Suora demokratia

Palataan nyt vielä tähän hetkeksi.

Muista puolueista poiketen Perussuomalaisissa johto valitaan suoralla jäsenäänestyksellä. Näin ainakin teoriassa. Käytännössä puoluehallitus voi erottaa kenet tahansa, tai kaikki puolueen johtoon puoluekokouksessa valitut henkilöt. Puoluehallituksen enemmistön valitsee puoluevaltuusto, johon käytännössä valitaan piirien nimeämät ehdokkaat. Puoluevaltuusto koostuu reilusta neljästäkymmenestä henkilöstä. Muissa puolueissa johdon valitsevat puoluekokousedustajat. Viimeksi esimerkiksi Kokoomuksella taisi olla noin 850 puoluekokousedustajaa. Eli jäsendemokratia on yleensä vähän miten sen katsoo.

Puoluevaltuusto valitsee siis ensi keväänä puoluehallitukseen seitsemän jäsentä, jotka voivat halutessaan erottaa koko muun puoluejohdon. Puoluevaltuuston jäsenten kannattaneekin jo tässä vaiheessa siis katsella miten tulisi valita.

Näin siis ilmeisesti on. Vaikka alankin olla enemmän perinteisen ja oikean monarkian kannattaja kuin demokraatti, niin suoremmalla demokratialla olisi minusta silläkin puolensa.

Pari mietettä päiväksi

Muinaisessa tyranniassa voitokkaan itsevaltiaan vierellä kuulemma kulki orja, jonka tehtävänä oli muistuttaa itsevaltiasta siitä, että tämä ei ole mikään jumala. Demokratiassa valtiaan vierellä näyttää kulkevan joukko, joka kuiskuttelee: "sinä olet se jumala, tee nyt jotain."

Kristillissosiaalisuus, eli ihmispersoonan arvokkuus, läheisyysperiaate, solidaarisuus jne. ovat hienoja asioita patsastella ja julistaa, mutta ilmeisen mahdottomia noudattaa politiikassa.

Nuoren konservatiivin kärsimykset

Aloitetaan vaikka siitä, että Puolan vaalit menivät todella hyvin. KTP hävisi, mutta tarvitsi siihen sentään vastustajan, kun nyt näyttää siltä, että me Perussuomalaiset osaamme hävitäkin ihan itsellemme.

Mikäli Suomeen joskus perustettaisiin konservatiivinen puolue pitäisi varmaan aloittaa ihan tapakoulutuksesta: milloin otetaan hattu päästä, miten pidellään teekuppia, miten siitä hörpätään ja kuinka ei ole sopivaa kiroilla ruoka suussa, ynnä muista vastaavista perusasioista. Näin kun ei kuitenkaan ole vielä maassamme päässyt tapahtumaan, niin pitäisi olla sietoa vähän kaikenlaisille persoonille, myös saman puolueen sisällä.

Sebastian Tynkkynen oli tietenkin väärässä vaatiessaan yhtenä puheenjohtajista nimilistoja keräämällä puolue-elimiä koolle ja varsinkin laittamalla mukaan vaatimuksen hallituksessa pysymisestä äänestämisestä. Sellaista toimintaa voi huoletta kuvata nulikkamaiseksi. Pintakuohun takana oli kuitenkin ihan puhdasta asiaa, johon olisi voinut keskittyä ja toivottavasti keskitytäänkin. Puoluehallituksen päätös erottaa Tynkkynen oli sitten jo jotain pahempaa. En itse osaa kuvailla sitä kuin jonkinlaiseksi ammattiyhdistysjyräämisen ja bolsevikkiriehumisen sekoitukseksi. Siinä ei yksinkertaisesti ollut mitään järkeä, jos oletetaan syiden olleen ne mitä julkisuuteen on sanottu ja mikseivät olisi, kun rehellisiä ihmisiä kerran olemme olevinamme? Itse olen äänestänyt puoluejohtoon kaikkia muita kuin Sebastian Tynkkystä, jonka vastaehdokasta Juho Eerolaa äänestin. En tästä menetä luottamustani kehenkään, mutta kyllähän tämä hämmentävä isku oli ja koituu varmasti suureksi haitaksi puolueelle. Sitä toivon, että Juho ei missään tapauksessa ottaisi vastaan varapuheenjohtajan paikkaa, jos sitä jostain syystä äänestyksessä toiseksi tulleelle tarjotaan. Ei sillä etteikö Juho kymiläisenä olisi paras mies siihenkin hommaan, mutta puoluekokous on kuitenkin puoluekokous ja Tynkkynen äänestettiin puheenjohtajistoon siellä.

Ensi keväänä ilmeisesti on puoluevaltuuston kokous ja ellemme sen jälkeen ole viisaampia, niin sitten vain pystypäin kohti kunnallisvaalitappiota. Noin yleisesti sitä anarkomonarkistina tuntee kai aina olevansa demokratian vanki henkisesti.

Puolan vaalit

Yleisradio ui taas pohjalla taustoistaessaan uutisissaan Puolan tämänpäiväisiä parlamenttivaaleja.

Hei kaikki, lukekaa mun päiviksestä keistä mä tykkään ja ketä mä inhoon

Yhtiö alkaa olla meille omistajilleen niin häpeällinen taakka, että hallituksen olisi hyvä tutkia voisiko sen jotenkin pistää lihoiksi ja perustaa sen tilalle jonkinlaisen kansallisen dokumentti- musiikki- ja draamakanavan. Yhteiskunnallinesten ja päivänpoliittisten ohjelmien teko sen olisi ainakin lopetettava, koska se ei niitä osaa.

Itsekään en valitettavasti osaa puolaa, joten laitoin tähän vaaleja varten kannustukseksi hienoimman anglojulisteen minkä aina vain paremmin palvelevaksi muotoutuvan verkon uumenista löysin. Ja koska en osaa puolaa ei minulla suomalaisena ja suurimman suomalaisen uutistoimittajan omistajana tietenkään voi olla hyvää kuvaa Puolan poliittisesta tilanteesta. Tunnen kuitenkin joitakin puolalaisia ja olen jopa osallistunut rukoukseen, jossa pyydettiin hyvää tulosta Puolan presidentinvaaleissa. Silloin tulos oli mielestäni hyvä. Tänään toivosin todella suurta voittoa Laki ja Oikeus - puolueelle, joka on Perussuomalaisten kanssa samassa europarlamenttiryhmässä yhdessä Tanskan Kansanpuolueen kanssa. En tiedä osallistuuko Janusz Korwin-Mikke näihin vaaleihin, mutta jos osallistuu saattaisin itse, jos olisin äänioikeutettu, olla pragmaattisesti jopa äänestämättä häntä ja siirtää ääneni Laki ja Oikeus - puolueelle. Ajat ovat nyt sellaiset.

Illalla tai viimeistään huomenna olemme viisaampia tuloksen suhteen.

Muista päivän tapahtumista mainittakoon KTP-Ilves - ottelu, joka alkaa kello 13:00:00.

Täysin häpeämätön mainos

Kritiikki

Mikäli Suomessa on aikaisemmin ollut jonkinlainen maahanmuuttokriittinen liike, niin se näyttäisi nykyisin lähinnä riitelevän keskenään ja arvostelevan toisia maahanmuuttopolitiikkaan kriittisesti suhtautuvia toimijoita siitä, että nämä eivät toimi oikein. Tämä onkin juuri oikea, ja odotettu, aika siihen. No, itse en olekaan koskaan ollut mikään kriitikko, vaan kansallismielinen konservatiivi, joten olen tavallaan ulkopuolinen ja tänne näyttää siltä, että keskeiset ratkaistavat asiat maahanmuuttokriittisessä liikkeessä olisivat kuka olisi tarpeeksi valovoimainen johtaja, jotta saataisiin yli puolet äänistä vaaleissa, kenen kanssa kehtaa lähteä mielenosoitukseen ja ketkä sieltä on ehdottomasti pidettävä pois, että ei mene maine. Eli mistään ei kyllä näin tule mitään mikä varmasti monille sopiikin.

Olosuhteet tietysti ovat sellaiset, että uutta vastustusta nykyistä, lähes mielisairasta politiikkaa vastaan kyllä syntyy piireissä, jotka ennen eivät ole olleet missään liikkeissä. Sen järjestäytyminen vie kuitenkin aikaa, jota ei oikeastaan ole.

Sillä voi lohduttautua, että Angela Merkelin kaatuminen merkitsisi Suomen valtion elämälle ja politiikalle enemmän kuin Juha Sipilän kaatuminen. Tilanne on tietysti Suomen kannalta valtiona nöyryyttävää, mutta eipä meillä ole kymmeniin vuosiin ollut johtavia poliitikkoja, jotka olisivat arvostaneet itsenäistä, riippumatonta Suomen valtiota, saati halunneet sellaista. Ja kansahan täällä on äänestänyt, eli sitä saa mitä tilaa.

Mitään Eurooppaa taas ilman kristinuskoa ja sen moraalisia periaatteita ei edes ole. Sekularismi loppupeleissä ole yhtään mitään, eikä siitä, kuten on jo nähty, ole vastustamaan islamin leviämistä millään tavoin. Itse asiassa se on koko ajan suosinut sitä. Ei kukaan viitsi nousta vastustamaan mitään sen vuoksi, että saisi katsella viihdettä netistä, tehdä abortteja, harrastaa eutanasiaa ja pelata väkivaltaisia tietokonepelejä. Eikä ole aihettakaan.

Elämme paitsi naturalistisessa, myös henkisten ideoiden maailmassa. Helposti näkee kuinka kommunismi oli saatanasta: ateismi on ainoa mikä sen ideoista elää edelleen. Eikä se tietenkään voita koskaan vaikka voikin ajoittain olla vahvaa.

Näillä mennään, periksi ei kuitenkaan anneta. Ehkä historia kertoo kuin helppoa Isiksen oli tulla Suomeen: yksinkertaisesti huijaamalla ne hölmöt uskomaan, että 10-30 vuotiaat miehet olivat syyrialaisia, sotaa paossa olevia naisia, vanhuksia ja lapsia, ja täysillä meni pohjolassa läpi, tai sitten se kertoo jotain muuta. Itse kuitenkin jatkan poliittista tarkkailua kansallismieliseltä ja konservatiiviselta pohjalta ja annan kriitikoiden olla kriitikoita.

Mitä on tehtävä taas.

Mediasta seuraamalla nykyinen tilanne vaikuttaa seuraavanlaiselta: Aikuiset miehet seuraavat tilaa tehden päältä, kuinka väkivaltaiset nuoret miehet tappelevat keskenään, kilpaillen samalla siitä kuka heistä osaisi sydäntä särkevämmin ja tunteisiin vetoavimmin kertoa kuinka he tässä auttavat sodan jaloista paenneita, todellista hätää kärsineistä vanhuksia, naisia ja lapsia. Eli tilanne on valheellinen. Valhe ei loputtomiin kestä, mutta voi elinaikanaan, ja vielä sen jälkeenkin, aiheuttaa suurta tuhoa. Ehkä järkevintä mitä nyt voisi tehdä olisi olla täysin hiljaa, sillä hiljaiset perivät maan. Otetaan nyt siitä huolimatta jotain kantaa kuitenkin.

Perussuomalaisten kannatus sukelsi viimeisessä gallupissa ja puolueen johdostakin on alkanut kuulua vaatimuksia oppositioon lähtemisestä. Mitä on tehtävä on se, että on jatkettava itsepäisesti ja itsepintaisesti samalla linjalla kuin tähänkin ja asti ja pysyä hallituksessa niin kauan, kun on olemassa mahdollisuus vaikuttaa uudisasukasvirtoihin niitä patoavasti. Hallituksesta lähteminen olisi pelkästään tuhoisaa. Jos puolueen johdossa huudetaan julkisuuden kautta puheenjohtajaa apuun ja vaaditaan puheenjohtajalta toimia, niin silloin ollaan väärässä paikassa. Siellä on kolme varapuheenjohtajaa, puoluehallitus ja puolueneuvosto, joissa kaikissa puheenjohtajalla on vain yksi ääni. Puheenjohtaja valittiin vasta äskettäin yksimielisesti puoluekokouksessa, jossa ei esiintynyt minkäänlaista oppositiota hänen valintaansa vastaan. Itse en ole mikään Soinin tyylin ylin ystävä, mutta kyllä valintojen kanssa pitäisi pystyä elämään.

PS:n on saanut hyviä, maahanmuuttopolitiikkaa järkeistäviä tavoitteitaan hallitusohjelmaan ja ne pitäisi toteuttaa. Niin voi tehdä vain hallituksessa. Tilanteen kesällä muututtua ja karattua käytännössä käsistä ohjelmaan voi painostaa lisääkin PS:n tavoitteita. Itselleni on yksi ja sama vaikka PS:n kannatus olisi neljän vuoden päästä nollassa, jos Suomen maahanmuuttopolitiikassa onnistutaan patoamaan se uudisasukkaiden virta, joka Suomeen on Euroopan kautta tulossa. Erittäin tärkeä asia on sosiaali- ja terveysministeri Hanna Mäntylän aloittama ja hyvässä vauhdissa oleva turvapaikan saaneiden sosiaaliturvan uudistus, joka toteutuessaan vähentää Suomen houkuttelevuutta merkittävästi. Hallituksesta lähteminen tuhoaisi tämänkin uudistuksen ja jäisimme sormia pyöritellen odottamaan suomalaisen sosiaaliturvan yleistä leikkausta kaikilta.

Oppositiossa voi vaikuttaa mielialoihin merkittävästikin ja siten luoda painetta hallitusta kohtaan, mutta omia tavoitteita sieltä on vaikea saada läpi. Nyt, kun on hyvät tavoitteet ja mahdollisuus toteuttaa ne, ne pitää myös toteuttaa.

Noin muuten sama kuin ennenkin, eli olemme edelleen periferiaa emmekä osaa tehdä omaa politiikkaa, vaan se mitä meille tapahtuu on kiinni siitä mitä Euroopassa tapahtuu. Toivotaan parasta, vaikka tilanne alkaakin jo Eurooppalaisen sivistyksen, ja sille perustuvien yhteikuntajärjestelmien, kannalta vaikuttaa tuhoon tuomitulta. Ei edes kuvitella, että me voisimme vaikuttaa Eurooppaan, koska se ei pidä paikkaansa. Esimerkki voisi vaikuttaa, mutta sitä emme osaa antaa. Yksi asia minkä voisimme tehdä olisi päivittää ajattelumme tähän päivään ja lopettaa sen kuvitteleminen, että Ruotsi olisi joku vapaa länsimaa ja meille portti Eurooppaan, sillä se on edelleenkin se sama, hieman ddr:mäinen, harmaa muuri meidän ja Euroopan välissä.

Puolan vaalit ovat tämän kuun 25. päivä. Toivotaan Lain ja Oikeuden vahvaa voittoa mikä edelleenkin vahvistaisi ECR-ryhmän asemaa europarlamentissa.