Minulla on ilmeisen paha ja huono tapa vajota mietteisiin. Rupesin tuon edellisen postauksen Ramones-innostuksen jälkeen miettimään mikä olisi hyvä suomalainen vastine ja en keksinyt muuta kuin Leevi and the Leavingsin. He ovat tehneet aivan uskomattoman hienoa musiikkia sovittaen ne mitä banaaleimpiin rallatuksiin. Sanat ovat nerokkaita, mutta niitä ei oikeastaan kannata kuunnella, vaan pitää olla koko ajan valppaana mikä ihme vihellys sieltä tulee seuraavaksi.
Hienoa musiikkia.
Ehdotankin, että Kotkaan pystytetään Gösta Sundqvistin patsas. Vaikka Gösta Sundqvist oli leimallisesti helsinkiläinen, niin samalla hän oli myös jalkapalloihminen. Kotka taas ei ole mitään muuta kuin jalkapallokaupunki. Täällä on paljon parempi jalkapallokulttuuri, kuin missään muualla Suomessa. Missä muka jalkapallostadion on keskellä kaupunkia, keskusaseman vieressä ja kaupungintalo jossain saaren toisessa päässä?
Olisi hienoa, jos tehtäisiin sellainen Gösta Sundqvistin patsas, joka olisi vähän kuin kuin vanha pohjalaisäijän veistos; eli se seisoisi uimahallin kulmalla jalat harallaan, kädet rinnan päällä rististissä tarkkaillen isäntämäisesti kenttää. Ja tämän pitäisi ehdottomasti olla näköispatsas, jossa hymyilevään ilmeeseen on erityisesti kiinnitetty huomiota.
Oli miten oli Leevi and the Leavings on jotain nerokasta. Patsaan se ansaitsisi.
3 kommenttia:
ps, ja näin joulun ja pukinootuksen kunniaksi -http://www.youtube.com/watch?v=AGg_YI5SGqw
:)
-jpt-
Kyllä Gösta patsaan ansaitsisi. en kyllä tosin ole vakuuttunut siitä, että jalkapallon peluulla oli vaikutusta miehen tekemään musiikkiin.
Vaikka melodiat Leevi and the Leavingsien biiseissä ovat vetäviä, uskoisin silti, että juuri ne mollisvoittoiset sanoitukset tekevät niistä niin aikaa kestäviä, kuin ne ovat.
Voi olla noin. Sanathan ovat todella nerokkaita.
Jotenkin vain viehättää ajatus tuollaisesta patsaasta katselemassa nimenomaan jalkapallokentälle. Voisi Helsinkikin sen toteuttaa.
Lähetä kommentti