Ting, tang, tong; kello vain käy

Villasta tehdään ensin mahdollisimman irtonaista lankaa, kun se kieritään kerälle se jo tarkertuu niin, että sen irrottamiseen tarvitaan pientä voimaa. Kudottua villaa on jo melkein mahdoton leikata millään järkevällä tavalla. Se menee rikki.

Tang-dynastia oli kiinalaisen kulttuurin huippuaikaa. Muun muassa japanilaiset kävivät siellä silloin hakemassa vaikutteita ja buddhalaisuuskin tuli maahan. Myös eurooppalaisia oli mukana sähläämässä, tai ainakin lähes eurooppalaisia. Kaikki tietysti romahti.

Dynastian loppuhöyryissä eräs keisareista, dynastia oli jo hajonnut, joutui sodassa vangituksi. Hänet vietiin kauas kotoaan ja hänet suljettiin jonkun linnan läntiseen torniin. Siellä hän sitten nautti katkeraa myrkkyä ja kuoli. Ennen sitä hän kuitenkin kirjoitti runon - kiinalainen tapa ilmeisesti: myös Suuri Teurastaja Mao kirjoitti runoja kaikenlaisista tapahtumista - joka on erittäin suosittu Kiinassa. Se oikeasti kuullostaa siltä, kuin joku kävelisi rappusia ylöspäin, valonpilkahdusten tullessa tornin tähystysaukoista. Sen henkeä on mahdoton näillä taidoilla tavoittaa, mutta toisaalta blogin henkeen kuuluu, että huonokin käy, joten olkaa hyvät:

Sanaton yksinäisyys täyttää läntiset huoneet.
Kuun valossa yksinäisen pihlajan varjo
kahlitsee syksyä sisäpihalle.

Kuu on kuin sirppi
mutta silti se ei leikkaa kudottua villaa

Ymmärrys on yhäkin järjestäytymättömänä.
Onko erillään olo vain surumielisyyttä?

Ei sitä voi tietää, mutta
omiensa jättäminen on kuin katkera maku sydämessä.

Historiallisia vuoropuheluja

Joiden vaatimattomana tarkoituksena on lietsoa vihaa, kaunaa ja väkivaltaa kansanryhmien välille ja jotka on merkinnyt muistiin humalainen demari kevättalvena 1897

Kuudes vuoropuhelu. Työläinen ja Porvari.

Työläinen: No johan nyt on helvetti, en kai minä tässä huvikseni kanavaa kaiva.
Porvari: Niin, ette toki. Mehän maksamme siitä.
Työläinen: Ette te kuitenkaan saatana kaivamisen esityksestä maksa, joten mene nyt helvettiin siitä!
Porvari: Ai, joo. Totta.

Nazzi

Nationalismi, demokratia ja moderni yhteiskunta liittyvät kiinteästi toisiinsa.

Nykyaikainen yhteiskunta ei voi toimia ilman sosiaalista liikkuvuutta, joka taas vaatii luottamusta yhteiskunnan sisällä ( kieli, uskonto, tavat ja tottumukset... eli sanalla sanoen kansallistunne ). Demokratia sitten on luottamuksen säilyvyyden edellytys yhteiskunnassa, jossa sosiaalista liikkuvuutta on.

Tuo kaikki on helppo romahduttaa. Itse olen ajatellut yrittää puolustaa sitä. Siksi olen nazzi.

Mitä ihmettelin tänään

Konfutse eli muutaman sata vuotta ennen Jeesusta. Silti teksteissä ei ole mitään mystistä. Ehkä se johtuu siitä, että kieli on pysynyt samana eikä merkityksiä ole joutunut arvailemaan. En tiedä. Toisaalta voihan se johtua siitäkin, että muinaisessa Kiinassa on puhuttu ja kirjoitettu vain asiaa: "Taivaan ja maan liitto" kuullostaa sekin ymmärrettävämmältä ja maanläheisemmältä kuin vaikkapa Synenergian silta tai Tasa-arvon tikapuut.

Kokonaan toinen juttu on, että wikipedian mukaan maapallolla arvellaan olevan noin kymmenen miljoonaa miljardia muurahaista.

Jupiter

Tänään otettiin kaikki kokeet. Verta pulloihin ja sellaista. Jos kaikki hyvin menee niin tammikuun lopulla pitäisi olla uusi lonkka ja siitä lähtee sitten umpihankihiihto. Voisi varmaan vaikka potkia palloakin. Kiitos ja kumarrus jo etukäteen tekniikalle, taloudelle ja kaikenlaiselle edistykselle.

Aamulla polttelin lähtiessäni tupakan pihalla. Naapuri käveli ohi hakemaan lehteä.

- Mitä kattelet?
- Tuota onko tuo häilyvä valo tähti vai onko se joku puunoksalle tarttunut kiille.
- Ai tuo joka näkyy tuolla?
- Just.
- Se on Jupiter-planeetta.
- Ihan tosi?
- No on se.

Kiva tietää sekin.

Kansainvälinen, pimeän taivaan yhdistys

Edellinen postaus oli tarkoitettu luomaan uskoa niille vähäisemmistä veljistämme ja siskoistamme, jotka sukkuloivat jossain keskisen euroopan ja kauko-idän välillä. Toveruutta on olemassa. Sellaisessa elämässä kuitenkin tuntee itsensä joskus pieneksi ja voimattomaksi ja silloin on lohduttavaa nähdä Deutsche Bankin valojen pilkottavan kaikkien muiden valojen joukosta. Se on kuin sellainen oman klaanin jättämä merkki: "Kas, Kilroy kävi jo täällä, joten mikäpä meidän on täällä ollessa"

Me täällä maalla emme kuitenkaan kaipaa neonvaloja. Ulkotuletkin laitetaan niin luonnonvalon näköisiksi kuin osataan ja viitsitään. Ellei Uudenvuodenaattona niin jonain päivänä Joulun ja Uudenvuoden välissä on varmasti tähtikirkas yö. Sääli niitä kantonia tai englantia murtavia, jotka eivät näe sellaista koskaan.

IDA

Neonvalot

Kun tulee pimeä, hyvät ihmiset sytyttävät valot.

Itse keksitty, muinainen viisaus

Tiedän mistä olen tulossa ja tiedän minne olen menossa. Apua tarvitsen vain sen selvittämiseen missä olen.

Jeesus tulee

Joten on aika siteerata ttr:ää

Ei ihme vaikka tulisikin, olemmehan matkalla jalkapalloyhteiskuntaan. Kannattaa sitä tulla katsomaan vaikka vähän kauempaakin. Että tervetuloa vaan Jeesus. Täällä tapahtuu, tämä on paitsi maa myös maailma. Eikä mitään kuvittelua.

Hyvää Joulua.

Historiallisia vuoropuheluja

Joiden vaatimattomana tarkoituksena on lietsoa vihaa, kaunaa ja väkivaltaa kansanryhmien välille ja jotka on merkinnyt muistiin humalainen demari kevättalvena 1897

Viides vuoropuhelu: Piika ja Pehtoori.

Piika: Mene nyt helvettiin siitä.
Pehtoori: Kuinka nyt ihan helvettiin?
Piika: No niin helvetin syvälle helvettiin kuin helvetissä pääsee.
Pehtoori: Tiina haastaa nyt riitaa?

Vapaa Ahvenanmaa

Se oli aikaa, kun laivat alkoivat siirtyä mukavuuslipun alle, mutta joissain laivoissa oli vielä erilliset aliupseerimessit. Istuimme Bonnyn sellaisessa: Pursimies, korjausmies ja minä.

- Kun mä menen ruotsalaiseen laivaan ne sanoo finnjävel, Poosu aloitti saman virren minkä se aina jauhoi, kun pöydässä oli alkoholia. Kun mä menen suomalaiseen niin ne sanoo hurri. Sitten kun mä tulen meidän oma laiva ne sanoo åålanteri.

Konekorjausmies kuunteli tuon jutun läpi ja totesi

- Onko tuolla nyt oikeasti mitään väliä. Kohta me ollaan deekuja kuitenkin kaikki.

Kippis.

Kaksi kaupunkia

Tientsin. Erään punatiilisen tehdasrakennuksen kivijalassa oli pieni kuppila, joka oli aina hämmentävän rauhallinen ja jota piti sivistynyt mies tyttäriensä kanssa. Mies tiesi yllättävän paljon Suomesta ja puhui englantia. Tytöt olivat kauniita. He olivat pukeutuneet mustiin housuihin ja valkoisiin, kaulaan asti napitettuihin maopaitoihin. Toinen heistä hyräili aina jotain kiinalaisia lauluja pyyhkiessään pöytiä tai kantaessaan juomia. Ei mitään mahdollisuuksia, mutta paikassa oli mukava istua ja jutella.

