keskiviikko 5. joulukuuta 2007

Historiaa

Yksi sukupolvi miehiä ammuttiin lähes kokonaan 1918. Osa omaa syytään. Äidin isoisän piti esimerkiksi mennä keikkumaan etulinjaan loppujen lopuksi aika turhassa taistelussa ja luotihan sieltä tuli päähän ja kunnia olla ensimmäinen Kotkaan haudattu punainen. Toiset taas kuolivat melko syyttään. Varsinkin teloitetut olivat sellaisia, jotka yrittivät lähinnä pitää rauhaa ja järkeä yllä mielipuolisessa kaaoksessa. Onneksi he kuitenkin ehtivät tehdä todella reippaan joukon lapsia. Tai onni ja onni. Ainakin nyt tuntuu siltä, että se oli onni.

Suvun naiset olivat perustamassa työväenyhdistystä taas uudestaan jo ennen kuin kapinan savu ehti hälvetä ja saivatkin paljon aikaan. Tehtaan ympäristö muuttui inhimillisemmäksi ja jonkinlaisia kristillisiä ja kansallisiakin aatteita alkoi ilmetä. Varsinkin Venäjälle paenneiden ja sieltä takaisin pyrkivien kokemukset huomattiin.

Äidin isä kuoli jatkosodassa, Isän isä jäi henkiin vaikka kai pahimmissa paikoissa olikin. Ja terveenäkin. Äidin äitikin sai sitten uuden, hyvän miehen, joka oli hyvä isoisä. Niinä aikoina, kun itse olin jo elossa kuuntelin joskus salaa isän isän ja hänen kavereidensa juttuja sodasta. Lapsille he eivät halunneet puhua niitä vaikka kuinka yritti kysellä. Kaipa se oli jonkinlaista suojelua.

Sodan jälkeen isoisä oli vielä perustamassa SKDL:ää, mutta tilaisuus päättyi skandaaliin, koska paikalle oli tuotu venäläisiä lentäjiä. Koko kommunistiporukka heitettiin ulos talosta, jossa veljeni nykyään perheineen asuu. Ja hyvä niin. Itse en muista lapsuudesta tai nuoruudesta, että meille olisi koskaan puhuttu politiikkaa. Koko aihetta pidettiin ilmeisesti vähän sellaisena, että se olisi liian raskas ja vahva lapsille. Äitini äiti kyllä lauloi joskus esimerkiksi tätä tai tätä laulua, mutta ne olivat enemmän yhteisten hetkien iloksi, eikä hän mitenkään arvottanut noita vaikka itse olikin punaorpo.

Itse en itsenäisyydestä tiedäkään mitään muuta kuin, että minun ansiotani se ei ole. Minusta se riittää. Vaikka meidän suvussa ei ihan näin, kuin Veikko Lavin Limperin Hilmassa lauletaan mennytkään, vaan papankin juopottelu oli aika ajoittaista ja iloista, niin mamman ansiotahan se kuitenkin on, että jotain on vielä jäljellä, joten omistetaan tuo Veikko Lavin laulu nyt itsenäiselle Suomelle, tai siis sille mitä se minulle merkitsee.

14 kommenttia:

Vasarahammer kirjoitti...

Vuosi 1918 erottaa Etelä-Suomen ja Pohjanmaan toisistaan. Olen sen verran asunut etelässä, että tiedän, mistä tämä johtuu. Etelä-Suomen maat jaettiin palkkioina 30-vuotisen sodan jälkeen ja yleensä sama suku omisti tilan satoja vuosia tämän jälkeen. Suurtilalliset omistivat yleensä kunnan kaikki maat, ja nykyisen kotikuntani maat oli aikanaan jaettu kolmelle suurtilalle, joiden alaisina torppareina muut joutuivat työskentelemään.

Pohjanmaalla oli enemmän vapaita talonpoikia, ja Amerikka oli imenyt liikaväestön jo 1800-luvulla. Siksi myös kommunismin kannatus oli vähäistä muutamia korpikyliä (joista yhdestä äitini oli kotoisin) lukuunottamatta.

Paavo kirjoitti...

itse olen omasta suvuhistoriastani havainnutkin kuin vasahammer: maantieteellä oli melkoinen merkitys siihen, että millä puolella "luokkasotaa" sodittiin.

Pohjois-Pohjanmaalla ei monetkaan rengin sorretussa asemassakaan olleet tainneet luokkasotaansa ehtiä, tai että rajasuomesta suojärveltä olisi ehditty suojeluskuntalaisenakaan osallistua. Sisällissota on oman sukuhistoriani ohittanut täysin.

Kysyin joskus isoäidiltäni, että miksei äpäräksi syntynyt rengin asemaan juuttunut isoisäni kokenut houkutusta vasemmistolaisuuteen. Isoäiti loukkaantui. Asia on minulle yhä mysteeri.

IDA kirjoitti...

Joo. Tämäkin on entisiä kartanon maita. Tosin on Kymissä ollut itsenäisiä talollisia ihan aikojen alusta. Eikä kartanot kai enää tuolloin olleet niin valtavia ja merkittäviä.

1918 täällä menivät jakolinjat varmaan enemmän teollisuuden piirissä. Työväki oli punaisia ja johto edustajineen valkoisia. Kymissä oli kaiketi aika rauhallista ja Kotkassakin taisi olla. Hamina ja Kouvola taas olivat kyllä punaisen terrorin pahimpia paikkoja.

Kekke kirjoitti...

"Siksi myös kommunismin kannatus oli vähäistä muutamia korpikyliä (joista yhdestä äitini oli kotoisin) lukuunottamatta."

Ja (teollisuus)kaupunkeja. mm. Pietarsaaressa oli punakaarti.
Jossain Jorma Ojaharjun kirjassa sanotaan että Vaasassa olisi toiminut maan vanhin työväenyhdistys.

H-Moilanen kirjoitti...

” Vuosi 1918 erottaa Etelä-Suomen ja Pohjanmaan toisistaan.”

Ehkäpä jo vuosi 1596 erottaa Etelä-Suomen ja Pohjanmaan toisistaan. Tuolloin talonpojat ryhtyivät vastustamaan linnaleirin muodossa Pohjanmaalle saapuvaa feodaalijärjestelmää, joka ei ollut ehtinyt vielä vakiintumaan Etelä-Suomea myöhemmin asutetulle alueelle.

Asiaa havainnollistava kartta:
http://www.kokkola.fi/historia/nuijasota/molemmat.htm

Vaikka pohjalaiset talonpojat kärsivät sotilaallisen tappion nuijasodassa, joka oli osa Ruotsin kruunusta käytyä kamppailua, niin he kuitenkin olivat lopussa voittavalla osapuolella. Tästä ilmeisesti seurasi, ettei yhteiskunnallinen epätasa-arvo aateliskartanoiden muodossa juurikaan levinnyt Pohjanmaalle.

Valkea kirjoitti...

Enemmistöllä suomalaisista on ainakin joku punainen esi-isä suvussaan, minullakin. Maailma oli siihen aikaan hyvin erilainen, samoin tavallisten ihmisten punaisuuden tulkinta ja tarkoitus. Sen aikaista punaisuutta ei voi sellaisenaan enää edes siirtää nykypäivään. Käymme toisenlaisia poliittisia "taistoja". Kritisoin vasemmistolaisuutta paljon, ja hyvästä syystä, mutta kritiikkini ei ole kategorista. Vasemmistolaisuudessa on toki joitain käyttökelpoisia elementtejä, mutta se toimii tällä hetkellä sellaisina kiinteinä paketteina, että minkäänlaista järkevää kirsikanpoimintaa ei voi harrastaa.

IDA kirjoitti...

Samaa mieltä valkean kanssa. Nykyinen vasemmistolaisuus ja oikeistolaisuus eivät enää oikein mitenkään vastaa noiden aikojen lähtökohtiaan. On jopa vaikea nähdä eroa vasemmiston ja oikeiston välillä missään keskeisissä kysymyksissä. Molemmat pystyvät vaikuttamaan EU:n talouspolitiikkaan täsmälleen yhtä paljon, eli eivät yhtään mitään. Arvokysymyksissä niillä taas ei ole mitään eroa, koska kummallakaan ei ole mitään muita arvoja kuin, että "hei, eikö kaikilla pitäisi olla kivaa? Siksi meillä onkin katto korkealla ja seinä leveällä. Osta siis meidät" Lisäksi he toteavat puolustavansa hyvinvointiyhteiskuntaa, mikä sinänsä kyllä on arvo, mutta aseita sen puolustamiseen ei vain kummallakaan ole. Jos suhdanteet heilahtavat niin ne heilahtavat.

Ja Keskusta siis sisältyy tuohon. Se on puolueista kaikkein paskin.

Ja pohjalaisuuteen toteaisin, että Kymin vapaat miehet miehet vastustavat ketjussa esiintynyttä pohjalaasta itsekehua ;)

Lupus kirjoitti...

Oma isoisäni isä oli oikea jääkärien päällysmies. Johti Helsingin suojeluskuntaa maan alla punaisessa kaupungissa. Mutta kirjoituksen kovaan ytimeen on silti helppo yhtyä.

Minusta tässä vaiheessa historiaa kaikki saavat olla jo ylpeitä omasta taustastaan.

IDA kirjoitti...

"Minusta tässä vaiheessa historiaa kaikki saavat olla jo ylpeitä omasta taustastaan."

Jep. Jopa dramaattisen ylpeitä ainakin juhlapäivinä ;)

Jukka kirjoitti...

Hieno tarina kertakaikkiaan.

Isoisäni joutui aktiivimaalaisliittolaisena tuomituksi teloitettavaksi. Mutta punaisen teloitusryhmän ryhmän johtaja lähti isoäitini pyynnöstä kotiinsa ja jätti isoisäni ampumatta.

Kaverille itselleen kävi paljon huonommin. Valkoiset ampuivat hänet heti Kokemäelle saavuttuaan, vaikka isoisäni lähti kirkonkylään hevosella puhumaan miehen puolesta.

IDA kirjoitti...

"Hieno tarina kertakaikkiaan."

Kiitos. Voitaisiin joskus ottaa uusinta rauhallisemmissa merkeissä.

Kyllä me tilattoman väestön alakomiteasta sulle ja lupukselle ainakin kampoihin pistettäisiin ;)

H-Moilanen kirjoitti...

” Ja pohjalaisuuteen toteaisin, että Kymin vapaat miehet miehet vastustavat ketjussa esiintynyttä pohjalaasta itsekehua ;)”

Kymiläinen kateus katkoo kahleitansa ihaillessaan pohjalaisen talonpoikaisarmeijan tappioita nuijasodassa. Lisään vielä kukkurallisen kärsimystä kymiläiseen kateuden maljaan muistuttamalla, että myös Napuen taistelussa 1714 ja sitä seuranneessa hävityksessä toistui Pohjalainen tUho ™. ;)

Jukka kirjoitti...

Varsinaisiin suurtilallisiin isoisäni ei kuulunut - hänellä oli 10 hehtaaria viljeltyä ja 20 metsää.

En usko että tuollaisella omaisuudella vielä ammuttavaksi yleensä pääsi.

Isoisäni oli kuitenkin käynyt 2-vuotisen maamies koulun.

Naurattaa joskus kun minulla on isoisä syntynyt 1880. Meillä on sukupolvien väli ollut pojalta pojalle neljä sukupolvea nyt keskimäärin 40-vuotta. Säilytin suvun perinteen itsekin kirkkaasti.

Jukka kirjoitti...

Satakunnassa oli pitäjiä missä oli iso kartano (Eurajoki, Kokemäki, Köyliö) ja toisia joissa ei ollut - joissa talolliset omistivat maat

Vasemmiston kannatus on vieläkin kartanopitäjissä korkeampaa kuin muualla.

Jostain luin että 1800-luvulla keski-ikä oli Uudellamaalla jopa matalampi kuin esimerkiksi Hämeessä., koska Hämeessä maanomistus oli tasaisemmin jakautunut.

Maataomistavat pystyivät kai varastoimaan pahan päivän varalle mikä aiheutti että hallan viedessä sadon, maattomat kuolivat nälkään mutta maataomistavat ei.