Päivä

Päiville vain annetaan nimet. Viikon ei tarvitsisi pyöriä ja huomenna voisi aivan hyvin olla Sunnuntai.

Ihmisellä on oltava oikeus valehdella itselleen.

Ajatus

Ihmiset rakastavat ja hellivät omia ajatuksiaan niin paljon, että he eivät suostu myöntämään niitä yhteisön synnyttämiksi ajatuksiksi, jotka vain leijuvat ilmassa. "Nappaa lennosta kiinni" on helppoa, mutta sen myöntäminen, että todellakin vain nappasi kiinni kollektiivisesti, menneisyydessä, parempien sukupolvien aikana syntyneen ajatuksen, on vaikeaa.

Oikeassa todellisuudessa ajatus ei maksa mitään.

Pateettinen

Tienristeys

Kivisilta posahtaa vielä

Myös Ahvenkosken silta on panostettu. Eli tämä on hieman myöhästynyt vastaus Rauno Räsäsen bloginsa kommenteissa esittämään, yllättävän selkeään kysymykseen: "Hehheh. Sinäkö räjäytät?"

Vastaus on tietenkin yksiselitteinen: En.

Tosin voisi KTP:n pelejä käydä uimallakin katsomassa, ei siinä mitään. Pienen veneenkin voisi hankkia. "Kivisillan räjäyttäminen on vain ajan kysymys." kuulostaa kuitenkin paremmalta, kuin joku sellainen teksti, joka alkaisi tyyliin: "Kotkan, Karhulan ja Kymin kuntaliitoksesta on nyt x vuotta. Silloin kyseessä oli melko iso alueellinen mullistus, jonka taloudelliset ja yhteiskunnalliset seuraukset....jne" ja jollaisen kirjoittaminen aiheuttaisi suoranaista fyysistä tuskaa. Kivisillan räjäyttäminen myös kuvaa paremmin niitä monipolvisia yhteiskunnallisia suhteita ja jännitteitä, joita täällä leppoisassa peikkolaaksossa ystävien kesken on.

Ei sen kummempaa.

Pieni, mutta ratkaiseva ero

Suvaitsemattomat suomalaiset kieltäisivät bikinit kirkoissa, kouluissa, sekä erilaisissa julkisissa tiloissa joihin ne eivät ehkä sovi. Tämä on jopa perusteltavissa. Suvaitsevat suomalaiset taas kieltävät bikinit erilaisissa auringonottoon sopivissa puistoissa ja lopulta varmasti myös uimapaikoilla.

Kansalliskonservatismi

Jukka oikeastaan kirjoittaa kaiken oleellisen.

Radikaali islam on täysin natsismiin ja kommunismiin verrattavissa oleva aate, ja sen suuri kasvualusta on nimenomaan demokraattinen Eurooppa, jossa islam ilmiselvästi radikalisoituu koko ajan. En tiedä oliko Sun Tzu, ellei ollut niin veikataan Konfutsea, joka sanoi, että ellei kunnioita vihollistaan on tuomittu häviämään. Ja islam selvästi on Euroopan vihollinen.

Itse olen kahden vaiheilla demokratian suhteen. Minusta ei olisi hyvä hyljätä sitä ajatuksena. Demokratia tulisi vain nähdä lähinnä kansallisena, tai sitten paikallisena ilmiönä. Monikansallinen demokratia ei toimi, koska ihan oikeassa todellisuudessa vain kapea, kognitiivinen tai taloudellinen yläluokka kykenee ylittämään kansalliset rajat niin, että he pystyvät tekemään yhteistä politiikkaa. Suomi on myös aina ollut hyvin demokraattinen maa. Meillä ei ollut sellaisia hierarkioita, kuin Saksassa.

Häälyn siis edelleen kahden vaiheilla liberaalin nationalismin ja kansalliskonservatismin välillä.

Joka tapauksessa se henkilö, joka ehdotti blogin nimeä aikanaan - ja kuka vain itse tietää kuka on - aikanaan johdatteli minut Ernst Juengerin ajatusten äärelle, joista tietenkin silloin luin vain vähän alusta ;) Tässä hänelle siitä lämpimät kiitokset. Se alkukin oli erittäin vaikuttavaa. On hienoa, että Juengeria on vihdoinkin alettu julkaista suomeksi. Noihin kirjoihin kannattaa tutustua.

Korkki kiinni

Poistin edellisen tekstin, koska se tosiaan oli liian kiihkoileva, kuten kommenteissa huomautettiin, eikä minulla ole asiasta oikeastaan kiihkeää mielipidettä.

Viittaan tähän Vasarahammerin postaukseen, joka parhaan käsitykseni mukaan käsittelee asiaa hyvin ja kiihkottomasti. Itse olen edelleen sitä mieltä, että mitään oikeutta ei nyt kuitenkaan käydä.

Joka tapauksessa, kruunatakseni tämän masennuksen aion katsoa FC KooTeePeen pelin televisiosta suorana lähetyksenä, eli niin sanotusti Livenä. Olen varma, että kentän tapahtumat tulevat kuvaamaan hienolla tavalla sitä tilannetta, josta ei ole kuin yksi tie ja yksi suunta: Ylöspäin.

surullista....

...niin surullista.

Ulkona, ikkunan takana kaikki on niin uskomattoman kaunista.

Käännän siis katseeni seinään. Seinä on valkoista, rosoista betonia. Jos löisin otsani siihen, niin siihen tulisi vain pikkuinen punainen läntti verestä.

Voi äiti, miksi et tehnyt sitä silloin, kun olin vielä pieni. Nyt, en enää osaa, sillä opetit minulle liikaa.

We gonna rock

till we drop, around the clock, we never ever gonna stop! Minä ja Sipuli siis. Ainoat, jotka ovat pystyssä. Laulu jää pystyyn.

Yup, puuduttavaa paatosta, CMX, puuduttavaa paatosta, Hanoi Rocks aivan megafantastisen hauskaa. Omistankin tämän toivelaulun niille ihmisille, joille oikeasti pitäisi sanoa vain FUCK YOU!

Pilvee, pilvee

STT taitaa ensimmäistä kertaa uutisoida suoraan Belgian odotettavissa olevasta hajoamisesta.

Joku aika sitten Olli Rehn lausui suomalaisessa mediassa, kommentoidessaan Turkin aikomuksia kieltää maan suurimman puolueen toiminta, että missään tapauksessa ei ole eurooppalainen tapa kieltää puoluetta, joka vapailla vaaleilla on noussut valtaan ja kertoi seuraavansa huolestuneena Turkin tilannetta. Lausuntoa ei millään tavoin kyseenalaistettu suomalaisessa mediassa. Kuitenkin juuri komissaari Rehnin komission sijaintivaltiossa kiellettiin pari vuotta sitten maan suurimpiin kuulunut, demokraattisissa vaaleisssa kannuksensa hankkinut puolue Vlaams Blok. Kannatuslukujen valossa vertaillen tilanne oli suurinpiirtein sama, kuin jos Suomessa kiellettäisiin SDP, Kokoomus tai Keskusta. Rehnin luulisi olevan asiasta tietoinen, joten on uskottava, että suomalainen media ei ole, ja näin Olli Rehn voi sille lämpimikseen puhua mitä sylki hänen suuhunsa tuo.

Mutta mitäpä näistäkään. Luin pitkästä aikaa aamukahvilla Cosmo Hunkiksi kutsutun kuulun, vihaisen teinifilosofin tekstiä ja minuun iski vastustamaton halu syöksyä sekopäisenä rokkaamaan keskelle metsää. Sinne siis.

Oikeutta muurahaisille

Täytyy ehdottomasti olla Steve Sailerin kanssa samaa mieltä.

Itse asiassa, jos E.O Wilson on kahdeksankymmenvuotiaana kirjoittamassa ensimmäistä romaaniaan ja kustantaja vaatii siihen ihmisen osuutta korostavia muutoksia muurahaisten kustannuksella, niin taisteluhuudon pitäisi kuulua: Murskatkaa kustantajien pesät!

Jälkiteollinen aika

Olen usein kirjoittanut, että Englantia ei enää ole. Omalta kohdaltani juttu lähti liikkeelle puolittaisesta vitsistä Futisforumilla. On valitettavaa, että kiihkeä keskusteluni aiheesta nimimerkki Timmyn kanssa on näköjään hävinnyt bittiavaruuteen, eikä sitä enää löydy Forumin arkistoista. Mutta mitäpä näistä, nekään tekstit eivät olleet valtakunnansyyttäjän viraston hyväksymiä, kuten ei ole tämäkään.

Miellyttävää - tai sitten ei - on huomata, että muutkin ovat samaa mieltä. Lawrence Austeria kommentoiva intialainen, lännessä asuva työläinen ( työläinen siis laajassa mielessä, vastapainona humanisteille ) antaa aika masentavan kuvan Englannin kyvystä tehdä enää yhtään mitään.

They cannot build a damn thing properly--everything they make breaks down in no time and the quality is usually atrocious. Time was when the Brits built bridges in India in the 19th century that are still standing (even though they were only meant to last a couple of decades)

En oikeastaan epäile, etteikö hän olisi ainakin osittain oikeassa.

Vaikka kuinka kuvittelisimme elävämme jossain jälkiteollisessa ajassa, niin tämänkin ajan voittajia ja selviytyjiä tulevat olemaan ne, jotka tekevät asioita ( esineitä ) hyvin. Luopuminen tuotannosta sillä oletuksella, että pystyy myymään asiantuntemusta on itsensä tuomitsemista erittäin vähäkaloriselle dietille, jonka kesto sitten riippuu pitkälle muista. Tuotantoa tekevät menevät hiljalleen asiantuntemuksessa ohi ja ne keillä ei ole tuntumaa tuotantoon menettävät hiljalleen asiantuntemuksensa. Ei kukaan tarvitse jotain mystisiä it-insinöörejä maasta, jossa ei osata rakentaa taloja ja jossa sillat sortuvat. Jokainen, joka osaa rakentaa sillan, pystyy taas tarvittaessa tekemään tietokoneohjelmat ja vastaavat itse.

Odottavan aika on pitkä

War! It seems to be good for...absolutely something

Ajassa liikkuvia kysymyksiä

Yyy,
Kaa,
Koo,
Nee
ja
Rock and Roll ?

Vaiko sittenkin brittipop ?

Kosovo is Serbia, tai sitten ei

"Omakuva" kännissä. ( Dull Grainy Chalk 30 + värit )

Varoitus: Tekstiä ei ole valtakunnansyyttäjän viraston toimesta tarkastettu ja se sisältää yleisen tuumailun ja kontroversaalin lainauksen ohella mielipiteen Kekkosesta. Herkästi kiihottuvat voivat jättää lukematta tai lukea omalla vastuullaan.

Ihmisen pitäisi ymmärtää olevansa onnellisella tavalla ulkopuolinen, jos pystyy kuvilla leikkiessään muodostamaan jonkun yleisluontoisen kannan näihin asioihin, joista Radovan Karadzich kirjoittaa:

Was this a war?

Warrior is coming back to his land, to his village, to his home. A Cavalier. Primordial image. In respite from war, he is coming back to those whom he left behind, with whom he movingly parted when he went to fulfil his knighthood call, because somewhere, in some capitals, politics became insufficient, so it was decided to “resume this policy with other means”, as Clausewitz would say. For this “resumption of policy with other means”, his military craft was needed. He farewelled with his closest, and longest he farewelled with his children and his wife, and he went to war.

Now, he is coming back, to respite and to see his closest. And what does he see?

Village is defaced and can no longer be recognized. Between aflamed houses there are unburried corpses which are so mutilated by their murderers, that even the closest ones can’t recognize them. Murdered, mutilated and scattered are also all domestic animals, whom their killer equaled with killed children. There are lying oxes, swines, lambs, cat and house dog. All killed, mutilated and burnt.

Birds in branches – some killed, some aghast. Even them don’t recognize landscape. Orchard is also torn, on which birds alighted. Eaves are gone. Housewife don’t come out to feed the cattle and birds, God’s creatures that are loved by all and that are fed by all, together with domestic animals. Church is gone. Only ruins are left, on which green letters and signs are written, unknown to natives, unknown even to their murderer. Weird signs, that should be God’s messages. But, warrior knows: where God passes by, He doesn’t leave traces like this nor does He underwrite like this. Warrior can’t be persuaded by no one that there are different gods and their warriors, and that some warriors of different god passed through his village and his life, and left havoc and their signatures.

Warrior knows very well who passed through his village. He knows that for several centuries. He recognize handicraft and handwriting. For him, this is not “resumption of policy with other means”. Clausewitz doesn’t know wars like this and warriors like this. Whole world doesn’t know, or doesn’t want to know, although something similar happened or is happening in that same world.

Only our warrior knows. He knows that yet again, for a hundred time, in who knows what war in a row between “us” and “them”, his family, house, present and past are defaced, and that there IS nothing left. No house in which he is born, no mother who gave him birth. No brothers, sisters, their children... No wife of his and their children. Ask Strahinja Zhivak, who lost both sons and who’s family name defined that he need to survive and to testify.

Our warrior doesn’t have time nor possibility to ask himself whether it could, or whether it can be different. That can be done by others, who live some other and different life. By others who can allow themselves not to belong to their folk, not to be Serbs, to be, if they wish, nothing at all. He is not nothing. Even if he wanted it, he couldn’t be that. His neighbour, killer and slaughter, who is looking behind his back for centuries, wouldn’t let him, between false words, which they exchange for centuries, and which like false coin worth nothing, but are in use and have some function (Andrich).

In order to avoid this what is happening to him for centuries, our warrior must literaly go into inner removal, which constitute half of Serbish Folk history. If he want to become whoever, nobody or everybody, to stop being a Serb, he must go somewhere outside, where it can be done. Here, that can’t be done. Here, there is destiny and it always existed. Those who wanted and could change destiny and avoid it – did it for centuries, and now aren’t amongst persecuted but amongs persecuters. Our warrior haven’t done it. He live his destiny. He live it without regret. Clausevitz doesn’t know this story. This story isn’t historical. It is biblical.

Our warrior, who is known in the world by the name of “Bosnian Serb”, always suffered as much as man could. There is no more perseverant folk beneath heaven than this folk, called “Bosnian Serbs”. All his spiritual treasures for centuries he kept locked in his chest, without manifesting them even when being alone with himself. He made himself look like untrained and ignorant, but in essence – he was noble and cavalier. He hid his Serbish essence, so that he can keep it. But, he wasn’t able to trick his murdering neighbour. In every war, murderer torn his chest apart in search for this hidden, Serbish essence. And he annihilated everything Serbish, up to birds on branches, in order to exterminate and eradicate, just like king Herod did.

Our warrior understands everything: his destiny and his murderer, and clamor with which “from every side” (Njegosh) is shouted upon him. And he knows that yet again he must recreate his village, his house, his family. He must stand and suffer as much as he can, and to persist when further suffering is insufferable. And then, he will accept his destiny, withour regret and without acrimony. Never leaving faith in God.

Because of that, I deeply bow to only folk, Christ-like martyr, Serbish Folk in Bosnia, who “ordinarily receive blows” of destiny (Sladoje), and for who’s chivalry some other lore is needed, and some other Clausevitz. For now, he is understood only by God Himself.

That is why I ask myself: was this a war? War have it’s being, it’s causes, goals, outbreak and finish, it’s Clausevitz. This wasn’t that known type of war. Here, cause of war was a bare existence of one folk. Will, as long as that folk exist, his bare existence be valid and plain casus belli?

Lähde:

http://www.facebook.com/pages/-/23880023081#/note.php?note_id=32997432840


Kekkosta ei viitsisi paljon kehua, mutta ainakin yhdessä, todella keskeisessä asiassa hän oli ehdottoman oikeassa: Olisi suoranainen häpeä, jos Suomi valtiona hääräisi tuolla mukana tuomarina. Ja siinä lääkärin toimessakin kannattaisi olla hyvin pidättyväinen.

Välisoitto...

Reipas henkilö uisi tuosta Kotkan keskustaan.

...eli uuden, laillisen alun odottelua. Sikäli täysin vaaratonta, että tämä ei sisällä, tuon uimaväitteen lisäksi, mitään mielipiteitä.

Ajattelin tutustua kuvankäsittelyohjelmiin. Hommaan ehkä piirtotabletin, sillä hiirellä piirtäminen on hankalaa ( mielipide tietysti vain tuokin, enkä väitä että se olisi objektiivisesti ottaen totta ).

Jos saan aikaan jotain itseäni riemastuttavia piirroksia, niin saatan joskus julkaista aikaansaannoksiani täällä.

Ave Cicero! Morituri te ( non ) salutant

Tämä teksti ei vielä ole Valtionsyyttäjän viraston hyväksymä. Uskon sen kuitenkin liikkuvan turvallisilla vesillä. Joka tapauksessa, jos tunnet pienintäkään epävarmuutta lukeminen kannattaa lopettaa tähän.

Jokainen kirjallisuuden ystävä on varmasti törmännyt väitteeseen, että Samuli S:n ( edempänä SS ) käännös Gogolin Kuolleista sieluista olisi parasta ja elävintä Gogolia mitä suomeksi on onnistu kääntämään. Syitä on pohdittu monista näkökulmista, sillä ei todellakaan ole mitään syytä arvostella myöhempien kääntäjien ammatti- ja kielitaitoa. Aikalaisuus on nostettu esiin ehkä parhaimpana syynä ja se liippaakin todella läheltä. Missään en ole kuitenkaan huomannut, että ilmeisimmällä, selkeimmällä ja todellisimmalla syyllä, sen kaikessa yksinkertaisuudessaan, olisi koskaan valaistu tätä mysteeriä.

Totuushan on, että Kuolleiden sielujen kääntäjistä vain SS:llä oli käytössään se sama, tsaarinaikainen virkamieskoneisto, joka kävi tarkasti läpi Gogolin tekstit ja teki niihin ne muutokset, jotka tekivät Kuolleista sieluista julkaisukelpoisen romaanin. On epäoikeudenmukaista - oikeastaan se on jopa suoranainen vääryys - olettaa, että myöhemmät kääntäjät olisivat yksinäisessä itsesensuurissaan pystyneet samanlaiseen suoritukseen, kuin kokonainen, asialleen omistautunut hallintokoneisto. Kaikki kunnia heidän työlleen, mutta jo sen aloittaessaan he tietenkin olivat tuomittuja häviämään ylivoimaisen vastustajan edessä.

Mikäli ammattilaisetkin siis epäonnistuvat itsesensuurissa, on itsesensuurin vaatiminen harrastelijoilta silkkaa murhaa ja mitä enemmän siis ajattelen toveri Catilinan ehdotusta sitä paremmalta se tuntuu. Aionkin alistaa kaikki tekstini valtionsyyttäjän viraston, joka varmasti on paras sensori tällä hetkellä, ennakkotarkastettaviksi. Itse asiassa aion vaatia, että tekstien laillisuus todetaan siellä ennen niiden julkaisua ja mahdollisen laittomuuden tapahtuessa opastusta annetaan kädestä pitäen. Tulen myös pitämään kiinni tuosta viiden arkipäivän tarkistusajasta, koska se on oikeus ja kohtuus kansalaisyhteiskunnan jatkuvasti kannustaessa tyttöjään ja poikiaan harrastamaan kaikenlaisia sivistäviä iltapuhteita. Pidempi aikahan johtaisi sivistysharrastuksen tukahtumiseen.

Kehoitan myös kaikkia muita toimimaan samoin. Näin saamme tähän maahan eloisan ja innostuneen harrastekirjoittajien piirin, joka on valtiovallan erityisessä suojeluksessa, kuten kaikenlaisen kulttuuriharrastuksen tuleekin olla.

Mahdollinen tauko

Kirjoittaminen on hyvä ja hauska harrastus. Vaikka se sujuu huonommin kuin sähkö- ja automaatiohommat, logiikkaohjelmointi, tietokoneohjelmointi, puupuhaltimien soitto, koriksen kolmen pisteen heitot amerikkalaisen viivan takaa, yöperhosten tarkkailu, erilaisten vanhojen lautapelien modernien taktiikoiden kokeileminen ynnä muut henkistä elämää virkistävät asiat, se on kuitenkin ehkä noista kaikista antoisinta. Siksi sitä ei viitsisi lopettaa.

Synkkä varjo vain lepää sen kysymyksen yllä onko kirjoittaminen sittenkään laillista ja yhteiskuntaa rakentavaa toimintaa. Sellainen on rasittavaa ja tekee osaltaan pienen, kammiossaan puurtavan ihmisen elämän hieman masentavaksi. Siksi aion ainakin vakavasti harkita tätä toveri Catilinan loistavaa ehdotusta, joka selvittäisi monia asioita ja tekisi kirjoittamisen harrastajan elämästä helpompaa. Se merkitsisi ainakin viikon taukoa.

Ennakkosensuurihan ei sinänsä välttämättä ole pahasta. Kiinassa sitä on sovellettu vuosituhansia ja kansakunta vaikuttaa edelleenkin hyvinvoivalta. Ikävämpää on epätietoisuus. Uskonkin itse vilpittömästi, että tekstit vain paranevat mikäli valtionsyyttäjän viraston ehdotukset niiden oikeasta muotoilusta otetaan huomioon ja samalla varmistetaan, että mitään lain kirjainta ei rikota. Valtiollisen muodon ja sisällön liitto voi nostaa meidät aivan uusiin ulottuvuuksiin. Ainakaan mitään selkeää syytä en itse näe miksi juuri Valtionsyyttäjä Illman, joka syvällisesti on perehtynyt nimenomaan näihin asioihin ei olisi paras ja kansakunnan kannalta otollisin sensori.

Mikäli tuollaista palvelua, jossa kansalainen voi etukäteen tarkistaa kirjoitustensa laillisuuden, ei saada aikaan on ehkä jatkettava ilman sitä. Mikä olisi kaikkien kannalta tietenkin ikävää.

Kannanotto nuorisokulttuuriin

Lueskelin keskustelua, jossa ihmeteltiin miksi valkoisia rappareita kutsutaan whiggereiksi. Ihmettelen miksi ei kutsuttaisi?

Sen ohella, että he tietenkin ovat sitä, kyseessä on myös vanha totuus siitä, että isien teot kostetaan aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Aiemmin nimittäin sellaisia aivan loistavia yhtyeitä kuin Earth, Wind and Fire kutsuttiin halveksuen crossoveriksi, joka pyrki olemaan valkoista, kun taas sellaista tribaalijumputusta, kuin Rolling Stones pidettiin aitona, alkuperäisenä ja omintakeisena musiikkina.

Rakentava ehdotus

Suomen evankelisluterilaisen kirkon rappio syvenee ja toisaalta oma vastustukseni naispappeutta kohtaan kasvaa kohisten huolimatta siitä, että kirkossa on varmasti paljon hyviä, tunnustuskirjojen mukaan saarnaavia naispappeja. Nyt kirkko kuitenkin saarnaa jo kristillisten oppien vastaisesti naispappeuden varjolla.

Minusta tuollainen toiminta on törkeää petosta seurakuntalaisia kohtaan. Taustalla voi olla vain kaipuu ainoastaan kirjanoppineiden ymmärtämään ja tulkitsemaan teologiaan tai, raadollisemmin, kirkon huomattavien omaisuuksien hallinta. Sympatiani katolista kirkkoa kohtaan kasvavat kyllä näiden tällaisten uutisten myötä. Se pitää opistaan kiinni ja ainoa mahdollisuus sen omaisuuksien hallintaan on oppien noudattaminen. Tuota kautta katolinen kirkko on oikeasti kaikkien seurakuntalaisten kirkko, kun taas luterilainen kirkko on rapautunut fariseusten, kirjanoppineiden, klerikaalien ja mitä näitä nyt on temmellyskentäksi. Suomen evankelisluterilainen kirkko alkaa olla oikeasti puhtaasti poliittinen vitsi.

Ehdotankin seuraavaa: Lopetetaan naispappeus, mutta annetaan kirkon omaisuus täydellisesti naisten hallintaan. Ei kirkon johtajan tarvitse olla pappi. Johan se nyt on nähty, että hengellistä johtoa kansankirkossamme ei ole enää ollenkaan. Olisi parempi kaikille, jos kirkossa hengenmiehet olisivat erikseen ja kassanhoitajat ja popmusiikin ystävät erikseen.

Ilmastonmuutos

En pysty käsittelemään sitä matemaattista mallinnusta, joka on erilaisten ilmastonmuutosta ennustavien teorioiden taustalla. Siksi minulla ei ole asiaan varsinaista kantaa. Toisaalta väitän myös, että jaan tuon ominaisuuden useimpien poliittisten päättäjien ja muidenkin ihmisten kanssa.

Kannatan ydinvoiman rakentamisen lisäämistä - uskon nimittäin niin, että teknologinen kehitys on syvästi riippuvaista tekemisestä ja on turha odottaa mitään tieteellisiä läpimurtoja ellei asioita tehdä käytännössä - ja kaikkinaisen roskaamisen ja luonnon tuhoamisen vähentämistä. Vaikka itse olen aika sekasortoinen ihminen, niin tunnustan silti nöyrästi, että äiti oli aikanaan oikeassa toistaessaan vanhan sananlaskun: "Puhtaus on puoli ruokaa."

Ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos, jos se on todellinen, on kuitenkin ongelma, jossa lokaalit ratkaisut on erotettava globaaleista ratkaisuista. Ja se tekee siitä erityisen vaikean. Totuushan on, että vaikka me suomalaiset polttaisimme hiiltä pihalla aamusta iltaan, tai läpi vuorokauden, vaikutus olisi harvinaisen pieni. Jotta ideoilla ja niitä seuraavilla toimilla olisi vaikutusta niiden pitäisi olla kansainvälisesti hyväksyttyjä ja ne pitäisi myös käytännössä toteuttaa. Itse väitän, että tässä asiassa mikään kauppa ei toimi, koska kaupassa on aina riittävästi erilaisia välistävetäjiä, jotka ajattelevat vain omaa etuaan.

