Hammerin kommentin innoittamana ajattelin kirjoittaa aiheesta itsekin jo ennen vuosittaista Joulupukin tapaamista, mutta samantien törmäsin verkossa suomenkieliseen artikkeliin, joka summaa hyvin oikeastaan koko jutun:
Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla?
Ja niinhän se on, että kristillinen kalenteri kaikkine juhlapäivineen kietoutuu nimenomaan pääsiäisen ympärille. Myöskään sunnuntai ei ole mikään keisari Konstantinuksen määräämä juhlapäivä juutalaisen sapatin tilalle, vaan nimenomaan Kristuksen ylösnousemuksen päivä, jota kristityt ryhtyivät viettämään sapatin sijaan jo heti kristinuskon alusta lähtien. Se oli myös viikon ensimmäinen päivä, eli luomisen alun päivä, ja toisaalta ehkä: "...tuli ilta ja tuli aamu ja alkoi kahdeksas päivä..."
Tontuista piittaamatta, olenhan jo vanha stara, pihistin itselleni tarkoitetun joululahjan, Kalevi Vuorelan kirjan Monsignore Adolf Carling, suomalainen pappi ja patriootti jo etukäteen luettavaksi. Olen inspiroitunut lukemastani. Mielenkiintoista huomata, että Magnus Nymanin Hävinneiden historiasta mieleeni pulpahtanut ajatus Sigismundista Suomen viimeisenä laillisena hallitsijana on omannut myös arvovaltaisia tukijoita ja, että asiasta on varsin vakavaa historian tutkimustakin. Suosittelen tuota kirjaa vilpittömästi kaikille. Sen parasta kirjallista antia ovat Carlingilta itseltään poimitut tekstit, joita on lisätty myös liitteeksi.
Suomessa olikin itsenäistymisen ennen ja jälkeen varsin suurta intoa palauttaa suomalainen sivistys, mutta maailmanpolitiikka sitten laittoi omat rajansa. Mutta ei se mitään, ainahan voi yrittää uudelleen. Meidän lapsuutemme, jos haluamme, voi alkaa tästä.
5 kommenttia:
Käviks ida kuunteleen tuon Solisti yhtye suomen - joululaulun tuossa aikasemassa kirjotuksessa ?:)
-jpt-
Joo. Pakko sanoa, että en oikein pidä siitä.
Minusta mummo ja pappa ovat jotain sellaista, josta huumoria saa heittää vain erittäin varovasti ja heti sen jälkeenkin sitten katua.
En nyt tiedä oliko tuo laulu paha misssään mielessä, mutta en osaa sanoa oliko hyväkään.
Joulun kristillisyys on sikäli semantiikkaa, että talvipäivänseisauksen aikaan tai siinä main on melkein kaikissa vähänkään pohjoisemmissa kulttuureissa ollut jonkinlainen juhla, aivan kuten kesäpäivänseisaukssen ja päiväntasausten kohdallakin.
Eli jos meillä ei olisi joulua, niin jotain meillä olisi tässä kohtaa vuotta. Minusta ei ole järkeä kiistellä asiasta, koska oli postuloitu pakanallinen juhla mikä hyvänsä, niin se ei sijoitu yleisestiottaen jouluun, vaan päivänseisaukseen.
Pari vuotta sitten edesmennen ystäväni, Carling-elämäkerran kirjoittajan nimi on muuten Kalevi Vuorela, ei Kaarlo. Tunsin Kalevin erittäin hyvin, olimmehan melkein naapureita ja (vähintään) joka sunnuntai tietysti messussa nähtiin.
Kalevin omassa nuoruudessa ja hänen opiskeluvuosinaan 50-luvulla Mons. Carling oli hyvin tärkeä hahmo hiippakunnassa ja hänen kanssaan käydyt keskustelut vaikuttivat kai myös Kalevin itsensä kääntymiseen. Siten on helppo ymmärtää hänen Carling-ihailunsa. Mutta minun mielestäni Carling oli rehellisesti sanoen aavistuksen verran nolo tyyppi.
Nolo ja nolo, jokainenhan on jollain tavoin nolo. Minusta tuo Carlingin historiallinen näkemys on pohjimmiltaan oikea. Muutenkin mielenkiintoinen tietopaketti.
TM:
Totta, että juhlat menevät päällekkäin ja on ja on ollut muitakin kalentereja kuin kristillinen kalenteri.
Lähetä kommentti