lauantai 30. joulukuuta 2006

Ting, tang, tong; kello vain käy

Villasta tehdään ensin mahdollisimman irtonaista lankaa, kun se kieritään kerälle se jo tarkertuu niin, että sen irrottamiseen tarvitaan pientä voimaa. Kudottua villaa on jo melkein mahdoton leikata millään järkevällä tavalla. Se menee rikki.

Tang-dynastia oli kiinalaisen kulttuurin huippuaikaa. Muun muassa japanilaiset kävivät siellä silloin hakemassa vaikutteita ja buddhalaisuuskin tuli maahan. Myös eurooppalaisia oli mukana sähläämässä, tai ainakin lähes eurooppalaisia. Kaikki tietysti romahti.

Dynastian loppuhöyryissä eräs keisareista, dynastia oli jo hajonnut, joutui sodassa vangituksi. Hänet vietiin kauas kotoaan ja hänet suljettiin jonkun linnan läntiseen torniin. Siellä hän sitten nautti katkeraa myrkkyä ja kuoli. Ennen sitä hän kuitenkin kirjoitti runon - kiinalainen tapa ilmeisesti: myös Suuri Teurastaja Mao kirjoitti runoja kaikenlaisista tapahtumista - joka on erittäin suosittu Kiinassa. Se oikeasti kuullostaa siltä, kuin joku kävelisi rappusia ylöspäin, valonpilkahdusten tullessa tornin tähystysaukoista. Sen henkeä on mahdoton näillä taidoilla tavoittaa, mutta toisaalta blogin henkeen kuuluu, että huonokin käy, joten olkaa hyvät:

Sanaton yksinäisyys täyttää läntiset huoneet.
Kuun valossa yksinäisen pihlajan varjo
kahlitsee syksyä sisäpihalle.

Kuu on kuin sirppi
mutta silti se ei leikkaa kudottua villaa

Ymmärrys on yhäkin järjestäytymättömänä.
Onko erillään olo vain surumielisyyttä?

Ei sitä voi tietää, mutta
omiensa jättäminen on kuin katkera maku sydämessä.

Ei kommentteja: