“Ettäkö minä unohtaisin Suomen? Jos sinut unohdan Jerusalem, niin olkoon oikea käteni unohdettu… Täällä vasta olen oppinut Suomea rakastamaan… Minulle Suomi aina esiintyy keskiajassa. Miten hyvä tuo kansa on, hyvä, mutta niin typerä. Mutta siksi rakastan sitä vieläkin enemmän. Haluan sen hyväksi jotakin tehdä, mitä se itse ei ymmärrä… taivaan Kuningatar on Suomen verhonnut vaatteensa liepeellä: sinisellä ja valkoisella… Miten palaakaan mieleni Suomen lasten hyväksi työtä tekemään! Mutta maani on eksynyt. Sitä odottaa etsikon aika.”
Tosin eksynyt on lähes puolet Euroopan parlamentin edustajistajistajistakin seuraavan uutisen perusteella:
Itse päätöslauselmat ovat luettavissa täältä:
Suomesta omalla laillaan kummallisen tekee se, että ortodoksipappi on Euroopan sosialistien riveissä äänestämässä vapaan abortin puolesta ja vielä niin, että EU voisi painostaa jäsenvaltiot hyväksymään sen. Tällaista on todennäköisesti aiemmin tavattu vain toisessa suuressa liittovaltiossa, Neuvostoliitossa. Ei mitenkään kummallista, mutta Suomelle ominaista on taas se, että Perussuomalaiset olivat jälleen kerran oikein äänestäneiden joukossa.
Sinänsä ei ihme, että Satu Hassi pillastui. Kun hylättyä päätöslauselmaehdotusta lukee, niin huomaa kuinka siihen on käytetty aikaa ja rahaa. Varmaan on sitä pohtiessa vietetty ylellistä eläämääkin. Ja kaikki kuivui kasaan, koska parlamentin niukka enemmistö oli tehnyt jotain muuta ja säilyttänyt järkenstä. Koko asiahan on tyypillisesti juuri sellainen, josta EU:n ei pitäisi päättää lainkaan, eikä siellä edes pitäisi pyrkiä tuon tapaiseen lainsäädännön ohjailuun.
Toisaalta hylätyn päätöslauselmaehdotuksen tekijöistä ainakin osa on ollut erittäin innokkaita kansalaisaloitteiden puolestapuhujia. He saavatkin pian pohdittavakseen Yksi meistä - kansalaisaloitteen, joka on kaikin puolin suotava ja edistyksellinen. Toivotaan, että sitä kohdellaan kansanvaltaa kunnioittavasti ja tarkkaillaan mielenkiinnolla miten sosialistit sen suhteen toimivat ja äänestävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti