Edellinen postaus oli tarkoitettu luomaan uskoa niille vähäisemmistä veljistämme ja siskoistamme, jotka sukkuloivat jossain keskisen euroopan ja kauko-idän välillä. Toveruutta on olemassa. Sellaisessa elämässä kuitenkin tuntee itsensä joskus pieneksi ja voimattomaksi ja silloin on lohduttavaa nähdä Deutsche Bankin valojen pilkottavan kaikkien muiden valojen joukosta. Se on kuin sellainen oman klaanin jättämä merkki: "Kas, Kilroy kävi jo täällä, joten mikäpä meidän on täällä ollessa"
Me täällä maalla emme kuitenkaan kaipaa neonvaloja. Ulkotuletkin laitetaan niin luonnonvalon näköisiksi kuin osataan ja viitsitään. Ellei Uudenvuodenaattona niin jonain päivänä Joulun ja Uudenvuoden välissä on varmasti tähtikirkas yö. Sääli niitä kantonia tai englantia murtavia, jotka eivät näe sellaista koskaan.
IDA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti