Trotski

Historiassa on paljon sellaisia pohjavirtoja, jotka voi huomata, mutta joiden analysoiminen vaatisi kovaa ja omistautunutta työtä. Havannoitsijan, joka ei tuohon työhön vaivaudu tai kykene, on mahdoton miten merkittäviä tuollaiset virrat ovat, mutta toisaalta voihan havaintonsa aina julkituoda.

Mikäli minua voi kuvata millään anti-alkuisella määreellä, niin antikommunisti olisi varmasti sopivin. En itse asiassa piittaa taloudellisesta puolesta vaikka vaikuttaakin selvältä, että kommunismi johtaa talouden stagnaatioon. Siinä on vain kaikki muu niin perusteellisesti väärin, vaikka sen talousteoreettinen pohja olisi kuinka oikeaa. Esimerkiksi ohi kävellessäni minua aina suuresti häiritsee tuo kuvassa oleva kirkko, jota suunniteltiin ja rakennettiin niinä vuosina, kun neuvostososialismia vielä yleisesti kuviteltiin voittavaksi järjestelmäksi ja DDR:kin oli juuri tunnustettu tunnustuskomitean innokkaan työn seurauksena.

Netflixissä on katsottavissa kohtuullisen ansiokas tv-sarja Trotski. Siitä pulpahti mieleen, että vapaan markkinatalouden kannattajat eivät kylmän sodan aikana olleet ainoita neuvostokommunismin vastustajia. Trotskilaiset globaalin vallankumouksen ja globaalin, rajattoman ja valtiottoman sosialismin kannattajat vastustivat sitä vähintään yhtä palavalla innolla. Mistä taas assosioitui se tosiasia, että trotskilaiset ajattelijat siirtyivät Reaganin aikana melko laajasti hänen hallintonsa kannattajiksi. He nimittivät itsensä neokonservatiiveiksi. Reagan itse ja varmasti suurin osa hänen hallintoaan olivat aika puhtaasti vanhakantaisia konservatiiveja, mutta tosiasia on, että tuon neokonservatiivisen joukon vaikutusvalta kasvoi aika suureksi ja on sitä edelleenkin.

Joskus jos tuntuu siltä, että kohti globaalia kommunismia ollaan menossa, niin syy saattaakin olla siinä, että sinne ihan ohjelmallisesti tahdotaankin mennä. Tiedä häntä.

Evoluutiokriitikko

Käsittämättömien käsitteiden bongaajalle eilinen oli hyvä päivä. Törmäsin pejoratiivisessa mielessä esitettyinä sekä 'evoluutiokriitikkoon', että 'ilmastovähättelijään'. Mielelläni tunnustautuisin kummaksi tahansa noista, elleivät ne olisi niin merkityksettömiä ja käsitteinä järkeä vailla. Ne ovat osa sitä suurempaa ilmiötä, joka on nimittänyt itse itsensä 'tieteelliseksi maailmankuvaksi', ja jonka onttoudesta olen aiemmin täällä paasannutkin.

Keskeinen piirre tieteellisessä maailmankuvassa on, että jätetään kokonaan ajattelematta mitä tarkoitetaan, mutta pyritään hyödyntämään kaikki mahdolliset asetelmat poliittisesti.

Ajatellaan vaikka evoluutiokritiikkiä. Ainoa todellinen mahdollisuus olla evoluutiokriittinen on olla lisääntymättä, koska evoluutio nyt vain tapahtuu väistämättä ja se tapahtuu lisääntymisen kautta. Länsimaat ovat siis ehdottomasti evoluutiokritiikin kärjessä maailmassa. Ne muodostavat Venäjän kanssa yhdessä oikeastaan ainoaan evoluutiokriittisen sivilisaation, jonka historia tuntee. Kaikkein evoluutiokriittisimpiä ovat vieläpä ne, jotka ovat omaksuneet tieteellisen maailmankuvan, eli suhteellisen korkeasti koulutetut ja hyvin toimeentulevat ihmiset, kuten esimerkiksi toimittajat, jotka noita käsittämättömiä käsitteitä viljelevät, eli ne, jos käytämme heidän luomaansa tieteellistä kieltä, jotka pitävät itseään evoluutiofanittajina.

Tällainen asioiden päälaelleen ja vastakohdikseen kääntäminen kuuluukin tieteelliseen maailmankuvaan aivan oleellisena osana, mutta siitä sitten siinä vaiheessa, jos joskus puhutaan enemmän gnostismista.

Tietenkin on selvää, että käsitteellä tarkoitetaan evoluutioteorian kritiikkiä, eikä itse evoluution kritiikkiä. Mutta jos näin on, niin miksi sitä ei sitten sanota suoraan ja selkeästi? Tähän on ainakin kolme syytä. Ensimmäinen syy on se, että kritiikki on yksi kaikkien teorioiden kehittymisen perusehdoista. Evoluutioteorian kritiikki on siis aidosti tieteellinen tapa lähestyä kyseistä teoriaa. Ja nyt on erittäin tärkeää tieteellisen maailmankuvan suojelemisen kannalta pitää selvänä se, että evoluutiokriitikoksi nimitettävä ei voi edustaa sitä fiktiivistä tiedettä, joka on tieteellisen maailmankuvan perustana millään tavoin. Hänen on oltava sitä vastaan, koska juuri se, että hän on sitä vastaan tekee hänestä sen pahan ja tyhmän olennon, jollaisena hänet halutaan esittää. Olisi siis vakava virhe puhua teoriasta, koska se avaisi mahdollisuuden siihen, että kritiikki itse asiassa olisikin se varsińainen tieteellinen tapa lähestyä asiaa ja evoluutiokriitikko itse asiassa ihan asiallinen ihminen asiallisella asialla. Toinen syy on se, että mikäli puhuttaisiin teoriasta niin 90 prosenttia puhujista huomaisi, että he eivät oikeastaan ole kiinnostuneita koko asiasta, eikä heillä ole teorian kehittymiselle mitään varsinaista annettavaa. Ja kolmantena se, että evoluutioteoria oikeastikin halutaan esittää jonain suurempana asiana kuin pelkästään tieteellisenä teoriana. Tämä on teorian itsensä, ja tieteen kehittymisen, kannalta tietenkin huono asia koska evoluutioteoria on vielä teorianakin kaukana sellaisista tieteellisistä teorioista kuin fysiikan suuret teoriat, eikä se koskaan voi sille tasolle kehittyäkkään mikäli teorian kritiikki kielletään.

Pitääkin koko ajan muistaa, että tieteellisessä maailmankuvassa ei olekaan kyse tieteestä, vaan puhtaasti politiikasta ja poliittisesta propagandasta.

Asioiden näin ollessa mitä tästä seuraa? Ennustaminen on tunnetusti vaikeaa. Olisi toivottavaa, että seurauksena olisi tämän villiintyneen humanistihumpan huippukohdan jälkeen viileän rauhallinen järkiintyminen, mutta aika epätodennäköiseltä se vaikuttaa. Ollaan jo niin kovassa vedossa, että jonkinlainen purkautuminen vaikuttaa väistämättömältä. Niillä, joita halveksuvalla tavalla kutsutaan evoluutiokriitikoiksi tuskin tulee olemaan suurta hätää. Heitä on historian aikana vainottu ennenkin, eikä se heille ole niin suuri asia, että sitä ei kestäisi. Itse tieteen tekijöille tulee kuitenkin varmasti yllätyksenä miten tieteellisen maailmankuvan mahdollinen vallankumous tulee heitä kohtelemaan. Vallankumousten historiaa tarkastellen voi aivan empiriaan pohjaten päätellä, että tuskinpa kovin hyvin. Merkkejä on jo näkyvissä, vaikka kaukana vielä ollaan varsinaisista vainoista. Väärä sana tieteellistä maailmankuvaa vastaan on kuitenkin jo lopettanut useamman kuin yhden tieteellisen/teknisen uran.

Ehkä rakentavaa olisi tässä vaiheessa huomata, että tuo niin sanottu tieteellinen maailmankuva perustuu täysin fiktiiviseen käsitykseen tieteestä, eikä sillä ole sen kanssa mitään todellista tekemistä. Juuri muutakaan ei voi tehdä.

Ilmastovähättelijä on jo esteettisesti niin hieno termi, että se ansaitsisi kokonaan oman käsittelynsä, mutta todetaan tässä vain se itsestään selvyys, että siihen pätevät nuo samat asiat kuin evoluutiokriitikkoon.

Päätöksenteko

Törmäsin eilen sattumalta videoon jostain Saudi-Arabian tai sen lähimaiden edustajien lehdistötilaisuuteen. Sheikki - tai joku vastaava - halusi esittää vastauksensa englanniksi, jotta kaikki sen varmasti ymmärtäisivät vaikka kysyvä journalisti kertoikin hallitsevansa kielen ja arabiankielinen vastaus myös tulkattaisiin muulle yleisölle.

Sheikki, joka puhui siitä huolimatta englanniksi, totesi vapaasti referoiden seuraavaa: Euroopasta tulee aivan varmasti tulevaisuudessa vielä isompia ja raa'empia terrori-iskuja kuin tähän mennessä on nähty. Tämä johtuu kahdest asiasta. Ensiksi Eurooppa on menettänyt kyvyn päätöksentekoon ja toiseksi Euroopassa kuvitellaan, että siellä ymmärretään Lähi-Itää paremmin kuin Lähi-Idän asukkaat itse itsensä ja asuinalueensa ymmärtävät.

Tuo toinen on itsestään selvä. Jokainen asioita seuraava huomaa helposti eurooppalaisen ylimielisyyden mitä tulee muihin kulttuureihin. Nykyisin se ei enää ole torjuvaa, vaan alentavan opettavaa. Euroopassa kuvitellaan, että tottakai kaikki appanat, vinosilmät ja neekerit haluavat elää kuten me, kunhan me vain opetamme heitä olemaan kuten me. Tätä typerää ajatusmaailma vain peitellään siihen peittoon, että enää ei ole soveliasta sanoa "appanat, vinosilmät ja neekerit", vaan asiat sanotaan sievistelevämmin.

Toinen kohta on mielenkiintoisempi, koska se koskee puhtaasti meitä itseämme. Se onko Eurooppa menettänyt kyvyn päätöksentekoon riippuu siitä pidetäänkö päätöksenteon osana kykyä toteuttaa tehdyt päätökset. Jos pidetään, niin Euroopalla ei todellakaan ole kykyä päätöksentekoon, ellei pidetä niin Eurooppa on universumin paras päätöksentekijä. Täällähän suolletaan erilaisia, jopa taiteellisesti ajatellen korkeatasoisia,  päätöksiä aivan liukuhihnalta. Ongelma on vain se, että kukaan ei taida edes ajatella voidaanko niitä päätöksiä todella panna täytäntöön, eikä niitä suurelta osin edes aiota. Euroopan olisi todellakin syytä palata päätöksenteossa siihen jo kansakoulussa opetettuun perustaan, että päätökset pitäisi myös pitää.

Kyseinen sheikki ennusti siis uusia ja entistä rankempia terroritekoja. Euroopan Union suoltaa jatkuvasti päätöksiä, joilla tällaiset pyrittäisiin estämään. Päätökset kohdistuvat eurooppalaisiin, jotka eivät edes suunnittele terroritekoja. Niitä ehkä yritetään panna vaikeimman kautta täytäntöön niin, että varsinainen päätöksenteko jäisi pimentoon lukemattomien direktiivien alle, mutta niillä ei ole mitään varsinaista vaikutusta itse terrorismiin, eivätkä sakkorangaistukset oikeastaan häiritse itse eurooppalaisiakaan, jotka näkevät todellisuuden ympärillään paremmin kuin Euroopan Unionin päätöksentekijät. Terrorismin lähteeseen, euroopassa nopeammin kuin Lähi-Idässä leviävään islamismiin ei eurooppalainen, sinänsä tehokas, jos edelleenkään ei huomioida sitä, että päätökset pitäisi myös toteuttaa, päätöksentekoprosessi uskalla puuttua lainkaan, koska Eurooppa kuvittelee hyötyvänsä Lähi-Idästä taloudellisesti, jos vain ollaan vähän ylimielisiä, mutta suojelevia kavereita, eikä ymmärrä sitä, että eurooppalaiset islamistit eivät ole itse Lähi-Idässä mitenkään suosittuja ja toivottuja vieraita. Mieluummin he lähettävät sellaiset tänne, missä niiden terrorismia kiehuttava kattilansakin on.

Oli kiva huomata, että olin samaa mieltä kyseisen muslimin kanssa molemmista kohdista, vaikka muuten en islamin kanssa ole samaa mieltä mistään.