Keelung. Vanha, pieni mies nuokkui baarin nurkassa. Alkoi sataa kaatamalla. Pian vesi tulvi kynnyksen yli sisään. Mies havahtui ja rupesi patoamaan oviaukkoa hiekkasäkeillä. Joku, en muista kuka, kysyi Dabilta: "Onko toi sun isä?" Dabi otti korkokengän jalastaan. Miehen kävellessä säkkinsä kanssa pöydän ohi hän pamautti sillä miestä päähän ja sanoi: "Ei". Ihan hyvä kapakka sekin.

Kiinalainen juttu.

Aatelisrouva

Kaikki työläisperheet ovat samalla tavalla puurtavia, mutta kaikki ajattelevat perheet ajattelevat omalla tavallaan.

Lipposten rouva, Paavo, meni kauppaan ja kysyi: "Onko teillä lihaa?" Kauppias ihmetteli hetken ja vastasi, että ainahan heillä on lihaa ollut. "Voi kuinka ikävää", Paavo sanoi. "Meillä kun syödään vain leivoksia."

Taso

Ihmettelen miksi pallopeleissä pitää pyrkiä johonkin kovaan, yleisesti ja yhtäläisesti määriteltyyn tasoon. On tietysti selvää, että esimerkiksi Kotkan kokoisessa kaupungissa ei ole resursseja kahden pääsarjajoukkueen ylläpitämiseen, mutta eikö se ole oikeastaan sarjajärjestelmän vika?

Ehkä jotain mätää Suomen maassa, sillä aika vahvasti tuntuu siltä, että peli olisi mielenkiintoisempaa, hauskempaa ja enemmän yleisöä vetävää, jos Jäntevä ja KTP ottaisivat vielä yhteen. Puhumattakaan siitä, että Pelikarhut onnistuisi joskus, jossain ottelussa kampittamaan KTP:n. Kauneus on katsojan silmässä: Titaanit pelaa ihan yhtä hyvää jääkiekkoa, kuin Helsingin Jokerit. Joskus parempaakin.

Varmaa tietysti on, että noin ei nopeasti kehityttäisi kohti yleistä huippua, jonka tason jotkut Real Madridit määritelevät, mutta onko mitään järkeä edes kehittyä kohti yleistä huippua. Kyseessähän on vain pallopeli.

Historiallisia vuoropuheluja

Joiden vaatimattomana tarkoituksena on lietsoa vihaa, kaunaa ja väkivaltaa kansanryhmien välille ja jotka on merkinnyt muistiin humalainen demari kevättalvena 1897


Neljäs vuoropuhelu. Piippumuurari ja kalastaja.

Piippumuurari: Vad kostar haukia kilo?
Kalastaja: Ett eller två rubla
Piippumuurari: No jumalauta...
Kalastaja: Två rubla

Vuoden valeurheilija

Median aivottomien välkkyvalojen loisteessa ja popmusiikin säestyksellä on taas valittu vuoden valeurheilija. Ei mitään Jukka Keskisaloa vastaan, sillä syytönhän hän on.

Kuitenkin me jotka tiedämme odotamme rauhallisina aikaa, jolloin voimme hiljentyä lukemaan tätä tekstiä, valtiollisesti kopioituna kirjakäärönä, päreen valossa. Huijareita on silloin rangaistu.

Kansanrunoutta

On asioita joita on mahdoton sanoa oikein. Televisiossa pyörii parasta aikaa sarja, joka käsittelee vaihtoehtohistoriaa. Mitä olisi tapahtunut jos...

Viimeinen jakso kuvaili tilannetta, jossa Karjalasta olisi Jeltsinin ja Ahtisaaren neuvottelujen tuloksista lähteneen prosessin seurauksena muodostettu vapaa erillistalousalue. Eräs näyttelijöistä, nuori, raskaana oleva nainen selitti kuinka hänestä Karjala oli Suomen sielu ja kuinka ilman sitä olemme menettäneet jotain keskeistä itsestämme. Meille ei ole jäänyt kuin bussines. Se tuntui hänen sanomanaan yllättävän todelta. Mikäli sanoja olisi ollut reipas, miespuolinen heimosoturi, koko juttu olisi kuullostanut varmasti aivan toisenlaiselta. Ehkä jopa hämmentävän typerältä.

En tiedä. Sanat jää. Se onko sanoilla mitään merkitystä ilman paikkoja missä ne on lausuttu on taas juttu, johon ei osaa vastata mitään.

Poliittinen gallup

Mukana tällä kertaa vain eduskuntapuolueet. Vasemmalta kaikin tavoin oikealle:

Vihreät: Täyttä paskaa

RKP: No joopa joo.

Vasemmistoliitto: Ike "Ilkka Kanerva" Eisenhower tai jotain semmosta

SDP: Afrotanssia työväenopistoissa

Keskusta: Käsittämätöntä. Anteeksi.

Kokoomus: Maisteri Jari

Kristilliset: Herran rauhaa, saisi oikeastaan olla isompikin puolue

Perussuomalaiset: Tässä seison, enkä muuta voi.

Mies joka ei uskonut Laryngaaleihin ( Science Fiction )

Takakansiteksti Houstonin satama-alueelta kontista löytyneestä pehmeäkantisesta:

- Mutta Charles Boyd on kadonnut...

Presidentti tuijotti neuvonantajaansa, kuin miestä joka höpisee käsittämättömiä

- Mitä? Aika on nyrjähtämässä radaltaan, näet yhtä saatanan hyvin kuin minäkin, että Rooman rauniot ovat muovautumassa tämän kaupungin päälle ja sinä puhut Charles Boydista

- Hän oli paras miehemme, hän...

- Hän on kadonnut. Häntä ei enää ole tai hän on saatana vie haihtunut jonnekin keskiaikaan, presidentti keskeytti tylysti. Me emme tiedä. Meidän on pakko toimia tässä ja nyt. Thompson!

- Me emme voi, ilman Boydia emme...

- Kyllä me voimme. Minä olen presidentti.

Kenraalin asepukuun pukeutunut ryhdikäs mies asteli ovaalihuoneeseen vanhan, montaa presidenttiä palvelleen palvelijan avaamasta ovesta.

- Herra Presidentti

- Thompson, se heitukka, joka voitti Bottom of The Chavs - kilpailun ja joka lauloi, tai siis helvetti huusi ja tanssi, Super Bowlin puoliajalla piiskataan tänään suorassa lähetyksessä. Siis piiskaa pyllylle oikein vanhan ajan tapaan.

- Selvä on, herra presidentti

- Ja ne kaksi jeesustelijaa menneisyydestä, mitä ne nyt olivat...

- Geldof ja Bono, jotain ritareita kuulemma ja anovat juuri muuten taas audienssia, neuvonantaja totesi alistuneena

- Ne ammutaan. Tuomion syynä maanpetos.

- Herra presidentti, kenraali sanoi. He eivät ole maamme kansalaisia.

- Ei haittaa. Ammutte ne silti

Kenraali poistui huoneesta. Presidentti nousi tuoliltaan, kiersi pöydän ja nojautui siihen.

- Brian, hän totesi rauhoittuneella äänellä. Ilmoita vaimollesi, että olet nyt jonkun aikaa kiinni. Sano, että mitään hätää ei ole. Vain kiireellisiä tehtäviä. Me selviämme tästä kyllä.

- Jos Boyd olisi vielä täällä...

- Brian, Boyd ehti välittää meille tärkeimmän tietonsa, joka on menneisyydestä kulkenut hänen perheessään sukupolvelta toiselle. Meidän täytyy nyt olla miehiä, jotka eivät usko Laryngaaleihin...

Kulttuuri saapuu Ähtäriin

Muistan vielä ajat, jolloin kulttuuria ei ollut lähellekään niin paljon kuin nykyään. Sitä näki todella harvoin ja maaseudulla tuskin ollenkaan muutoin, kuin joskus televisiossa. Eivät ne kuitenkaan olleet pahoja aikoja, vaikka nykyään niinkin helposti luulisi.

