Kirjoja

Ajattelin joulupyhien aikana lukea seuraavat kirjat. Tai yhden ehdin jo lukea.

Kalevi Vuorela: Adolf Carling, pappi ja patriootti.

Mietin hetken miksi Michelange sanoi Carlingia lievästi noloksi tyypiksi. Ehkä kyse on siitä, että Carling koki yhden ajallisen totuuden niin pakahduttavan voimakkaasti, että tosiasioiden edessä sitten masentui, vetäytyi ja jopa kapinoi. Toisaalta niinhän useinkin käy. Hyvä kirja joka tapauksessa.

Muut arvostelen sitten lukematta - tosin paavien kiertokirjeet olen lukenut netistä, mutta se ei ole sama asia kuin kirjan lukeminen. Tietoverkko on sen takia, että voi nopeasti siirtyä ajatuksesta toiseen, eikä ajatuksiin syventymistä varten.

Benedictus XVI: Rakkaus totuudessa.

Rakkaan ja omistamani Yleisradion aamulähtetyksen jälkiviisaissa joku tyttö totesi, että nykyinen paavi on hyvä ja edellinen paavi oli paha. On helppo ymmärtää miksi bligbling - kulttuuria edustava tyttö pitää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja maailman köyhien arvokkuutta tähdentänyttä paavia pahana, mutta toisaalta vaikea ymmärtää miksi hän pitää täsmälleen samoja asioita tähdentävää paavia sitten hyvänä. Käsittääkseni kyseinen tyttö on vielä asemoinut itsensä blingbling - kulttuurissa jonkinlaiseen vasemmistolaisen asemaan ja sehän nyt ei ole mikään yllätys, että suomalainen vasemmisto halveksii paitsi Suomen, niin myös maailman köyhiä ja pitää aikamme ehkä suurinta heidän puolestaan puhujaa pahana.

Joka tapauksessa olisi kiva, jos jokainen poliittisesti maailmaa tulkitseva lukisi tämän sosiaaliensyklikan ja sitten sen jälkeen esittäisi miksi sen kirjoittaja muka oli paha. Se voisi olla itsekullekin yllättävä kokemus.

Franciscus:  Uskon valo.

Olin netistä tavatessani huomaavinani mikä tässä kiertokirjeessä oli suoraan Franciscuksen kynästä. Tosin voin olla, ja varmaan olenkin, väärässäkin. Minusta keskeinen ero kahden paavin välillä on kuitenkin heidän tapansa ilmaista asioita. Benedictus XVI on harkitsevainen, perusteltu ja laajoja näkemyksiä esittävä, Franciscus taas täysin suoraan johonkin asiaan menevä. Toivottavasti Franciscuksen paavius on niin pitkä, että hänkin ehtii kirjoittaa sosiaaliensyklikan. Se jatkaisi edellisten sanomaa, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että jopa blingbling - nuorison ihanteista aatemaailmansa kokoavat ihmiset saattaisivat lukea sen.

Wilfrid Stinisen: Maria Raamatussa ja meidän elämässämme.

Minulla on sellainen käsitys, varmaan väärä tämäkin, että karmeliittamunkit kirjoittavat hyvin ytimekkäästi, yleisesti ja totuudessa pysyen, mutta samalla lennokkaasti ja karmeliittanunnat taas todella polveilevan rönsyilevästi ja yksityiskohtiin palaten. Koskaan en ole pettynyt yhteenkään lukemaani karmeliittojen kirjoittamaan tekstiin, joten uskallan lukematta sanoa, että tämäkin on hyvä kirja.

Nämä nyt ainakin. Jos joulupukki tuo minulle Remeksen uuden kirjan, niin luen senkin, mutta tarkkailen koko ajan onko siinä jotain vääräoppista.