallisiin.
Vaikka Raamattu on kokonainen kirjasto erilaisia tyylilajeja edustavia kirjoja se on myös kokonaisuus. Voi jopa sanoa, että sen läpi menee selkeä juoni. En ala siitä omaa näkemystäni tässä selvittämään, jotta en hermostuttaisi ketään arvostamaani Sola Scriptura - miestä. Joka tapauksessa Raamattu on täynnä sisäisiä viittauksi, sekä suoria, että vähemmän suoria, että jopa sellaisia, jotka voi itse oivaltaa ajattelulla.
Benedictus XVI - silloin Joseph Ratzinger - huomioi esseessään Yleismaailmallisuus ja katolisuus Baabelin tornin ja helluntain yhtäläisyydet. Tulkitsen niitä tässä muistinvaraisesti, että tämä juttu ei menisi pieleen. En kuitenkaan usko tekeväni vääryyttä tekstille. Baabelin torni oli siis ihmiskunnan yritys rakentaa jonkinlainen yhteinen maailma; yhteinen, universaali hallinto, jonka Jumala sitten ansaitusti ja kaikkien onneksi torpedoi sekoittamalla ihmisten kielet ja jakamalla heidät kielten mukaan eri kansoihin. Helluntaina taas syntyi toisenlainen yleismaailmallisuus, kun apostolit alkoivat puhua kaikkien kansojen omilla kielillä. Tästä syntyy se kristillinen ajatus, että uskonnon, vaikka se olisi sivilisaation ydin, ei tule jyrätä ja yhdenmukaistaa kulttuureja, vaan uskonto on kuin - raamatullisesti sanoen - hapate joka nostaa taikinan ja auttaa paikallisen kulttuurin kukoistukseen, jossa sillä on yleismaailmallinenkin merkityksensä.
Joku voisi tietysti väittää, että kirkko ei ole koskaan toiminut noin, mutta onhan se aina. Latina oli aikoinaan kansankieli, jolle kreikkalaiset ja heprealaisen tekstit käännettiin. Vaikka liturgia sitten jäi ihan ymmärrettävistä syistä latinankieliseksi, niin kansankielillä saarnattiin ja niille käännettiin tekstejä. Näin Suomessakin, jossa tulipalot ja Ruotsin demokraattisen kuninkaat valitettavasti ovat tuhonneet kaikki vanhat tekstit. 60-luvun jälkeen suomalainen sivistyneistö on ollut niin mälsän turpeaa ja tylsää, että se ei ole asiaa viitsinyt tutkiakaan, vaan olettaa olevansa itse ensimmäistä ja viimeistä sukupolvea, joka on mukana kansainvälisessä sivistyselämässä, koska onhan meillä samat tositv-ohjelmat, kuin amerikkalaisilla yliopistoteineillä. Kansankieliä joka tapauksessa oli noihin aikoihin paljon, eikä juuri millekään niistä oltu vielä edes luotu kirjakieltä, vaan sen luominen tapahtui siinä tekstien kääntämisen ohessa. Ihmisetkin olivat suurimmaksi osaksi lukutaidottomia ja latina taas oppineiden yhteinen kieli.
Joskus muulloin taas ehkä lisää, eikä anneta karata käsistä. Joka tapauksessa tuosta(kin) johtuu, että kristinusko ei tule koskaan häviämään edes näistä maallisista kuvioista.
1 kommentti:
Hieno rinnastus entiseltä Paavilta. Yhdyn hienoon johtopäätöksiisi, vaikka olenkin protestanttina taipuvainen pitämään katolilaisuutta jos ei pedofiiliuskontona niin vähintään arvelluttavana.
Kristinusko ei ole islamilaisuuden tapaan lakiuskonto ja näin jättäen kysymyksen lainsäädännöstä avoimeksi, se ei tee väkivaltaa kehitystä ja edistystä (yhtä hyvin positiivista kuin negatiivista) vastaan.
Mutta kristinusko ei ole myöskään kulttuuri-imperialistinen uskonto. Tätä taisi painottaa myös C. S. Lewis. Kuten Lewisia nyt ymmärrän, hän katsoi, että pakanallisissa myyteissä on kristillinen "totuus" ikään kuin idullaan, ja näin pakanakansa voi tavallaan siirtyä kristillisyyteen löytäen siitä "oman totuutensa", se, mikä sen myyteissä jo oli kaikkein olennaisinta.
Myös tällä alueella kristinusko on ylivertainen itäiseen serkkuunsa nähden: se ei sellaisenaan edusta kulttuuri-imperialismia ja sen henkistä väkivaltaa. Enpä ole aiemmin tullut tätä ajatelleeksi: missä islamilainen universalismi edustaa Baabelin tornia, kristillinen on sitä vastoin "helluntailaista".
Lähetä kommentti