Toisaalta, kerranhan täällä vain eletään, ja jos näin jatkuu niin kirjoitan vielä joskus otsikolla: Feminismi ;)

Moderni ihminen

Modernin ihmisen keskeinen ongelma on hänen kuvitelmansa siitä, että hän olisi keksinyt jotain uutta. Tämä luo pohjan hörhöilevälle epärealistisuudelle. Odotetaan, että tulevaisuuskin toisi jotain kuvitteellista uutta.

Kylmä, ikuinen ja opettavainen totuus on kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessa se, että ennen oli kaikki paremmin. Muuta ei oikeastaan tarvitse tietää.

Sisämaanmatkailua

Poliittisessa kiihkossa unohtui kokonaan kehua Tampere, jossa vierailin varsinaisesti ensimmäistä kertaa. Kerran aiemmin olen ajanut kaupungin läpi joskus hamalla 90-luvulla. Jalkapallostadion oli ihan hieno, joskin hieman modernilla tavalla hataran näköinen, eikä ilmeisesti lainkaan niin loistavalla paikalla, kuin Kotkan ja Myllykosken todelliset jalkapallopyhätöt. Pyynikintori oli viihtyisän tuntuinen paikka ja siitä oli helppo suunnistaa Särkäniemeen ja sitä kautta kohti Lahtea, koska huvipuiston korkea torni näkyi erittäin hyvin. Ei siis mitään valittamista.

Seuraavaksi kehun varmaankin Varkauden idyllisen tehdaskaupungin, jonka jalkapallojoukkue käy Kotkassa asti häviämässä pelejä, sekä mitä ilmeisimmin Kauhajoen mahtipontisen pitäjän.

Filosofiaa

Kuten aikaisemmin olen todennut filosofi Räsäselle ja muillekin, niin en oikein ymmärrä länsimaista filosofiaa. Minusta kiinalainen tyyli "Konfutse sanoi, siivotaanpa paikat ennen kuin asetutaan taloksi" on parempi ja selkeämpi.

Ajattelin kuitenkin kirjoittaa maailmankatsomukseni perusteista. Toivottavasti teksti ei millään tavoin uppoa länsimaisen filosofian raskaaseen perinteeseen, vaikka tietenkin käy niin, että senkin puitteissa kaikki on jo sanottu.

Vaikka en millään muotoa usko, että valtio tai mikään muukaan ihmisyhteisö olisi edes etäisesti muurahaispesän tai mehiläispesän kaltainen superorganismi uskon kuitenkin, että valtio on orgaaninen kokonaisuus, joka koostuu erittäin monimutkaisista vaikutussuhteissa ja jossa kaikki tavallaan vaikuttaa kaikkeen. Olisi itseasiassa houkutteleva ajatella, että valtio olisi vain erillinen sopimus, jonka ihmiset ovat tehneet ja joka olisi mielin määrin muokattavissa sellaiseksi, että se sopii kaikille yksilöille, jotka ovat sopimukseen vapaaehtoisesti sitoutuneet. Noin ei kuitenkaan ole. Näen itse asian niin, että tuollainen puhtaalle sopimukselle perustuva valtio ajautuu helpommin autoritääriseen tilaan, kuin yhteiseen historiaan ja kulttuuriin perustuva kansallisvaltio.

Tuosta syystä siis nationalismi. Historia, kulttuuri ja ihmisten keskeinen ymmärrys takaavat osaltaan sen, että valtio voi olla suhteellisen vapaa, eikä se tarvitse kiristävää lainsäädäntöä.

Itse asiassa minulla ei ole mitään pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaakaan vastaan. Minusta se sopii tänne aivan hyvin. Sitä pitäisi vain tehostaa, keventää ja pyrkiä luomaan käytäntöjä, jotka vapauttaisivat ihmisten yritteliäisyyttä. Pitkin hampain hyväksyisin jopa Kepun, SDP:n ja Kokoomuksen. Itse asiassa en edes välittäisi niistä, jos asiat rullaisivat omalla painollaan päätöksenteon pysyessä mahdollisimman kansanvaltaisena. Koko kiinnostukseni politiikkaan onkin aika tuoretta ja johtuu siitä, että koen historiallisen kehityksen kohti parempaa olevan uhattuna. Ajattelin alussa itsekin usein olenko hullu, voivatko asiat todella olla näin, en kai nyt liioittele? Mutta asiat nyt vain näyttävät olevan niin huonosti. Euroopan, ja hölmönä mukana menevän Suomen tulevaisuus ei näytä mitenkään valoisalta.

Konservatismi on sitten toinen juttu. Se on tavallaan myös ristiriidassa nationalismin kanssa. Aito konservatiivi olisi käsittääkseni jollain tavoin elitisti ja suhtautuisi vähintäänkin epäillen kansanvaltaisuuteen. Omaan ajatteluuni konservatiivisuus on hiipinyt montaa kautta, mutta ehkä keskeisin tekijä on uskonnollisuus. Olen hyvin uskonnollinen tyyppi, vaikka en mitenkään pidäkään omaa uskontoani ainoana oikeana, tunnen suoranaista vihaa uskonnollista käännyttämistä kohtaan, enkä oikeastaan ajattele henkimaailman asioita juuri koskaan minkään hierarkisen ajatusrakennelman kautta. Itse ajattelen niin, että olen luterilainen itsestäni riippumattomista syistä, kuten totta onkin, enkä näe mitään syytä muuttaa tilannetta vaan pikemminkin koen niin, että näin on ollut hyvä ja sitä on hyvä jatkaa. Ja näen tietenkin evoluutioteorian parhaana tapana ajatella asoita, vaikka tunnen kyllä jatkuvaa kiusausta vängätä sitä vastaan. Onhan se nyt kuitenkin itsestään selvää, että Jumala loi taivaan ja maan.

Uskonnosta on ilmeisen vaikea kirjoittaa henkilökohtaisella tasolla ja kirjoitan siitä ehkä erikseen myöhemmin. Joka tapauksessa pidän itse Jumalaa eräänlaisena vapaan tahdon takaajana. Uskonnon merkitys kokonaisuutena on minusta siinä, että se hienon tradition kautta tarjoaa erittäin korkealle kehittyneen ja sivistyneen kommunikaatiokentän, jossa täysin eri tavalla ja eri tasoilla puhuvat ihmiset voivat keskustella hengellisistä asioista ja kohdata toisiaan älyllisellä tasolla. Ateismi tai luonnontieteet eivät tarjoa mitään sellaista. Voin vaikka vain viitata sairaalakokemukseeni, jossa viereisen pedin fyysikko totesi, kun yritin viritellä keskustelua supersäieteoriasta, että sinun kannattaisi lukea sellainen kirja kuin Herra Tompkins fysiikan ihmemaassa. Ei siinä toisaalta mitään, ihan hyvä kirja sekin oli ;)

Jotain tommosta. Tämä nyt menee luokkaan avautuminen, mutta menkööt. Yritän kiteyttää näitä ajatuksia jossain vaiheessa ytimekkäämpään ja selkeämpään muotoon.

No joo.

Mietiskelin asioita ajomatkalla Tampereelle Suomen Sisun kokoukseen ja sieltä takaisin Kymiin.

En tietenkään ole tuota mieltä vihreistä mitä edellisessä postauksessa kirjoitin. Olen vain täysin vittuuntunut siihen tapaan millä nationalismi ja Sisu nähdään ja esitetään jotenkin puolirikollisessa valossa. Todellisuus on kuitenkin aivan toisenlainen.

Oma sfääri

Seuraava arvio perustuu omakohtaisiin, empiirisiin havaintoihin, mutta väitän sen on olevan yleisestikin totta.

Ollakseen Vihreän puolueen kannattaja ihmisen on täytettävä toinen kahdesta keskeisestä ehdosta.

1. On kannatettava nimettömien ilmiantojen tekemistä toisinajattelijoista viranomaisille
TAI
2. On oltava täydellinen typerys.

Noilla mennään.

Hölmöys

Ihmiset, jotka väittävät rasismia rikokseksi tai haluaisivat kriminalisoida sen, ovat yleensä niitä ihmisiä, jotka herkimmin syyttelevät muita julkisesti rasisteiksi. Mikä tietenkin olisi rikos, mikäli rasismi olisi rikos. Omaan jalkaan ampuminen taas ei tietenkään ole lailla kiellettyä.

Todellisuus

Ei muuta, kun kaasua.

Asioita propagandistisesti yhdistellen

Luettuaan Osmo Soininvaaran kirjoitussarjan ylinopeuksista ja tutustuttuaan sen kommentointiin on helppo nähdä koko jutun punavihreä tausta. Kysymyshän on siitä, miten liberaalit ja vapaamieliset hemmot voivat perustella itselleen tulevat, kansalaisia koskevat sanan-, kokoontumis- ja ilmaisunvapauden lakisääteiset rajoitukset.

Aika helppoa se tuntuu olevan. Ei tarvita kuin lain kunnioitusta. Pitää siis luoda yhteiskunta jossa ei ole rikoksia. Se tapahtuu niin, että rikoslaki ei enää koskekaan tarkasti määriteltyjä rikoksia, jotka voidaan erottaa toisistaan, sekä yleisestä elämänmenosta ( esimerkiksi ylinopeus sananvapaudesta ) vaan siitä tulee kokonaisvaltainen, elämää säätelevä kokoelma ohjeita miten kansalaisen pitää olla ja elää. Joka elää ja ajattelee jollain muulla tavoin, myös ilmaisten sen, tekee rikoksen ja hänet voidaan punavihreässä oikeusvaltiossa eliminoida etukäteen.

Luottamuspula

On melko yleisenä tapana, että yhteiskunnalliset kirjat ymmärretään väärin, jos niistä tulee myyntimenestyksiä. Fracis Fukuyman Historian loppu ja Samuel Huntingtonin Sivilisaatioiden kamppailu ovat hyviä esimerkkejä. Voi tietysti olla, että tuollaisia kirjoja myös kommentoidaan niitä lukematta, iskulauseenomaisten nimien perusteella.

Toisaalta Historian loppua ei tarvitsekaan lukea. Sen sijaan Fukuyaman toinen teos Trust pitäisi olla pakollista luettavaa kaikille poliitikoille ja yhteiskuntaa suunnittelemaan pyrkiville. Se kertoo hyvin paljon vaurauden syntymisen ehdoista.

Uuden Suomen juttu Ruotsin televalvontalaista on aika kuvaava: Vain yksinäinen, pieni piraattipuolue jaksaa pitää meteliä asiasta, jolla voi olla hyvin kauaskantoiset seuraukset. Poliitikot antavat asian olla ja todennäköisesti tulevat vielä jossain vaiheessa vetoamaan Ruotsin lakiin, jotta Suomeen saataisiin samanlainen luottamusta murentava järjestelmä. Suuryhtiöt tuskin tässä vaiheessa välittävät. Ne voivat toimia aika riippumattomina valtioista oman sisäisen kulttuurinsa varassa, mutta ajan mittaan, yleisen luottamuksen rapautuessa, niistäkin tulee hajanaisia, huonosti toimivia ja sekä keskenään, että sisäisesti katkerasti kamppailevia.

Pitkä marssi

Kohti Nato-optiota

Aika

Silloin, kun päivästä puolet alkaa kulua silmälaseja etsiskellessä, on aika siirtyä jälleen piiru konservatiiviseen suuntaan. Ja koska konservatismi on monin tavoin ainoastaan poliittinen väännös traditionalismista löytyy suunta oman pään ulkopuolelta.

Täytyy vain asemoida näkemyksensä kuuden pilarin suhteen. Siispä lisää epäluuloa edistystä ja kaikenlaista muuta hörhöilyä kohtaan.

Rock and Roll All Nite Long

Mikäli New York tyhjennettäisiin ja kaikki suomalaiset muuttaisivat sinne, voisimme elää pollean hyvinvoivasti myymällä tyhjiä asuntoja ja kallista tonttimaata.

Vaikka tuo on täysin totta, sen ei pidä antaa hämätä meitä väärään tietoisuuteen. Kansakuntamme on aina ollut kaikissa niissä ytimissä missä globaaleja päätöksiä tehdään ja olemme aina olleet monikulttuurisena valtiona eräänlainen edelläkävijä. Tästä historiallisena muistutuksena tämä Lasse Mårtensonin Metropoliksen huume- ja transvestiittipiireistä kertova laulu, joka tarkkanäköisesti dokumentoi Metropoliksen kiihkeää, 1970-luvun alun ilmapiiriä.

:)

PS.

Tämä juttu sopii tähän koska kuva kuvaa hyvin asennettani ja vauhtiani liikenteessä ja rakentavat ehdotukset ovat aina paikallaan. Nyt kun on keksitty, että autoa voitaisiin kauko-ohjata ja sen liikkeitä rajoittaa käyttäen hyväksi GPS-paikannusta ja toisaalta pohdittu mikä rangaistus sopisi auton kortittomalle luovuttaneelle, niin nämä kaksi asiaa voisi yhdistää. Auto lähtisi käyntiin vain henkilökohtaisella kortilla ja kytkeytyminen autoon kytkisi kortin tiedot välittömästi auton liikkeitä jatkuvasti seuraavaan tietoverkkoon. Järjestelmän hyvä puoli olisi sekin, että se tuottaisi suuren määrän tilastollista dataa tulevaa yhteiskuntasuunnittelua varten.

Innolla odotan, että pääsen asentamaan kaikkia tarvittavia laitteita vanhaan karvanoppa Corollaan. Rahahan se on se mikä maailman pyörimään pistää.

Toisaalta vaikka liikenteessä sujuu leppoisasti niin tämä kyllä jotenkin kostetaan. En vain vielä tiedä miten ;)

Euroopan yhteisö esittää

Kaikki varmasti palavat halusta lukea erilaisia Euroopan yhteisön tuottamia raportteja, joten tässä yksi sieltä parhaasta päästä.

The Brussels Journal on tiivistänyt sen antia ansiokkaasti, mutta asian voi ilmaista vieläkin selkeämmin. Raportti keskittyy kahteen asiaan:

1. Kaikki kansallisuuteen ja kansalaisuuteen perustuvat oikeudet ovat syrjintää.
2. Mitä enemmän erilaisia syrjintään perustuvia oikeusjuttuja nostetaan sitä paremmin asiat ovat.

Se mitä demariälymystö pitää sivistyksenä tulee nykyään viiveellä USA:sta Eurooppaan. Seuraava megatrendi lienee siis kansan syvä halveksunta lakimiehiä kohtaan.

Tulos tai ulos

Pietarsaaren Jaro 4 - Kotkan Työväen Palloilijat 1.

Nyt, jos koskaan, on todettava, että eteenpäin on menty. Mitä ilmeisimmin KTP ei ole korviaan myöten veloissa ja konkurssin partaalla, kuten tällaisissa tilanteissa yleensä ollaan. Ja joukkueessa on tulevaisuuden potentiaalia. Mikäli joukkue ensi vuonna pääsee irti turhista vokaaleista ja tekee joitain muita innostavia uudistuksia kohti vanhaa, niin voisi ennustaa, että mahdollisuudet kamppailla Veikkausliigan kärkipaikoista häämöttävät jossain neljän, viiden vuoden päässä.