Yleensä kaikilla käsitteillä on oma historiansa, joka tulisi ymmärtää. Käsitteitä sotkemalla ihmisiltä riistetään kykyä ajatteluun ja kommunikaatioon. Heidät saadaan niin tekemällä uskomaan lähes mitä tahansa. Selvitetään siis tässä lyhyesti ja ytimekkäästi yksi, suomalaiseenkin politiikkaan liittyvä asia.
Isänmaallisuus ( patriotismi ) on rakkautta isänmaata kohtaan. Itsessään jalo tunne, joka ei varsinaisesti ota mitään poliittista kantaa siihen, miten kansojen väliset suhteet olisi järjestettävä. Se on siis tunne. Kansallismielisyys ( nationalismi ) taas on poliittinen ideologia, jonka ideaali on kaikkien kansojen itsehallinto ja pragmaattinen käytännöllisyys sellaisten ratkaisujen etsimistä, jotka vievät tuota ideaalia kohti. Sisäpoliittisesti siihen lähes väistämättä sisältyy jonkinlainen demokratia, koska kansa joka hallitsee itseään tekee sen demokraattisesti. Kansojen välisesti nationalismi sisältää selkeät pidäkkeet kansallissovinismille ja imperialismille, joita patriotismissa vastaavasti ei lainkaan ole.
Näin.
2 kommenttia:
Isänmaallisuus on kyllä jo varsin pitkälle menevää poliittista ajattelua eikä mitenkään neutraalia.
Ei se neutraalia olekaan, mutta se on lähinnä tunne, eikä se olemukseltaan ota kantaa kansojen välisten suhteiden järjestelyyn. Imperialistitkin olivat suuria patriootteja.
Lähetä kommentti