On melko yleisenä tapana, että yhteiskunnalliset kirjat ymmärretään väärin, jos niistä tulee myyntimenestyksiä. Fracis Fukuyman Historian loppu ja Samuel Huntingtonin Sivilisaatioiden kamppailu ovat hyviä esimerkkejä. Voi tietysti olla, että tuollaisia kirjoja myös kommentoidaan niitä lukematta, iskulauseenomaisten nimien perusteella.
Toisaalta Historian loppua ei tarvitsekaan lukea. Sen sijaan Fukuyaman toinen teos Trust pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille poliitikoille ja yhteiskuntaa suunnittelemaan pyrkiville. Se kertoo hyvin paljon vaurauden syntymisen ehdoista.
Uuden Suomen juttu Ruotsin televalvontalaista on aika kuvaava: Vain yksinäinen, pieni piraattipuolue jaksaa pitää meteliä asiasta, jolla voi olla hyvin kauaskantoiset seuraukset. Poliitikot antavat asian olla ja todennäköisesti tulevat vielä jossain vaiheessa vetoamaan Ruotsin lakiin, jotta Suomeen saataisiin samanlainen luottamusta murentava järjestelmä. Suuryhtiöt tuskin tässä vaiheessa välittävät. Ne voivat toimia aika riippumattomina valtioista oman sisäisen kulttuurinsa varassa, mutta ajan mittaan, yleisen luottamuksen rapautuessa, niistäkin tulee hajanaisia, huonosti toimivia ja sekä keskenään, että sisäisesti katkerasti kamppailevia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti