Diktaattori

On myönnettävä, että en ole tarkemmin perehtynyt Salazarin ajan Portugaliin. Toisaalta ei ole mitään syytä epäillä etteikö tämä Lauri Starkin kuvaus olisi totuudenmukainen:

Ihmiskasvoinen yksinvaltias.

Jos miehellä on korkea moraali ja hän tekee vain sen mikä hallinnossa on välttämätöntä tehdä, niin hänen yksinvaltansa ei ole pahitteeksi. Tällaiset miehet kuitenkin taitavat olla kiven alla, tai ainakin he pyrkivät piiloutumaan valitsijoilta.

Suomen kansa on luonteeltaan demokraattista, eikä tänne yksinvaltius varmaan sopisi. Laajemmat presidentin valtaoikeudet kyllä sopisivat. Ne olisikin palautettava entiselle tasolleen ennen kuin pakotamme Jussi Halla-ahon vaaleilla valituksi, kaksi kautta suorittavaksi tasavallan presidentiksi.

Suomeen kuitenkin sopisi erittäin hyvin puolue, joka ottaisi sydämenasiakseen Salazarin ytimekkään yleiskuvauksen politiikastaan: "Vastustamme internationalismia kaikissa sen muodoissaan, oli se sitten kommunismia, sosialismia, syndikalismia tai mitään mikä vähättelisi tai rikkoisi perhettä. Vastustamme luokkasotaa, uskonnottomuutta ja epälojaaliutta isänmaalle. Vastustamme orjuutta, materialistista elämänkäsitystä tai voimankäyttöä oikeuden yli." Suomessa jopa PS on sattuneista, ihan oikeistakin syistä, mennyt jo ehkä liikaakin materialismin ansaan. On paljon muitakin syitä pitää Suomi suomalaisena valtiona ja suomalainen kulttuuri kukoistavana, kuin puhtaan taloudelliset syyt. Toisaalta jokainen tuntee ne sydämessään ja enemmän pragmaattista otetta ja kautta linjan koherenttia ohjelmallisuutta on tähän asti puuttunut, kuin idealismia. Idealismin ja pragmatismin saattaminen sopusointuun on elävä prosessi, joka on vähintäänkin hyvässä vauhdissa.

KD on hyvin positiivisesti ajatteleva puolue, jota on vaikea saada negatiivisesti vastustamaan mitään, mutta tuossa nyt olisi tarjolla hyvää listaa. Muiden puolueiden osalta toivon tuollaisten näkemysten omaksumisesta voikin jo unohtaa.

Salzarin liittouman ei varmaankaan tarvinnut järjestellä jatkuvasti vaaleja, mutta mikäli olisi tarvinnut ei niitä olisi pidetty paaston aikana, uskon ma.

Apofaattista ja jotain aivan muuta

Kristityn pitäisi tänään ja jokaisena elämänsä päivänä muistaa, että meillä on: Jumala ylistettävänä; Jeesus seurattavana; Enkelit ja pyhimykset kutsuttavina; sielu pelastettavana; ruumis kuoletettavana; syntejä sovitettavana; hyveitä tavoitettavana; Helvetti vältettävänä; Taivas saavutettavana; ikuisuus valmistauduttavana; aika hyödyksi käytettävänä; lähimmäiset ylennettävinä; maailma halveksittavana; paholaiset taisteltavina; intohimot taannutettavina; kuolema ehkä kärsittävänä; ja tuomio kohdattavana.

Globaali media tekee maailman halveksimisen niin helpoksi, että tätä päivittäisiksi mietiskelyn aiheisiksi tarkoitettua listaa saatetaan nykyisin pitää jo vanhentuneena, mutta yhtä kaikki sellaisena se on vielä painettu vuoden 1962 messukirjaan. Ja ainahan maailman halveksimisen voi hypätä yli ellei ole lukenut päivän lehtiä ja katsonut televisiouutisia. Maailmalla tuskin on Rooman vallan aikanakaan tarkoitettu sitä mitä maailmassa tapahtuu todella, vaan ehkä lähinnä ylikansallista julkista valtaa ja sen palveluksessa olevaa mediaa. Ja sitä mitä ne saavat ihmiset tekemään luodessaan eräänlaista joukkosieluisuutta ja ihanneyhteiskuntaa.

Eilen katselin kaksi joukkotiedotusvälineiden välittämää videota. Perussuomalaisten mainoselokuvan V niin kuin ketutus, jonka aiheuttamat reaktiot mediassa ja julkisen vallan edustajien keskuudessa tulikin käsiteltyä jo tuossa yllä. Ihan hyvä video, joskaan ei iskenyt suoraan minuun. Olisin odottanut tuplalevyä: toisella puolueohjelma sävellettynä jousikvartetolle ja toisella se gregoriaanisesti laulettuna. Toinen oli STI:n video Apofaattisesta teologiasta. Siitä muutama lyhyt huomio, vaikka en teologi, enkä kriitikko olekaan.

Video on hyvä ja mielenkiintoinen kuten STI:n tuotanto pääsääntöisestikin on. Tuotantoyhtiönä STI:tä voisi verrata kivikautiseen Love Recordsiin, jossa kommunismin ylistyksen kyljessä tuotettiin myös yllättävän hyvää, täysin antikommunistista musiikkia. Onhan STI jollain tavoin yhteyksissä evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja Helsingin yliopiston teologiseen laitokseen.

Itseäni on ärsyttänyt tiettyjen liberaalien luterilaisten ja anglikaanisten teologien tapa ottaa paloja katolisesta teologiasta ja ripotella niitä sitten aika merkityksettömäksi osaksi omaa teologiaansa saadakseen sen näyttämään jotenkin “coolimmalta”. Apofaattinen teologia kuuluu tähän sarjaan, jolla ikään kuin ostetaan uskottavuuspisteitä ymmärtämättä itse ideaa lainkaan.

Olen paaston aikana ( ja joskus aikaisemminkin ) lukenut päivittäin karmeliittojen toimittamaa Divine Intimacya, jossa on kaksi mietiskelyä vuoden jokaiselle päivälle. Jumalan hiljaisuudella ei niissä todellakaan tarkoiteta sitä, että Jumala olisi täysin sanojen tavoittamattomissa, vaan niissä lähes kädestä pitäen opetetaan kuinka Jumala hiljaisuudellaan kouluttaa rukoilijaa kääntämään katseensa tämän omiin puutteisiin, jotka vielä estävät yhteyttä Jumalaan. En tiedä onko kirja aivan tyypillistä karmeliittojen kirjoitusta, mutta sen perusteella mitä olen lukenut se on sitä. Johdatellessaan lukijaa rukoukseen se samalla opettaa aivan perustavia uskontotuuksia, jotka pitäisi olla paukutettu päähän jo rippikoulussa. Se ei todellakaan opeta mitään uutta teologiaa, vaan apofaattinen teologia ilmenee siinä johdatteluna henkilökohtaisen jumalsuhteen syventämiseen. Sellaista taas ei oikeastaan voi olla ellei noita perustavaa laatua olevia uskontotuuksia tunnusta. Siksi sanoisin, että videossa mainituilla piispa spongeilla ja kirkoilla & kaupungeilla ei ollenkaan ole apofaattista teologiaa, jos muutakaan teologiaa. Kuten videoluennolla todetaankin.

Mikäli kirjaa, tai karmeliittojen tekstejä yleensä, innostuu lukemaan kannattaa olla itselleen armollinen ja muistaa, että ei tässä mitään sääntökuntalupauksia kuitenkaan ole tehty. Kirjan ohjeiden mukaan eläminen olisi nimittäin erittäin vaativaa.

Karmeliitat ovat vaativia lähinnä itselleen ja rukoilevat jatkuvaa rukoustaan Suomenkin puolesta. Ensimmäiseen katsomaani videoon - ja siihen juuri tulleeseen uutiseen, että luterilaisen teologin Kari Peitsamon keikka Hämeenlinnassa on kielletty - vielä viitaten sanoisin, että monet ovat vaativia vain toisia kohtaan ja ovat innolla mestaroimassa heidän elämäänsä. Siksikin kannattaa V niin kuin ketutus - videon ohjeen mukaan käyttää demokratiassa äänensä.

Nahanluonti

Kissa oli sitä mieltä, että kaikenlainen järjestelmien ja muotojen uudistuminen on vain puhtaasti typerää. Odotellaan vain rauhassa uusia taivaita ja uutta maata. Itse olen taipuvainen olemaan kissan kanssa samaa mieltä. Ihmisen tai ryhmän uudistumisella tarkoitetaan yleensä jonkinlaista muuttumisleikkiä, jossa persoona, luonne tai olemus mukautetaan ympäristön vaatimuksia vastaamaan ja siinä samalla kadotetaan kokonaan. Uusi on yleensä tyhjää. Onkin parempi puhua nahan luomisesta. Siinä vanha olemus tulee esiin entistä kirkkaampana, vapaampana ja valmiimpana vastaamaan ehkä muuttuneenkin ympäristön haasteisiin.

Perussuomalaiset on luonut nahkansa. Näin väittäisin. Kissa ei ottanut asiaan kantaa, vaikka todistelin sitä Kymen Sanomien sivua heilutellen. Siinä oli pylväsdiagrammit ja kaikki, jotka todistivat, että PS:n kannatus on Kaakkkois-Suomen vaalipiirissä tehdyn gallupin mukaan 17,7 prosenttia. Annettakoon kissalle anteeksi, sillä sitä ei vain kiinnosta. Itseäni asia taas kiinnostaaa kovin, sillä varsin pienellä kannatuksen nostolla tuosta luvusta PS pitää viime vaaleissa saamansa 4 paikkaa. Mikäli nousu jatkuu samanlaisena kuin alkuvuoden valtakunnallisissa gallupeissa, voimme jo tavoitella viittä paikkaa.

Ennen vuotta 2011 oli selvää, että PS:n kannatus on valtakunnallisesti vähintään 10 prosentin luokkaa tapahtui mitä tahansa. Viime vaalikausi, jonka ensimmäiset kaksi vuotta menivät puolueelta niin huonosti kuin mennä voi, todisti sen. Kannatus pysyi 10 prosentin tuntumassa, eikä se laskenut siitä mihinkään vaikka yli puolet eduskuntaryhmästä ja kaikki ministerit loikkasivat omille teilleen. Jäsenistöstä ja valtuutetuista heitä eivät seuranneet juuri ketkään, joten kaikki puheet puolueen hajoamisesta ovat olleet täysin liioiteltuja. Nyt näyttäisi, että myös äänestäjät ja kannattajat ovat palaamassa. Ainakin siitä on selviä, toivoa antavia merkkejä.

Ja mikseivät äänestäjät palaisi? Perussuomalaiset ovat aina olleet kansallismielinen ja kristillissosiaalinen puolue ja nyt, kun vanhasta, samean kovettuneesta nahasta on päästy PS on sitä ohjelmiltaan ja toimintatavoiltaan entistä kirkkaammin. Ja se on kettärämpänä valmiina ottamaan vastaan haasteen, jonka sen tuleva eduskuntaryhmä tulee kohtaamaan. Hyvä tästä tulee.

Valtiolle kissakin antaa taas pitkän miinuksen siitä, että vaalit on järjestetty palmusunnuntaille. Tätä ei Keski-Euroopan sivistysmaissa voisi tapahtua. Näillä kuitenkin mennään. Ehkä asiat järjestyvät niin, että myös vaalitoimitsijoilla on aikaa osallistua palmusunnuntain pyhään messuun. Kissa aikoo työskennellä sen puolesta.

Logos

Mikäli viitsin palaan vielä tähän aiheeseen, koska olen ajatellut kirjoittaa siitä jo puoli vuotta. E. Michael Jones on ehkä eniten innostanut ajatteluani sen jälkeen, kun luin teininä sekavia kirjoja ja kuuntelin punkkia. Nyt laskiaisen innottamana ja pienessä humalassa kirjoitin siitä nopeita välähdyksiä. Keskiviikon jälkeen on paaston aika katua :) Ja sen jälkeen ehkä rakentaa järjestäynempää ajattelua.

Johanneksen evankeliumi alkaa sanoilla “Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.” ‘Sana’ ei edes isolla kirjoitettuna välitä kaikkea sitä merkitystä, joka alkukielisellä kreikan sanalla ‘Logos’ on. Se on kuitenkin paras mahdollinen suomennos viitatessaan kommunikaatioon ja kieleen ja korostaessaan isolla alkukirjaimella sitä, että se on tässä kaikessa kokonaisuudessaan ja täyteydessään. Se kuitenkin jää kaipaamaan alkukielisen sanan merkitystä, järkeä ja periaattetta kuvaavia vivahteita.

E. Michael Jonesin filosofian ja historian näkemyksen perustana on logos. Hänelle se on Jumalan ihmiskunnan historiaan puuttumisen ja kreikkalaisen, lähinnä Aristoleen ja Platonin metafyysikan synteesi. Kristus yhdisti metafyysiikaan käsiterealismin siihen mitä tapahtuu todella tultuaan ihmiseksi ja asuessaan meidän keskellämme. Hän oli koko totuus kaikessa täydessään. Ja sillä, että juutalaiset Jumalan omana kansana hylkäsivät messiaan ja tappoivat Hänet on seurauksensa, joita todistamme vieläkin. Yhteiskuntamme ovat vallankumouksellisessa tilassa, kapinassa Jumalaa vastaan, ja tämä on suurelta osin seurausta juutalaisesta vaikutuksesta.

On tärkeää huomata, että juutalaisuudella ei ole mitään tekemistä rodun kanssa. USA on maahanmuuttajien valtakunta. Tutkimusten mukaan maahanmuuttajien kansallinen identiteetti katoaa kolmessa sukupolvessa ja heille jää uskonnollinen identiteetti. USA:n aidot identiteetit ovat katolinen, protestanttinen ja juutalainen identiteetti. Kaikki muut identiteetit, kuten moottoripyöräjengiläisyys, goottilaisuus, nascarmeininki ja valkoisuus ovat pelkkiä feikki-identiteetteejä. Näin siis USA:ssa.

Logoksen ollessa avain kaikkeen on selvää, että tarvitsemme kieltä, jolla puhua ja tarvitsemme uskontoa, josta puhua. Rotu on pelkkää seksiä, sen saa lahjaksi vanhemmiltaan, mutta ellei osaa puhua oikein ja kielellisesti ajatellen kunnioittaa isäänsä ja äitiänsä sillä ei tee yhtään mitään. Valkoinen nationalismi voi siis olla ihan mitä tahansa ja samaan aikaan ei mitään. Sillä ei ole mitään yhteyttä metafyysiseen käsiterealismiin, koska sukusolut eivät vielä osaa puhua. Valkoinen nationalismi on feikki-identiteetti, joka on tuomittu törmäämään seinään.

Euroopassa, jossa ihmiset ovat pysyneet kotonaan, oman kielensä, tapojensa ja kulttuurinsa parissa tämän voi vielä havaita. Eivät suomalaiset ole valkoisia, vaan suomalaisia. Eroamme jopa lähimmästä veljeskansastamme virolaisista siinä, että puhumme aivan eri tavalla ja olemme kotonamme vain silloin, kun kaikki muutkin puhuvat suomea. Tai voimme uida hiljalleen sekaan, jos muut tunnustavat samaa uskoa kuin me. Italialaiset, tai edes saksalaiset eivät ole samaa rotua kuin me ja me kyllä tiedostamme tämän.

Näistä syistä sanoisin itse valkoiselle nationalismille hyvät yöt. Se ei johda muuhun kuin tappioon, koska se kieltää tosiasiat.

Pöytä

Kuulin eilen suhteelisen varmalta taholta erään tunnetun Yleisradion naistomittajan todenneen perussuomalaisten puoluekokouksessa 2017, että nämä ihmiset eivät osaa edes syödä haarukalla ja veitsellä. Viime lauantaina kuulin vielä varmemmalta taholta, että EK:n Jyri Häkämies oli todennut, että suomalaisia kokkeja ei voi palkata, koska kaikki tietävät heidän olevan juoppoja. Jyri ei kyllä tätä tiedä, vaan jotkut muut kuin ravintoloitsijat ovat hänelle sen kertoneet.

Ok. Veikkaan, että Jyri, jonka kanssa olin samalla luokalla kansakoulussa, on istunut elämänsä aikana paremmissa pöydissä kuin minä. Eikä siinä mitään. Siitä olen kuitenkin satasen varma, että olen istunut paremmissa pöydissä kuin kukaan ilmaista tarjoilua odottava ja oven pielessä notkuva suomalainen toimittaja. Ei ne pöydät niin hienoja ole. Niissä on yleensä ihmisiä, jotka eivät ajattele mitään muuta kuin omaa tai yhtiönsä etua, eikä niissä todellakaan keskustella kulttuurista tai taiteesta. Ei edes naisten mieliksi tapakulttuurista. Paljon järkevämpää ja otollisempaa on istua suomalaisten kanssa vaikkapa baaripöydässä. Niihin pöytiin ei välttämättä YLE:n toimittajia oteta edes ovenpieleen notkumaan, mikä tekee niistä entisestään parempia.

Muutenkin on yksi pöytä, jossa tulee käytyä vähintään viikoittain. Sinne YLE:n toimittajatkin ovat tervetulleita, jos myöntävät pienuutensa Jumalan edessä. Se on paras ja sivistynein pöytä.