torstai 20. joulukuuta 2007
Israel
Lawrence Auster kommentoi alempana linkitettyä Buchananin haastattelua. Austerin mielestä Buchanan ei selkeästi käsitä, että Euroopan islamisoituminen on uhka myös Amerikalle. Hän spekuloi myös syillä, joita Buchananin ajattelun taustalla on, mutta myöntää itsekin sellaisen olevan aina hieman arveluttavaa. Joka tapauksessa suhtautuminen Israeliin alkaa olla hämmentävän keskeinen jakolinja kansainvälisessä politiikassa. Melkein voi sanoa, että myönteinen tai vähintään neutraali suhtautuminen Israeliin on järjen merkki ja Israelin vastustaminen taas järjen köyhyyden merkki. Suomi luonnollisesti tunnetaan PLO:n ystävänä, mutta emmepä enää ole oikein itsenäinen valtiokaan, joten kansalaisten ei tietenkään tarvitse millään tavoin jakaa valtiojohdon käsityksiä. Niiden jakaminen ei olisi järkevääkään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
8 kommenttia:
Virallinen agenda on tällä hetkellä ns. kahden valtion ratkaisu, vaikka kiihkeimmät vasemmistolaiset liputtavatkin yhden valtion ja "paluuoikeuden" puolesta.
Israel lakkaa olemasta, jos tehdään ns. yhden valtion ratkaisu. Juutalaiset eivät sen jälkeen pysty elämään Israelissa, koska Israelia ei enää ole. On todennäköistä, että suuri osa juutalaisista muuttaisi tässä tapauksessa pois.
Kahden valtion ratkaisu taas on huono sen takia, että itseään palestiinalaisiksi kutsuvat arabit käyttäisivät uutta valtiota vain hyökkäyksiin Israelia vastaan. Palestiinalaiset eivät tyydy Gazaan ja Länsirantaan, vaan Israelin tuhoamisen tavoite säilyy.
EU:n toiminta taas palkitsee palestiinalaisten huonon käytöksen sekä ylläpitää terrorismia ja korruptiota.
Ongelmaa ei voi ratkaista solmimalla rauha, mutta se on hallittavissa tekemällä palestiinalaisille selväksi, että heidän on hyväksyttävä Israelin olemassaolo juutalaisvaltiona rauhan hintana.
Itselläni on sellainen vahva mututunne, että Israel ja arabit hoitaisivat asian puhtaasti keskenään paremmin.
Jos EU haluaa laajentua Israel olisi todella hyvä jäsenehdokas. Ehkä paras.
En näe Israelin EU-jäsenyydessä mitään hyötyä EU:n nykyisille jäsenmaille. Sen sijaan haittoja on todella paljon. Euroopan muslimiongelma pahenisi entisestään. Nykyisen ongelmamme eli maahanmuuttoaallosta johtuvan väestön etnokulturaalisen muuttumisprosessin lisäksi meille tulisi avoin sota islamilaisten terroristijärjestöjen kanssa. En näe mitään syytä, miksi meidän pitäisi ehdoin tahdoin hankkiutua mukaan tällaiseen sotaan.
Olisi paljon parempi pyrkiä siihen, että muslimeilla olisi mahdollisimman vähän kontakteja Eurooppaan. Tästä syystä vastustaisin mm. Israelin ja Turkin EU-jäsenyyttä, vaikka kannattaisin sitä muuten. Turkin EU-jäsenyys toisi EU:lle rajan Syyrian, Irakin ja Iranin kanssa. Israelin EU-jäsenyys toisi EU:lle rajan Egyptin, Saudi-Arabian, Jordanian, Syyrian ja Libanonin kanssa. Mielestäni on ilmiselvää, että tällaista tilannetta on kartettava kuin ruttoa.
"Mielestäni on ilmiselvää, että tällaista tilannetta on kartettava kuin ruttoa."
Tuo on totta. Tietyllä tavalla Israel on kuitenkin syvemmin Eurooppaan liittyvä valtio kuin Turkki tai mikään muukaan islamilainen valtio.
Juutalaisten vaikutus eurooppalaiseen kulttuuriin on ollut erittäin tärkeää ja rakentavaa, islamilainen vaikutus taas on ollut lähes pelkästään tuhoavaa. Turkki ehkä parhaana esimerkkinä. Sehän siirsi puhtaasti vain valloittamalla itärooman keskuksen Moskovaan.
Laajastakin kirjahyllystä on vaikea poimia merkittävää turkkilaisten kirjoittamaa kirjaa. Juutalaisten kirjoittamia taas tarttuu käteen ihan väkisin.
"Laajastakin kirjahyllystä on vaikea poimia merkittävää turkkilaisten kirjoittamaa kirjaa."
Ne eivät tarvitse kirjoja. Törmäsin juuri tosielämässä tähän suvaitsevaisten uusimpaan argumenttiin:
Razzisti: Lähi-idässä/Afrikassa ei ole X:ää.
Suvaitsevainen: Ne eivät tarvitse X:ää.
(X = jokin positiivinen ja hyödyllinen asia)
"Laajastakin kirjahyllystä on vaikea poimia merkittävää turkkilaisten kirjoittamaa kirjaa. "
Yashar Kemal ja Orhan Pamuk tulevat turkkilaisista kirjailijoista ensimmäisenä mieleen.
Turkissa on Atatürkin reformien ansiosta muodostunut merkittävä maallistunut luokka, joka ei välttämättä suhtaudu islamiin erityisellä innolla. Toki tämä ei välttämättä estä islamin paluuta valtaan, mutta jotakin hyvää kuitenkin.
"Yashar Kemal ja Orhan Pamuk tulevat turkkilaisista kirjailijoista ensimmäisenä mieleen."
Totta joo. Turkkilainen oli ehkä väärä sananvalinta. Muhamettilainen olisi parempi.
Joka tapauksessa juutalaisten vaikutus eurooppalaiseen kulttuuriin on paljon syvällisempi kuin muhamettilaisten. Se on ehkä asia, joka pitäisi huomioida suhteessa Israeliin.
Itse olen tietenkin mieluummin mongooli kuin germaani ;)
"Turkkilainen oli ehkä väärä sananvalinta. Muhamettilainen olisi parempi."
Jos käsitellään aikaa ennen länsimaisen kulttuurin vaikutusta, islamilaisen kulttuurin kirjallisesta tuotannosta löytyy jokunen iranilainen runoilija, joiden teoksia Hämeen-Anttila hehkuttaa väsyksiin asti.
Bernard Lewisin kirjoituksista käy hyvin ilmi islamilaisen maailman täydellinen mielenkiinnon puute sitä kohtaan, mitä länsimassa tapahtui. Vasta kun Ottomaanien imperiumin voima alkoi heiketä, mielenkiinto lisääntyi. Silloinkin kiinnostus rajoittui enimmäkseen aseteknologiaan. Näinhän on nykyisinkin.
Lähetä kommentti