Taikonautti selitti alempana Toynbeeta:
"Hänen mukaansa jokainen sivilisaatio luhistuu, kun sen luova vähemmistö muuttuu hallitsevaksi vähemmistöksi. Hallitseva vähemmistö taistelee sivilisaation rappeutumista vastaan konstruoimalla universaalivaltion (esim. Euroopan unioni)"
Vaikea sanoa Kansallisteatterin Tuntemattomasta sotilaasta mitään, koska en ole nähnyt ja usein käy niinkin, että myös hyvät teokset saavat nuivan vastaanoton ansiottaan. Näytelmän vastaanotossa on kuitenkin sellaisia piirteitä, että tuo Toynbeen näkemys voi olla ihan oikeaan pohjautuva. Ne tietysti näkyvät tässä tapauksessa sivilisaatiota pienemmässä mittakaavassa ja melkoisella pikakelauksella, mutta kuitenkin.
Tuntemattoman sotilaan aikanaan ilmestyessä nimenomaan kulttuurieliitistä tulivat tuomitsevat äänet, mutta ihmiset ottivat teoksen nopeasti omakseen. Tämän näytelmän yhteydessä näyttäisi käyvän täsmälleen päinvastoin. Tosin vaikea tietysti sanoa miten valtamediassa kuuluu ns. kansan ääni, yleensähän siellä vain Matti Vanhanen esittää tyhjää eurooppanuorten säestyksellä, mutta lehtiä lukemalla ja tv:tä katsomalla tuolta näyttäisi.
Lippuja on myyty hyvin, mutta mainostuskin on ollut mittavaa ja onnistuneen ilmaista.
2 kommenttia:
Jos kulttuurieliitti ylistää jotakin teosta, sitä on lähtökohtaisesti pidettävä epäilyttävänä.
Smedsin touhuista henkii tarve tehdä "yhteiskunnallisesti merkittävää" teatteria, mikä meikäläisen näkökulmasta on aika 70-lukulaista. Tarja Halosen ja Sauli Niinistön ampumisissa taas on kyse itsetarkoituksellisesta hätkähdyttämisestä.
Mm. Njet-liitteen Reetta Räty mainitsi blogissaan Kansallisteatterin Tuntemattoman. Siinä on hyvä syy pysytellä kaukana.
"Jos kulttuurieliitti ylistää jotakin teosta, sitä on lähtökohtaisesti pidettävä epäilyttävänä."
Itselleni on kehittynyt samanlainen näkemys. Tosin se on pari kertaa pettänyt. Ns. turkkalaisten elokuvat, varsinkin Tero Jartin Aapo ja Jari Halosen Aleksis Kiven elämä olivat hyviä. Tosin ne eivät ilmeisesti ole kulttuurieliitin juttuja ihan oikeasti. Mollbergin tuntemattomasta pidin myös toisella katsomalla, kun sen näki itsenäisenä elokuvana eikä liittänyt sitä niin kirjaan. Samoin Linkolan teksteissä, vaikka olen kyllä täysin eri mieltä asioista, kulkee pinnan alla sellainen rehellisyyden vire mikä saa jotenkin arvostamaan niitä. Varsinkin silloin, kun hän jättää jäkättämisen ja kuvailee luontoa.
Muuten aika lailla puhtaasti sitä mieltä, että lukematta ja näkemättä paskaa ;), jos esimerkiksi Hesari tai telkkari kehuu.
Lähetä kommentti