En nyt ole mitenkään katkera ja väitän, että minulla on ollut paras mahdollinen lapsuus. Rupesin vain miettimään sitä, miten väärää kuvaa maailmasta meille oikeastaan tyrkytettiin koko nuoruuteni ja lapsuuteni ajan. Ei voinut välttyä joltain Kom-teatterin kuoron tai Agit-Propin katkerilta ja tylsiltä veisuilta, joista puuttui kaikki inspiraatio, rakkaus elämään ja innostus sen pelkästä olemassaolosta.
Itse inhosin koulua, koska siellä piti analysoida asioita, jotka olivat joko itsestään selviä tai sitten sellaisia, joita ei edes pitänyt selittää, vaan antaa kasvaa itsestään. Muistan vielä aika elävästi, kun opettaja rupesi tenttaamaan minulta Paul Simonin Boxer - renkutuksen sanomaa: "Mitä mieltä Markku olet, mitä tarkoittaa tämä "I am leaving, i am leaving but the fighter still remains" ja vastasin, että se tarkoittaa sitä mitä siinä lukee, ei mitään muuta. Inhosin jo silloin, vaikka olin vasta esiteini-iässä laulun "I do declare..." kohdan tekopyhyyttä. Sitten se, että meidät marssitettiin elokuvateatteriin katsomaan Edvin Laineen ohjaamaa elokuvaa Luottamus. Silloin ehkä päätin, että nyt mulle riitti.
Mutta mitäpä näistä. Elämä antaa ja elämä ottaa, ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sain kuitenkin elää aika vanhaksi ennen kuin kuulin todellisen, elävän ja inspiroivan vallankumouslaulun:
Viva Cristo Rey!
Eli tässä mielessä Suomessa asiat olisivat voineet olla paremminkin, vaikka menneisyys aina hyvää onkin, koska siitä voi oppia.
10 kommenttia:
Myytti hyvästä Leninistä, joka antoi Suomelle itsenäisyyden, muistuttaa vähän sitä, kuinka nykyisin selitetään islamin antaneen lännelle kreikkalaisen filosofian.
Jestas... onneksi mun lapsuutta ei ole pilattu tuollaisella... ehkä siksi en oppinutkaan kuuntelemaan laulujen sanoja. Ala-asteen musiikkimuistikuvat on pelkästään virsiä ja maakuntalauluja, yläasteella klassista. S&G:sta aloin tykätä ykstoistiaana ihan ite. Isä oli (on) kommari, mutta se ei laulanu (paitsi päissään lauantai-iltana Pettäjän tietä) eikä pakottanu kuunteleen tylsiä veisuja.
Mulla onkin ollu hyvä lapsuus! Ja mieku oon luullu, että huono.
Kuvassa vois olla vaikka Tom Sawyer ja Huckleberry Finn, jotka myös löysin samoihin aikoihin.
Tuli mieelen, päivän kysymys,kuka muuten antoi otto wille kuusiselle ensimmäisenä nimen suomen syöjä, tietääkö ida ?
-jpt-
"Kuvassa vois olla vaikka Tom Sawyer ja Huckleberry Finn, jotka myös löysin samoihin aikoihin."
Niinhän siinä onkin :) Norman Rockwelin kuvitusta.
Itse olin ehkä huonoon aikaan koulussa. Opettajat yrittivät silloin myötäillä meitä teinejä. Yksi karmea asia minkä muista oli se, kun olin ihan hillitön punk ja sitten Pelle Miljoona teki jonkun yläaste-kiertueen. Se oli ihan kamalaa :D
Kommarit veivät lapsuuden ja militanttiateistit yrittävät varastaa joulun:
Kristittyjen joulu kopio mithralaisilta
Lauri Gröhn iskee jälleen
Taitaa olla Gröhnin perheen jouluperinne tuon sadun kertominen. Hohhohhoaijaa kuten ateisti sanoisi: Suomen Vapaa-ajattelijoiden riihitonttu Gravesin uskontohistoriallinne näkemys on heitetty romukoppaan skeptikkopiireissäkin jo ajat sitten.
Saa kai sanoa, että mua vitutti se "Kuullos pyhä vala" + saman genren muu kama, esmes maakuntalaulut.
Uskontotunneilla kuunneltiin kivoja tarinoita, niiden tolkuttomuus selvisi vasta vähän myöhemmin.
Laskento oli hauskaa, paitsi silloin kun sitä opetti yksi vanha majuri.
Ei oikeastaan saa, koska tämä on hyvä laulu, vaikka sen laulaisi mitenpäin tahansa:
http://www.youtube.com/watch?v=2C7D4jh9b0k
Jos tota kuuntelee mitenpäin tahansa eli takaperin, niin siinähän on selvä kehotus Juha Eerolan jälkikasvun maastavientiin.
Anonyymille: nimitys "suomensyöjä" on syystä tai toisesta jäänyt erittelemättä.
Kansan Uutiset tiesi pari kuukautta taaksepäin kertoa tällaista:
http://www.kansanuutiset.fi/kulttuuri/kirjat/3072731/jo-lenin-nimitti-o-w-kuusisen-suomensyojaksi
"Tästä kertoo tietokirjailija Antero Uitto kirjoittamassaan elämäkerrassa Suomensyöjä Otto Wille Kuusinen. Lenin esitti syytöksensä 1920-luvun alkuvuosina, jolloin Moskovassa asunut Kuusinen oli eräässä artikkelissaan esittänyt, että ”Suomi on vain mitätön hiukkanen, jonka oli kadottava maailmankartalta”.
Otto-Wille Kuusisen (1881–1964) luonnehdinta kertoi hänen lohduttomasta näkemyksestään pienten valtioiden tulevaisuuteen historian armottomissa pyörteissä. Mutta Lenin ei ollut samaa mieltä muutoin kunnioittamansa Kuusisen kanssa."
Lähetä kommentti