Parempaa lukemista

Hullulla on halvat huvin, joten vietin aikaa katselemalla Youtubesta "King James Only" - debatteja. Kyseessä on liike, joka pitää King James - käännöstä ainoana oikeana englanninkielisenä Raamattuna. Tälle ei oikeastaan ole mitään perusteita, mutta asian puolustajat ovat kyllä uskossaan vahvoja, eivätkä suinkaan kaikki edes mitään innokkaita hörhöjä. Mikäli jotakuta kiinnostaa, niin protestantti James White kuitenkin silppuaa liikkeen argumentit erittäin kattavasti.

En tiedä onko katolisella puolella omaa Douay-Rheims Only - liikettään, mutta todennäköisesti sellainenkin jostain löytyy. Sitä voisi perustella sillä, että Douay-Rheims on käännetty suoraan Vulgastasta, joka on Raamatun latinankielinen käännös ja toimi - ja toimii edelleen - katolisen kirkon "virallisena" Raamattuna jo tuhat vuotta ennen kuin käännöksistä eri eurooppalaisille kansankielille ryhdyttiin edes puhumaan. Douay-Rheims muuten edelsi King Jamesia ja ilmeisesti King James on Uuden testamentin osalta saanut siitä myös vaikutteita. Douay-Rheimsia uudempia, katolisia raamatunkäännöksiä alkoi ilmestyä vasta 1960-luvulla.


Nykyään englanninkielisessä maailmassa on, Douay-Rheimsin lisäksi, kolme merkittävää käännöstä, jotka kirkko on hyväksynyt. Itse en todellakaan voi katsoa olevani englannin vivahteiden asiantuntija, ja vielä vähemmän heprean ja kreikan edes alkeisosaaja, mutta yritän esitellä seuraavassa lyhyesti nuo kolme käännöstä sen pohjalta miltä ne ovat minusta vaikuttaneet ja mitä tietoa olen niiden synnystä ja käytöstä saanut.

Jerusalem Bible

Jerusalem Biblen perustana on vuonna 1966 julkaistu ranskannos. Sen käänsivät Jerusalemissa toimivat domikaanimunkit siihen aikaan parhaiten tunnettujen vanhojen hepreankielisten ja kreikankielisten alkutekstien perusteella. Eli he tavallaan ottivat uudestaan tehtäväksi sen mitä pyhä Hieronymus oli tehnyt kääntäessään Raamatun latinaksi kääntäessään sen ranskaksi. He tietysti tunsivat Vulgatan, mutta eivät käyttäneet sitä suoraan kääntämisen apuna. Tuon ranskannoksen pohjalta tehtiin engalanninkielinen Jerusalem Bible, joka varsinkin Vanhan testamentin osalta on oma suosikkini. Uutta testamenttia mielestäni pilaavat lähinnä kirkon tehtävien nimitysten "vieroittava" kääntäminen. On presidenttiä ja ministeriä, kun pitäisi olla piispaa ja pappia. Toisaalta sekin tietysti kiinnittää huomion siihen, että alkutekstien kirjoittamisen aikana nämä nimitykset eivät vielä olleet vakiintuneet, mikä on asia mikä on hyvä tietää.

Jerusalem Bible on mielestäni kaunista englantia. Sitä lukee sujuvasti ja ilokseen. Se on saatavissa Catholic Thruth Societyn julkaisemana The CTS New Catholic Bible - nimisenä monissa eri kuorissa, mutta niissä kaikissa tyylikkäästi ei-palstoitettuna, mikä Raamatun kohdalla on aina kiva ylläri. Runoudeksi koettu on painettu runomuotoon ja proosaksi koettu koko sivun leveydeltä. Tekstien otsikointi ja jaottelu on muutenkin mielekästä. Pieni miinus on ehkä annettava siitä, että CTS New Catholic Biblen sisältämät esittelyt Raamatun eri kirjoista, ovat liikaa historialliskriittiseen metodiin tukeutuvia. Sen miinuksen rinnalle on taas nostettava plussa siitä, että liturginen merkitys huomioidaan ja kirjan liitteisiin kuuluu taulukko messussa ja hetkipalveluksessa luettavista päivittäisistä teksteistä. Suosittelen vahvasti.

Popmaisena yksityiskohtana voisi huomioida, että käännöskomiteaan kuului J.R.R Tolkien ja käännös Joonan kirjasta on hänen omaa käsialaansa.

Liturgisessa käytössä Jerusalem Bible on Englannissa, Australiassa ja monissa muissa englantia käyttävissä maissa ympäri maailmaa. En itse asiassa edes tiedä minkä käännöksen pohjalta lukukappaleet ja evankeliumin luku Suomessa englanninkielisissä messuissa hoidetaan, mutta se onkin asia, jonka piispa hoitaa parhaalla mahdollisella tavalla.

Revised Standard Version, Catholic Edition.

Tätä pidetään erittäin yleisesti parhaana käännöksenä. Ja sitä se monessa mielessä onkin. Kieli on erittäin ytimekästä, eikä se edes pyri selittämään mitään. Kuten totesin en itse kykene ymmärtämään alkutekstejä, mutta kuulemma tämä käännös on niille uskollisin.

Käännös on tehty protestanttisen käännöksen pohjalta, tai yhteistyössä heidän kanssaan ja jossain vaiheessa käännöstyötä oli esillä myös pyrkimys tehdä sama, englanninkielinen Raamattu kaikille kirkkokunnille. Katolinen editio poikkeaa vain vähän protestanttisesta editiosta.

Jotkut väittävät, että RSV on raskaslukuinen ja huonokin käännös, koska kääntäjät ovat pitäytyneet liikaakin sanatarkkuudessa, eivätkä ole antaneet inspiraation ollenkaan johtaa, mutta minusta näin ei ole. Kielellisesti nimenomaan ytimekkyys ja johdonmukaisuus vetävät puoleensa. RSV:tä lukee aina kaksi lukua siinä missä muita yhden. Englantia äidinkielenään puhuvalle käännös on kuulemma vaikeahko hahmottaa hyväksi kokonaisuudeksi.

Tätä käännöstä on lupa käyttää liturgiassa, mutta tietääkseni sitä tällä hetkellä yleisesti tehdään vain joissain Afrikan maissa.

New American Bible

New American Bible on yhdysvaltalaisten piispojen projekti. Se on Raamattu, jota Yhdysvalloissa käytetään liturgiassa. Käännös on hyvä, mutta minusta tyylillisesti hieman liian polveileva. Jenkki voi ajatella aivan toisin. Itse olen lukenut tätä näistä kolmesta vähiten mikä ehkä näkyy siinäkin, että en osaa sitä sen enempää kommentoidakaan. Katselen kohtuullisen usein EWT:n messuja, joissa New American Biblea käytetään ja luen itse lukukappaleet Jerusalem Biblesta. Erot ovat aika mitättömiä ja asiallisesti niitä ei ole oikeastaan ollenkaan.


Eipä tässä muuta siis, kuin ainakin King James Only - höpötys on Much Ado about Nothing :)