keskiviikko 20. joulukuuta 2006

Mies joka ei uskonut Laryngaaleihin ( Science Fiction )

Takakansiteksti Houstonin satama-alueelta kontista löytyneestä pehmeäkantisesta:

- Mutta Charles Boyd on kadonnut...

Presidentti tuijotti neuvonantajaansa, kuin miestä joka höpisee käsittämättömiä

- Mitä? Aika on nyrjähtämässä radaltaan, näet yhtä saatanan hyvin kuin minäkin, että Rooman rauniot ovat muovautumassa tämän kaupungin päälle ja sinä puhut Charles Boydista

- Hän oli paras miehemme, hän...

- Hän on kadonnut. Häntä ei enää ole tai hän on saatana vie haihtunut jonnekin keskiaikaan, presidentti keskeytti tylysti. Me emme tiedä. Meidän on pakko toimia tässä ja nyt. Thompson!

- Me emme voi, ilman Boydia emme...

- Kyllä me voimme. Minä olen presidentti.

Kenraalin asepukuun pukeutunut ryhdikäs mies asteli ovaalihuoneeseen vanhan, montaa presidenttiä palvelleen palvelijan avaamasta ovesta.

- Herra Presidentti

- Thompson, se heitukka, joka voitti Bottom of The Chavs - kilpailun ja joka lauloi, tai siis helvetti huusi ja tanssi, Super Bowlin puoliajalla piiskataan tänään suorassa lähetyksessä. Siis piiskaa pyllylle oikein vanhan ajan tapaan.

- Selvä on, herra presidentti

- Ja ne kaksi jeesustelijaa menneisyydestä, mitä ne nyt olivat...

- Geldof ja Bono, jotain ritareita kuulemma ja anovat juuri muuten taas audienssia, neuvonantaja totesi alistuneena

- Ne ammutaan. Tuomion syynä maanpetos.

- Herra presidentti, kenraali sanoi. He eivät ole maamme kansalaisia.

- Ei haittaa. Ammutte ne silti

Kenraali poistui huoneesta. Presidentti nousi tuoliltaan, kiersi pöydän ja nojautui siihen.

- Brian, hän totesi rauhoittuneella äänellä. Ilmoita vaimollesi, että olet nyt jonkun aikaa kiinni. Sano, että mitään hätää ei ole. Vain kiireellisiä tehtäviä. Me selviämme tästä kyllä.

- Jos Boyd olisi vielä täällä...

- Brian, Boyd ehti välittää meille tärkeimmän tietonsa, joka on menneisyydestä kulkenut hänen perheessään sukupolvelta toiselle. Meidän täytyy nyt olla miehiä, jotka eivät usko Laryngaaleihin...

Ei kommentteja: