Vaikka tuo vanha letkautus paikkansa pitäisikin niin nykymaailma on täynnä syitä välttää taiteellisuutta kuin ruttoa.
Koska tuijotan googlen tekstieditoria mieli esteettisen tyhjänä harkiten sen vaihtamista lopullisesti kaavaeditoriin lainaan nimimerkki Fariseuksen silminnäkijäkuvausta tuosta vuoden esteettisestä teosta:
Kävin viran puolesta tutustumassa Kulttuurien Museon näyttelyyn ja näin tuon giganttisen vitun alakerrassa. Sitä oli hartaan hiljaisena tuijottelemassa ryhmä koulupoikia. Hartaus muuttui pakokauhuksi kun keski-ikäinen, kuivakka harppu (sitä lajia jonka olen hiljaa mielessäni ristinyt "kulttuurikalkkunaksi") lankesi loveen (sic) teoksen edessä ja alkoi maanitella poikia kiipeämään sisään "aistimaan". Pojat pakenivat paikalta, uskoakseni kivekset takaisin ylös vetäytyneinä ja lopuksi ikäänsä traumatisoituneina. Itse jäin todistamaan kun harppu alkoi vääntäytyä tussuun sisälle, selostaen simultaanina kokemuksen aitoutta.
Ulkona Mannerheimintien kirkkaassa ja kuulaassa ilmassa mietin että vittu (sic) saatana, tällaista sketsiä ei koskaan näe televisiossa. You can't make this stuff up
12 kommenttia:
Tuo jättimäisen vitun valinta "Vuoden esteettiseksi elämykseksi" olisi naurattanut 80-luvulla Pahkasian sivuilla. Kun todellisuus on muuttunut Pahkasian kaltaiseksi, se naurattaa paljon vähemmän.
"surrealistinen ja samalla hyvin inhimillinen taideteos, joka puhuu yhtä aikaa julkisesta ja henkilökohtaisesta tilasta. Kaukaa katsottuna pyörillä kulkeva gogolilainen jättiläisnenä paljastuu lähempää nähtynä..."
Juuri näillä sanoilla kuvaamataidomnopettajani kuvaili takapenkinpoikien ensikosketusta keramiikkaan.
Kulttuurikalkkuna on mainio. Huumorin kukka on se kaunein kukka, mutta nyt taisi biennaalissa olla vielä kauniimpi ruusunkukka näytillä :-]
Taiteen ei tietenkään tarvitse eikä saakaan palvella hallinnon pyrkimyksiä, mutta toiset taidepläjäykset yksinkertaisesti pitävät paremmin pintansa ajan hammasta vastaan. Itse muistan että Äkkijyrkän taidelehmät näyttivät typeriltä tullessaan, eikä mieleni ole muuttunut yhtään. Käpy selän alla ja Maa on syntinen laulu ovat menneet suppean taiteellisen ymmärrykseni yli jo ainakin 30 vuotta. Toisaalta taas, Sika-Kristus oli aikoinaan härski, mutta sehän vaan paranee joulu joululta (sehän oli todellinen muhammed-pilakuva ennen muhammed-pilakuvia)! Garpin maailma oli muka liian provosoivaa nuorisolle, mutta aina se vaan jaksaa naurattaa, kun rehtori pauhaa Garpin äidille, että "You raped a dying man!"
Ei taiteesta kannata mielestäni vetää isompia pahnoja keuhkoihin. Jos ei muuta niin ainakin minä vaan kopistelen buutseista savet lattialle ja lasken ruutupusakan kaulukset alas niin että punainen niskani näkyy paremmin ja suksin kuvaannollisesti sanottuna sinne minne se kulttuurikalkkunakin. Enemmän minua vaivaavat todelliset vallankäyttäjät tai valtaan pyrkivät, jotka ilmeisen tosissaan selittelevät kummallisia todellisuuspakoisia selityksiä arkipäiväisille asioille rajoittaessaan oikeuttamme omiin mielipiteisiimme. Olisin valmis sietämään jopa nykyisen verorasituksen kitisemättä, jos toimistoissaan lymyävät virkamiehet vain seisoisivat päivät pitkät pelaamassa pingistä tekemättä minkäänlaisia uusia aloitteita meidän riesaksi.
Tuon Hesarin jutun keskustelusta:
"Romanttista taidetta on yllinkyllin. Nauttikoot ken tahtoo. Minulle henkistä tyydytystä tuottaa moniulotteinen ja haastava nykytaide, joka perustuu kiinnostavaan ideaan.
Mielestäni kyseinen teos on sitä.
Uudelleensyntymä katuperformanssina on ollut varmasti hieno kokemus."
Ehh.... Okei. Kais se si sillai o.
Itse voisin suunnitella pyörillä kulkevan jättikullin, joka siihen integroidusta kaiutinjärjestelmästä kajauttaa maskuliinisen örähdyksen aina kun se roiskauttaa puolen tunnin välein klunssin markkinoiden halvinta (on muistettava kustannustehokkuus) kermalikööriä vaikkapa 10 litran tankista.
10 yuanin kysymys: Nauranko vai itkenkö matkalla pankkiin? Toinen kysymys: Koetaanko likööriejakulaattiin tahrautuminen hienona kokemuksena koska se on "performansee niinku"?
Periaatteessahan tuollainen on varmasti ihan ok. Noloa asiasta tekee, että tuo edustaa "virallista" taidetta.
Jos haluaisi nykyisessä taidekulttuuri-ilmapiirissä olla jotenkin inspiroivan haastava niin pitäisi varmaan kirjoitella patakonservatiivisia runoja herännäishengessä.
Mielestäni tuo vittu on hieno. Kaunista, kiihottavaa, ESITTÄVÄÄ taidetta. Ei nyt ehkä saamansa ylistyksen arvoinen, mutta kyllä tuon olohuoneeseeni ottaisin.
Mikä sitten on muka sitä hyvää taidetta jos ei tämä?
Pienoismallit on hieno harrastus.
Kulttuurikalkkunan toiminta täyttää alaikäisten seksuaalisen ahdistelun tunnusmerkit, mutta syyttämiskynnys tuskin ylittyisi, koska tekijä on parempaa sukupuolta.
Twingly-blogihaku näyttää edelleen Hätäpäiden Kalinaa -blogin. Tästä syystä kävin ilmoittamassa sisällön tällä blogilla olevan asiatonta.
"Mikä sitten on muka sitä hyvää taidetta jos ei tämä?"
Ei jaksa kaikkea hyvää luetella. Voisihan tuokin olla hyvää ellei se olisi niin ilmeistä ja odotettua. Ihan puhtaan esteettisesti otettuna se on tosiaan aivan liian iso.
Itse asiassa teos kyllä kertoo paljon erilaisista komiteoista ja virallisesta suhtautumisesta taiteeseen, joten se ehkä täyttää tehtävänsä.
Hammer:
Hesarissa oli jopa kuva. Jos joudun tästä sulkulistalle, niin voisi aloittaa vastakampanjan uskonnollisissa piireissä, jotka Suomessa ovat laajat tyyliin: Haluatko todella lapsesi lukevan tätä jatkuvaa tarinaa isosta vitusta ja mulkuista tyypeistä? ;)
Olen kyllä täysin tosissani sisällön asiattomuudesta, koska tässäkin jutussa tarjotaan linkki kuvaan, jossa on esitetty jättiläismäinen naisen sukupuolielintä esittävä taideteos. Tällainen ei missään nimessä ole lapsille sopivaa aineistoa.
"Tällainen ei missään nimessä ole lapsille sopivaa aineistoa."
Totta, mutta tässä blogissa on mentaalinen lapsilukko. En nimittäin hetkeäkään epäile etteikö kuka tahansa lapsi, joka saa vapaasti valita keksisi välittömästi mielenkiintoisempaa tekemistä kuin tämän lukemisen.
Sanomalehtiä taas suorastaan tyrkytetään kouluissa.
Lähetä kommentti