Runoilija Petri Peltonen on 8.1 klo 10:00 Helsingin käräjäoikeudessa syytteessä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.
Mielenkiintoiseksi asian tekee, että todistajiksi on haastettu Suomen herkimmässä ja sorretuimmassa asemassa oleva vähemmistö, Rainer Hiltunen ja Mikko Puumalainen, joka tunnetaan todella matalasta kiihottumiskynnyksestään. On siis mahdollista, että lainsäädännön kohteena oleva kansa saa vihdoin kuulla mikä kyseistä herrasmiesvähemmistöä kiihottaa muita kansanryhmiä vastaan.
Petri Peltosen oma sivusto, jolta syytteen alla olevat kirjat olisivat ladattavissa vaikuttaa valitettavasti olevan tukossa.
En ole mikään kirjallisuusarvostelija, joten en osaa sanoa taiteellisesta tasosta mitään, mutta sinänsä teokset reippaine julkaisutilaisuuksineen olivat hyvä taiteellinen provokaatio. Paljon parempi kuin esimerkiksi solidaarisuusvirsin - jo takuuvarmasti etukäteenkin selviönä - hymistelty, jättimäisen sukuelimen näköispatsaan raahaaminen pitkin pääkaupungin katuja. Virallinen konsensustaide kaipaa aina jonkinlaista vastavoimaa. Valitettavaa, että Peltonen ei suostu myymään kirjojaan.
7 kommenttia:
Sä varmaan pyytämättäkin linkität sikälimikäli joku käväisee paikalla & reportaasin tynkää asiasta vääntää, eiks je :)
Vai runokirjoja... Ai viddu miten naurattaa.
Toivottavasti pentu saa kunnon sakot!
"Vai runokirjoja... Ai viddu miten naurattaa.
Toivottavasti pentu saa kunnon sakot!"
No sinä voit tietysti tyytyä sellaisiin sinulle suunnattuihin TV-ohjelmiin kuin Talent Finland, Big Brother ja vastaaviin, mutta sen verran voisi aivo joustaa siinäkin kognitiivisessa luokassa, että myös pienemmille ryhmille tarkoitettu taide edes sallittaisiin.
ilkka:
Tuskin pääsen paikalle, tiistaipäivä ja kaikki, mutta ehkä joku muu raportoi asiasta.
Kyllä tämä häpyteoksen tekijä on enemmän taiteilija kuin Petri Peltonen on runoilija, ei millään pahalla. Isänmaallisuus on yksi asia, huono runous toinen. Jälkimmäistä on Suomessa aivan liikaa suhteessa edelliseen.
"Kyllä tämä häpyteoksen tekijä on enemmän taiteilija kuin Petri Peltonen on runoilija, ei millään pahalla."
En ota tuohon mitään kantaa. Itseäni ei kyllä nykyinen, porvarillinen valtavirtataide miellytä, mutta se on toinen juttu. Se ei ole mikään henkilökohtainen ongelma, koska miellyttävää taidetta kuitenkin riittää enemmän kuin kerkiää tutustua. Se, että se on tehty jo, vähän kyllä huolestuttaa.
Halusin vain kiinnittää huomion siihen kumpi noista on ilmiselvästi yhteiskunnallisesti haastavampaa taidetta. Se taas on kokonaan toinen asia kuin taiteellinen arvo.
"Isänmaallisuus on yksi asia, huono runous toinen. Jälkimmäistä on Suomessa aivan liikaa suhteessa edelliseen."
En nyt ymmärrä mistä tuo rinnastus tuli.
Huonoa runoutta ei ole pakko lukea. Historiasta kuitenkin oppii sen, että omana aikanaan huono on välillä noussut myöhemmin arvoon arvaamattomaan.
Jos esteettisenä tuomarina olet sitä mieltä, että juuri nuo runokirjat pitäisi takavarikoida ja kirjoittajalle läpätä tuomio päälle niin vähän parempia perusteluja voisi odottaa.
Pitääkö sinä historiaan pelätä kuin ruttoa?
Mitä sellainen erilaisissa peloissa elävä ihminen kykenee? Muuhun kuin kuolemaan sydän- ja verisuonitauteihin.
"Pitääkö sinä historiaan pelätä kuin ruttoa?
Mitä sellainen erilaisissa peloissa elävä ihminen kykenee? Muuhun kuin kuolemaan sydän- ja verisuonitauteihin."
Mielenkiintoinen kysymys. Tuo ehkä kannattaisi esittää valtiollisille taidearvostelijoille Hiltuselle ja Puumalaiselle. Yleensähän taiteessa, oli se sitten hyvää tai huonoa, ei ole mitään pelättävää.
Joku Evil Dead ehkä pelottaa ensimmäisellä katsomiskerralla, mutta toisella kiinnittyy jo huomio siihen, kuinka pienillä aineksilla voi tehdä deMillemäisen spektaakkelin, kunhan tila on rajattu ;)
Faktan ja fiktion erottelukyky ja luottamus teosten yleisön älyyn tuntuvat myös olevan näiltä valtion virallisen taiteen edustajilta totaalisesti hukassa.
Lähetä kommentti