Paavi Franciscus on kirjoittanut uuden kiertokirjeen. En ole lukenut sitä. On melko varmaa, että kirje itsessään ei vastaa median siitä luomaa kuvaa. Valistunut arvaukseni on, että se havaitsee globalismin ja nationalismin välisen vastakkainasettelun eskaloitumisen ja yrittää esittää tietä siitä ulos. Tässä kuitenkin puhutaan siitä mikä median kautta välittyy.
Median kautta välittyvä kuva on seuraava: Paavi kertoo, että jokaisen kristityn on otettava kotiinsa ketkä tahansa ja huolehdittava näistä; ja paavi esittää, että valtioiden on purettava rajansa ja rakennettava niiden paikalle mahdollisimman paljon siltoja.
Vaikka tuo on äärimmäinen yksinkertaistus niin kukaan Vatikaanista ei tule julkisuudessa sanomaan, että ei se nyt noin ole, vaan median tulkinta paavin kirjeestä jää voimaan. Siksi siihen pitää vastata ja kertoa miksi se ei ole kristillinen.
Ensimmäiseksi voi mennä henkilökohtaisuuksiin. Paavi Franciscus ei mielellään puhu kieliä. Hän ei tervehdi perinteiseen tapaan uskovia kaikilla maailman kielillä Urbi et orbi - puheessaan. Hän puhuu italiaa ja espanjaa. Molemmat kieliä jotka kolonisoivat maailmaa, eivätkä missään ajateltavissa olevassa skenariossa ole vaarassa kadota. Maailmassa on kuitenkin paljon suomen kaltaisia pieniä kieliä, jotka paavin kirjeen innostamassa, rajattomassa ja siltoja rakentavassa mediahuumassa katoaisivat. Ne yksinkertaisesti lakkaisivat olemasta vain siksi, koska ne eivät ole liiketaloudellisesti oleellisia.
Tästä tullaan siihen miksi Paavin kirje, tai ainakin sen yleinen tulkinta, joka Vatikaanin olisi pitänyt tiedostaa etukäteen, on myös kristillisesti väärä: Miten esimerkiksi suomalainen ihminen voi toteuttaa käskyn "kunnioita isääsi ja äitiäsi" ellei hän osaa suomea, eikä edes tiedä keitä hänen esivanhempansa ovat ja millaista kieltä he puhuivat keskustellessaan keskenään siitä, että olisiko aika tehdä vaikka lapsia?
Kysyn vaan.
Pitää myös muistaa se, että paavimme johtamassa katolisessa kirkossa on noin vuoden kestävä perehdyttämisjakso ennen kuin ihminen hyväksytään kirkon jäseneksi. Miksi valtion pitäisi rakentaa helpompia siltoja?
Summa summarum: Supistaisin paavin kirjeen mediassa esitetyn tulkinnan mukaan kahteen seuraavaan väitteeseen:
1. Sinun pitää ottaa kotiisi kuka tahansa mistä tahansa ja milloin tahansa. Elleivät kaikki ehdi, pitää rakentaa siltoja.
JA
2. Et missään tapauksessa saa ajatella, että isänmaasi olisi jollain tavalla koti sinulle.
Noilla premisseillä kirje mediassa esitettynä on ihan rationaalinen.
10 kommenttia:
"Pyhien leiri" on nyt niin sanotusti paketissa. Pientä viilausta vielä, ensi vuoden alussa taittohommiin ja sitten vain painoon. Toivottavasti saadaan se ulos mahdollisimman lähellä pääsiäistä, sillä juurikin käänteisestä "pääsiäismysteeristä" romaanissa on kyse.
Raspailin alkutekstissä gangesilaisten maahantunkeutumisen aikana paavina on "Benoit XVI" - siis Benedictus XVI! Vuoden 2011 painokseen - johon oma käännökseni tietysti perustuu - Raspail on lisännyt alaviitteeseen eräänlaisen disclaimerin, jossa hän vakuuttaa kunnioittavansa tuona vuona paavina ollutta oikeaa Benedictus XVI:a ja olevansa tälle joka suhteessa lojaali. Vuonna 1973 alunperin ilmestyneessä teoksessa tuon paavin nimi oli puhdas sattuma, ja on helppo ymmärtää miksi; edeltävän sadan vuoden (ehkä useammankin) aikana istuneiden paavien nimet saattoi laskea yhden käden sormilla, ja Raspail ilmeisesti laskeskeli, että edellisestä Benedictuksesta oli jo kulunut sen verran aikaa, että pian olisi BXVI:n aika.
Kääntäjänä minulle oli alusta saakka selvää, että en voi jättää nimeä tuohon muotoon, sillä kunnioitan yhä elävää emerituspaaviamme aivan liikaa enkä pidä mielekkäänä ryhtyä kääntämään Raspailin disclaimereita; se vain hämmentäisi suomalaista lukijaa, joka ei kirkon asioista muutenkaan mitään tajua. Työvaiheessa olen käyttänyt nimeä "Johannes XXIV", mutta koko ajan on takaraivossani raksuttanut huomattavasti raflaavampi idea: Franciscus II (tai III tai IV, mitä väliä). Se nimi sopisi tuolle romaanin suvakkipaaville kuin hansikas käteen: ukko on latinalaisamerikkalainen (ei tosin argentiinalainen vaan brasilialainen) ja rukoilee neekeripiirteisten kristuksenkuvien edessä. Ja tietenkin tukee maahantunkeutumista koko arvovallallaan. Pitkänäperjantaina, aivan maihinnousun kynnyksellä, hän antaa julkilausuman, jossa kehottaa kristittyjä avaamaan sydämensä ja kotinsa näille muukalaisille, mikään sen vähempi ei kuulemma tosikristityn vaellukseen sovi!
Kääntäjä voi yleensä ottaa hieman vapauksia edellyttäen, että alkutekstin intentio ei muutu. En usko sen tässä tapauksessa muuttuvan. Ajattelin kysyä Raspaililta itseltään, mutta valitettavasti vitkuttelin liian pitkään ja mestari ehti kuolla. Uskon kuitenkin, että hän olisi suostunut. Pitää vielä jutella asiasta Hännikäisen kanssa. Tietysti oikeuksien omistajaltakin (so. Robert Laffont -kustantamolta) voisi kysäistä. Voi olla, että ajatukseni on liian radikaali. Harmi!
Ei tuo minusta liian radikaali ajatus ole. Itse asiassa luulen, että paavi pitäisi ideasta. Hänellähän on tämä jesuiittamainen suoraan kohti haastamaan meininki itselläänkin.
Itse olen edelleen sitä mieltä, että median kautta välittyy väärä kuva. Toisaalta vatikaanissa pitäisi kyllä huomata se. Noiden kirjeiden lukeminen käy työstä, koska ne todellakaan eivät ole niin selkeää tekstiä kuin Deus Caritas est tai Spe Salvi ja vielä niitä paljon pidempiäkin. Jatkuvuuden hermeneutiikka on nykyisin ehkä vähän vitsikin jo, mutta itse pyrin lukemaan ja tulkitsemaan tekstit niin, että niissä ei ole ristiriitaa aikaisemman opetuksen kanssa.
Olen huomannut ns. heikkoja signaaleja siitä, että katolisuutta ymmärretään Suomessa yhä paremmin varsinkin konservatiivisten luterilaisten joukoissa. Siinä mielessä olisi varmaan hyvä, jos Pyhien leirin katolisia viittauksia olisi selitetty.
Toivotaan, että kirja saa ansaitsemansa huomion. Ehkä merkittävin käännös suomen kielelle pitkiin aikoihin.
Romaanin "katolisia viittauksia" on tarkoitukseni hieman avata teoksen jälkisanoissa, jos Jumala (ja varsinkin Hännikäinen) suo(vat).
Veli Marcus! armahda jo itseäsi. Pyhällä istuimella on istunut aiemminkin kymmeniä kelvottomia paaveja. Mitättömyydet, roistot, mielistelijät ja pikkusieluiset egoistit, varkaista ja murhaajista nyt puhumattakaan, eivät ole Roomassa mitään uutta. Voit aivan rauhassa olla puolustamatta heitä.
Ans kattoo nyt. Se on kuitenkin varma, että juoruhistorian mukaan ei ruveta näkemyksiä kalibroimaan.
Millonhan katollinen maailma liittoutuu, kiinan ja intian kanssa islamilaista maailmaa vastaan, ...
Asia on sikäli yhdentekevä, että Bergoglio on apostaatti ja Herra ties mitä muuta.
Vatikaani on vihollisen miehittämä.
Rooman piispat rupesivat luulemaan itsestään liikoja silloin, kun keisarilla oli kädet täynnä työtä saraseenien kanssa. Silloin nuo pöyhkeät ja tekopyhät ruhtinaat kehtasivat ryhtyä jakamaan lännen keisarien arvonimiä, mihin heillä ei ollut minkäänlaista oikeutta, kuten ei ollut mihinkään maalliseen valtaankaan, varsinkaan barbaarikunikaitten käsistä saatuna.
Anateema.
Näissä on aina tämä kannattaako kirkollisista aiheista kirjoittaa mitään, koska kommentoijat usein tietämättöminä mistään häpäisevät omat kirkkonsa.
Ei hätää, IDA, et voi tehdä minkäänlaista kirkkosi häpäisyä, mitä sen nimeä kantavat sudet lampaiden vaatteissa eivät olisi tehneet jo puolta vuosisataa.
Sinänsä on toki sääli, että oikeaan roomalaiskatoliseen kirkkoon on ollut aika vaikea liittyä vuoden 1965 jälkeen, kun pytingit ja instituutio on kirkon lain mukaan virkansa jättäneiden apostaattien hallussa.
Lähetä kommentti