Vierailimme silloin melko usein hyviin suomenruotsalaisiin naimisiin pääseen tätini, rauha hänen muistolleen, luona pääkaupungissa. Hän asui Töölöön kaupunginosassa. Vierailun kohokohtia olivat tietysti Korkeasaari, Linnanmäki ja Suomenlinna. Silloinhan ei tosiaan juuri muuta ollutkaan. Muistan kuitenkin kuinka kerran äitini puristi minua olkapäästä ja kumartui kuiskaamaan korvaani: "Katso IDA, tuolla menee kulttuuri." Käänsin katseeni nopeasti äitini osoittamaan suuntaan ja ehdin kuin ehdinkin nähdä kulttuurin, ennen kuin se katosi kadunkulman taakse.

No, ne olivat niitä aikoja. Eikä äiti pahaa tarkoittanut. Itse tapahtuma ei kuitenkaan ollut minusta kovinkaan kummoinen ja ehkä tuo lapsuudenkokemus onkin yksi syy siihen miksi kulttuuri on minusta aina ollut jotenkin yliarvostettua.

Petteri Punakuono

Yleisradion pääuutislähetyksessä ratkaisiin juuri klassinen ongelma: Montako lentävää poroa tarvitaan Joulupukin ja lahjojen kuljettamiseen reessä?

Toimittaja tiedusteli asiaa esikouluikäiseltä pikkutytöltä. Tyttö mietti asiaa hetken ja vastasi: Seitsemän.

Yksinkertaista.

Ajatuksia Euroopan yhteisön perustuslaista

Kyllä Constitution voi olla muillakin kuin valtioilla. Englannissa golfklubeilla on Constitution.

Kimmo Kiljunen, SDP

Tiedesodat

Yhdysvaltalaisen queer-tutkimuksen haittana on etnosentrisyys. Vastalääkkeeksi queerin tulisi analysoida seksuaalisuutta translokaalissa ja transnationaalissa ajassa globalisaation kritiikkinä

Yllä olevan runon on kirjoittanut naistutkija Judith Halberstam. Pysähdyn usein miettimään sen sanomaa. Rauhoitan silloin itseni muulta maailmalta, annan sanojen hiljalleen valua mieleeni ja tarkastelen niiden merkitystä. Pikkuhiljaa, hengitystä samalla tarkkaillen, sanoista muodostuu pallomainen olio, täydellisyydessään lähes kiinteä ja rikkumaton. Sen keskipisteessä on hauras ja kosketeltava itse, joka on luonut julkisivukseen vain vaivoin lävitseen päästävän, kauniin toiseuden verkon, joka on yhtäaikaa kuin auringon ja kuun pinta.

Ihmettelen tiedesotia.

Ei tarvitse kuin osoittaa sormella tuota mieleen muodostunutta myönteisen ihmetyksen palloa, joka tosiaankin on hieman samanlainen kuin kuusen oksille ripustettavat joulukoristeet ja sanoa: "Judith, sinä äitini, sisareni, puolisoni, tyttäreni ja toverini, tuo on kauniisti sanottu, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tieteen kanssa", ja niin maassa on rauha.

Historiallisia vuoropuheluja

Joiden vaatimattomana tarkoituksena on lietsoa vihaa, kaunaa ja väkivaltaa kansanryhmien välille ja jotka on merkinnyt muistiin humalainen demari kevättalvena 1897

Kolmas vuoropuhelu. Pappi ja Kirvesmies

Pappi: Pitäisi saada puinen risti.
Kirvesmies: Pitäisi saada rahaa
Pappi: Jaha?
Kirvesmies: Juu

No niin, eli ensimmäinen postaus

Blogin nimi on napattu Futisforumilta ja se kuvaa englantilaista jalkapalloa, jota tämä blogi ei tule käsittelemään ollenkaan. Kiitokset nimen keksijälle ja myös suurelle senseille, joka ehdotti sitä blogin nimeksi.

Pitkä keskitys maalille ja päät kolisemaan yhteen voisi tavallaan kuvata tehokkuutta kauneuden ja tyylikkyyden vastavoimana: Vaikka ne ovat kaikin yleisesti ajatelluin tavoin parempia, niin me voitetaan ne. Mikäli innostun postailemaan niin yritän tasapainoilla tuossa voimien välissä, pysyä keskikentällä ja vältellä palloa.

teidän, IDA