Pöyristyminen kansantautina

Kommenttien vuoksi tuli tutustuttua pinnallisesti Tom Packalenin ehdotukseen kaupungin asuinaluiden pisteyttämisestä ja ihmisten sijoittumisesta niihin asumiskäyttäymisensä mukaisesti. En osaa sanoa onko ehdotus toteuttamiskelpoinen, mutta sellaisenaan se ei ole hyvä tai huono, vaan mahdollinen toteutus ratkaisi sen kummaksi se muodostuisi. Siksi hämmästyttää sen kiihkomielisen tuomitseva vastaanotto. Kommentit poliitikoilta, asiantuntijoilta ja medialta ovat aivan kuin Packalen olisi ehdottanut keskitysleirejä ja kaasukammioita.

Jos nyt ajatellaan vaikka työmarkkinoilta ulos joutunutta köyhää yksinhuoltajaa, jonka ainoa mahdollisuus yleensäkään asua jossain säädyllisesti on asuminen asumistuella kaupungin vuokra-asunnossa, niin Packalenin ehdotuksessa on se potentiaali, että ihminen voisi parantaa asumistasoaan valinnoillaan ja käyttäytymisellään ilman, että hänen täytyy olla ansiotyössä. Tämä on siinä mielessä tärkeä asia laajemminkin, että puhutaan nyt mitä puhutaan ja toiveajatellaan mitä toiveajatellaan, niin perinteiset ansiotyömahdollisuudet vähenevät jatkuvasti automaation myötä. Siksi ehdotus ansaitsisi ainakin keskustelua, eikä pelkkää älyvapaata pöyristelyä.

Toisaalta itselläni ei ole tähän pisteyttämiseen kantaa. Minusta kaikkien vapautta arvostavien ihmisten kannattaisi muuttaa maalle tai luonnollisiin, eli ei hallinnon ympärille kasvatettuihin, kaupunkeihin. Moderni hallintokaupunki kun on jo kommarimeininkiä itsessään.

Hyvää Joulua Internet!

Jouluaatto

Vaikka joulu tietysti on kristillinen juhla, niin en pistä lainkaan pahakseni sitä, että täälläkin rupeaa kohta pyörimään kaikenlaisia, pakanallisia pukkeja. Itse asiassa se on hyvä merkki. Tervehdin leppoisasti, jos taas satun tupakoimaan parvekkeella, niiden köpötellessä ohi.

Järkeä ja mielenrauhaa arvostavan kannattaisi aina mahdollisuuksiensa mukaan välttää toimitettua mediaa, mutta minkäs teet. Törmäsin eilen tällaiseen

Paavi nousi globaaliksi vaikuttajaksi

eräässä hienossa blogissa ja menin hölmöyttäni klikkaamaan. Nyt annan vahingon kiertää. Ja koska kansamme on kuulemma luonteeltaan negatiivinen, niin annan kymiläisittäin poikkeuksellisesti jouluisia negatiivisuuspisteitä suomalaisille, akateemisille asiantuntijoille. Heidän ei olisi syytä vaipua joulurauhaan, vaan heidän pitäisi käyttää joulun aika laiskanläksyjen tekemiseen. He ovat olleet niitä tuhmia lapsia. Vai mitä pitäisi sanoa tästä akatemiaprofessorin asiantuntijalausunnosta:

Ensimmäistä kertaa köyhyyden kysymykset ja globaalin etelän ääni kuuluvat niin korkealla tasolla katolisessa kirkossa

No silkkaa puppuahan se tietenkin on. Ja osoittaa, että akatemiaprofessorilla ei ole mitään käsitystä katolisen kirkon historiasta, mutta silti hän on valmis esittämään siitä lausuntoja akateemisella "arvovallalla". Luulen, että yliopistoissa saa pisteitä siitä miten on päästy mediassa esille, joten ei ole väliä siitä mitä siellä sanotaan, vaan riittää, että ollaan vain esillä. 

Meille maalaisille, jotka tiedämme enemmän, kuin suomalaiset akateemikot, tämä kaikki tarjoaa kuitenkin tilaisuuden tuoda esille Paavali III:n kirjeen

Sublimus Dei

joka on kirjoitettu vuonna 1537, eli pian uuden mantereen löytymisen jälkeen. Se vaatii kohtelemaan intiaaneja arvokkaina ihmisinä ja kieltää orjuuttamasta heitä. Maallinen valta, erilaisine akatemiaprofessoreineen ja muine konsultteineen, ei tietenkään uskonut sen enempää, kuin se uskoo paavia tänäkään päivänä. Kirkko ei kuitenkaan maallisesta vallasta piittaa ja hyvä niin. Voi vain kuvitella millaiset seuraukset 16. vuosisadalla olisivat olleet, jos kirkko ei lainkaan olisi tuonut ikuista totuutta esille ja herätellyt omatuntoja, vaan antanut sen ajan akatemiaprofessorien ja konsulttien määritellä intiaanien ihmisarvoa. Helppo arvata, että intiaaneja ei enää olisi lainkaan.

Akatemia siis loppiaiseen kestävälle laiskanläksylle, jonka aikana sallitaan yksi grogi, tai muu valinnainen alkoholijuoma, uudenvuodenaattona. Muille hyvää joulua!

Propagandakanava

En yleensä katso MTV3 - kanavan ohjelmia, koska yhtiö käyttää Silverlightia. Nyt tuli kuitenkin sattumalta katsottua uutiset ja havaitsin niiden syöttävän katsojille harvinaisen lieroa ja periaatentona polittista propagandaa.

Jokainen tietää, että Ruotsissa puukotettiin mielenosoituksessa kahta uusnatsia. MTV3:n uutistenlukija tietää sen harvinaisen hyvin tai sitten hän, kuten koko yhtiö, on väärällä alalla tehdessään uutisia. Silti hän kertoo uutisissa, kuinka uusnatsit hyökkäsivät mielenosoitukseen ja puukottivat kahta ihmistä. Tämä on äärimmäisen törkeää valehtelua, jossa totuutta ei kunnoiteta lainkaan.

Kyse on tietenkin poliittisista syistä. Itse en piittaa uusnatseista yhtään sen enempää kuin kommareista tai anarkisteista - väkivaltaisia räyhääjiä kaikki tyynni - mutta siitä piittaan, että asiat pyrittäisiin uutisoimaan niin kuin ne ovat. Vaikea käsittää miten tyypit, jotka syyttävät tietoisesti puukotettuja puukottajiksi ja esittävät väkivaltaiset puukottajat uhreina, pystyvät nukkumaan yönsä. Varmaan hyvin, kun omistajatäti paijaa uneen ja antaa shekin, mutta silti. Jotain rajaa.

No, joka tapauksessa itse en nyt MTV3:n uutisia uutisina pidäkään. Kaikkihan on verkossa, paitsi MTV3, joka on Silverlightissa. Ja toivottavasti pysyykin, että tällaisia vahinkoja, joissa törmää sen ohjelmiin, tapahtuisi mahdollisimman harvoin.

Kirjoja

Ajattelin joulupyhien aikana lukea seuraavat kirjat. Tai yhden ehdin jo lukea.

Kalevi Vuorela: Adolf Carling, pappi ja patriootti.

Mietin hetken miksi Michelange sanoi Carlingia lievästi noloksi tyypiksi. Ehkä kyse on siitä, että Carling koki yhden ajallisen totuuden niin pakahduttavan voimakkaasti, että tosiasioiden edessä sitten masentui, vetäytyi ja jopa kapinoi. Toisaalta niinhän useinkin käy. Hyvä kirja joka tapauksessa.

Muut arvostelen sitten lukematta - tosin paavien kiertokirjeet olen lukenut netistä, mutta se ei ole sama asia kuin kirjan lukeminen. Tietoverkko on sen takia, että voi nopeasti siirtyä ajatuksesta toiseen, eikä ajatuksiin syventymistä varten.

Benedictus XVI: Rakkaus totuudessa.

Rakkaan ja omistamani Yleisradion aamulähtetyksen jälkiviisaissa joku tyttö totesi, että nykyinen paavi on hyvä ja edellinen paavi oli paha. On helppo ymmärtää miksi bligbling - kulttuuria edustava tyttö pitää sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja maailman köyhien arvokkuutta tähdentänyttä paavia pahana, mutta toisaalta vaikea ymmärtää miksi hän pitää täsmälleen samoja asioita tähdentävää paavia sitten hyvänä. Käsittääkseni kyseinen tyttö on vielä asemoinut itsensä blingbling - kulttuurissa jonkinlaiseen vasemmistolaisen asemaan ja sehän nyt ei ole mikään yllätys, että suomalainen vasemmisto halveksii paitsi Suomen, niin myös maailman köyhiä ja pitää aikamme ehkä suurinta heidän puolestaan puhujaa pahana.

Joka tapauksessa olisi kiva, jos jokainen poliittisesti maailmaa tulkitseva lukisi tämän sosiaaliensyklikan ja sitten sen jälkeen esittäisi miksi sen kirjoittaja muka oli paha. Se voisi olla itsekullekin yllättävä kokemus.

Franciscus:  Uskon valo.

Olin netistä tavatessani huomaavinani mikä tässä kiertokirjeessä oli suoraan Franciscuksen kynästä. Tosin voin olla, ja varmaan olenkin, väärässäkin. Minusta keskeinen ero kahden paavin välillä on kuitenkin heidän tapansa ilmaista asioita. Benedictus XVI on harkitsevainen, perusteltu ja laajoja näkemyksiä esittävä, Franciscus taas täysin suoraan johonkin asiaan menevä. Toivottavasti Franciscuksen paavius on niin pitkä, että hänkin ehtii kirjoittaa sosiaaliensyklikan. Se jatkaisi edellisten sanomaa, mutta nyt vaikuttaisi siltä, että jopa blingbling - nuorison ihanteista aatemaailmansa kokoavat ihmiset saattaisivat lukea sen.

Wilfrid Stinisen: Maria Raamatussa ja meidän elämässämme.

Minulla on sellainen käsitys, varmaan väärä tämäkin, että karmeliittamunkit kirjoittavat hyvin ytimekkäästi, yleisesti ja totuudessa pysyen, mutta samalla lennokkaasti ja karmeliittanunnat taas todella polveilevan rönsyilevästi ja yksityiskohtiin palaten. Koskaan en ole pettynyt yhteenkään lukemaani karmeliittojen kirjoittamaan tekstiin, joten uskallan lukematta sanoa, että tämäkin on hyvä kirja.

Nämä nyt ainakin. Jos joulupukki tuo minulle Remeksen uuden kirjan, niin luen senkin, mutta tarkkailen koko ajan onko siinä jotain vääräoppista.

Joulu lähestyy

Taas se aika vuodesta, kun ei saa itkeä eikä meluta, koska tonttu voi olla ikkunan takana kirjaamassa pahoja ja hyviä tekoja. Tosin tästäkin on poikkeuksia: Suomen kirkollisessa mediassa pitää pohtia sitä oliko pyhä Neitsyt nyt sitten neitsyt kuitenkaan, kun riparilla, joka on paras brandi, voisi pitää "hauskaakin"; ja toisaalla varsikin tieteellisen maailmankuvan omaavien lennokas keskustelu netissä on täynnä sitä kuinka kristittyjen joulu on vain erilaisten pakanajuhlien kopiointia. Viimeiseen on valitettavasti sanottava, että niin se nykyisin pitkälle euroopassa ja läntisessä maailmassa onkin, mutta sen juuret eivät ole niissä.

Hammerin kommentin innoittamana ajattelin kirjoittaa aiheesta itsekin jo ennen vuosittaista Joulupukin tapaamista, mutta samantien törmäsin verkossa suomenkieliseen artikkeliin, joka summaa hyvin oikeastaan koko jutun:

Onko joulu sittenkin alunperin kristillinen juhla?

Ja niinhän se on, että kristillinen kalenteri kaikkine juhlapäivineen kietoutuu nimenomaan pääsiäisen ympärille. Myöskään sunnuntai ei ole mikään keisari Konstantinuksen määräämä juhlapäivä juutalaisen sapatin tilalle, vaan nimenomaan Kristuksen ylösnousemuksen päivä, jota kristityt ryhtyivät viettämään sapatin sijaan jo heti kristinuskon alusta lähtien. Se oli myös viikon ensimmäinen päivä, eli luomisen alun päivä, ja toisaalta ehkä: "...tuli ilta ja tuli aamu ja alkoi kahdeksas päivä..."

Tontuista piittaamatta, olenhan jo vanha stara, pihistin itselleni tarkoitetun joululahjan, Kalevi Vuorelan kirjan Monsignore Adolf Carling, suomalainen pappi ja patriootti jo etukäteen luettavaksi. Olen inspiroitunut lukemastani. Mielenkiintoista huomata, että Magnus Nymanin Hävinneiden historiasta mieleeni pulpahtanut ajatus Sigismundista Suomen viimeisenä laillisena hallitsijana on omannut myös arvovaltaisia tukijoita ja, että asiasta on varsin vakavaa historian tutkimustakin. Suosittelen tuota kirjaa vilpittömästi kaikille. Sen parasta kirjallista antia ovat Carlingilta itseltään poimitut tekstit, joita on lisätty myös liitteeksi.

Suomessa olikin itsenäistymisen ennen ja jälkeen varsin suurta intoa palauttaa suomalainen sivistys, mutta maailmanpolitiikka sitten laittoi omat rajansa. Mutta ei se mitään, ainahan voi yrittää uudelleen. Meidän lapsuutemme, jos haluamme, voi alkaa tästä.

Kommarit veivät lapsuutemme

En nyt ole mitenkään katkera ja väitän, että minulla on ollut paras mahdollinen lapsuus. Rupesin vain miettimään sitä, miten väärää kuvaa maailmasta meille oikeastaan tyrkytettiin koko nuoruuteni ja lapsuuteni ajan. Ei voinut välttyä joltain Kom-teatterin kuoron tai Agit-Propin katkerilta ja tylsiltä veisuilta, joista puuttui kaikki inspiraatio, rakkaus elämään ja innostus sen pelkästä olemassaolosta.

Itse inhosin koulua, koska siellä piti analysoida asioita, jotka olivat joko itsestään selviä tai sitten sellaisia, joita ei edes pitänyt selittää, vaan antaa kasvaa itsestään. Muistan vielä aika elävästi, kun opettaja rupesi tenttaamaan minulta Paul Simonin Boxer - renkutuksen sanomaa: "Mitä mieltä Markku olet, mitä tarkoittaa tämä "I am leaving, i am leaving but the fighter still remains" ja vastasin, että se tarkoittaa sitä mitä siinä lukee, ei mitään muuta. Inhosin jo silloin, vaikka olin vasta esiteini-iässä laulun "I do declare..." kohdan tekopyhyyttä. Sitten se, että meidät marssitettiin elokuvateatteriin katsomaan Edvin Laineen ohjaamaa elokuvaa Luottamus. Silloin ehkä päätin, että nyt mulle riitti.

Mutta mitäpä näistä. Elämä antaa ja elämä ottaa, ja parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Sain kuitenkin elää aika vanhaksi ennen kuin kuulin todellisen, elävän ja inspiroivan vallankumouslaulun:

Viva Cristo Rey!

Eli tässä mielessä Suomessa asiat olisivat voineet olla paremminkin, vaikka menneisyys aina hyvää onkin, koska siitä voi oppia.

Kulttuuripoliittinen ehdotus

Minulla on ilmeisen paha ja huono tapa vajota mietteisiin. Rupesin tuon edellisen postauksen Ramones-innostuksen jälkeen miettimään mikä olisi hyvä suomalainen vastine ja en keksinyt muuta kuin Leevi and the Leavingsin. He ovat tehneet aivan uskomattoman hienoa musiikkia sovittaen ne mitä banaaleimpiin rallatuksiin. Sanat ovat nerokkaita, mutta niitä ei oikeastaan kannata kuunnella, vaan pitää olla koko ajan valppaana mikä ihme vihellys sieltä tulee seuraavaksi.

Hienoa musiikkia.

Ehdotankin, että Kotkaan pystytetään Gösta Sundqvistin patsas. Vaikka Gösta Sundqvist oli leimallisesti helsinkiläinen, niin samalla hän oli myös jalkapalloihminen. Kotka taas ei ole mitään muuta kuin jalkapallokaupunki. Täällä on paljon parempi jalkapallokulttuuri, kuin missään muualla Suomessa. Missä muka jalkapallostadion on keskellä kaupunkia, keskusaseman vieressä ja kaupungintalo jossain saaren toisessa päässä?

Olisi hienoa, jos tehtäisiin sellainen Gösta Sundqvistin patsas, joka olisi vähän kuin kuin vanha pohjalaisäijän veistos; eli se seisoisi uimahallin kulmalla jalat harallaan, kädet rinnan päällä rististissä tarkkaillen isäntämäisesti kenttää. Ja tämän pitäisi ehdottomasti olla näköispatsas, jossa hymyilevään ilmeeseen on erityisesti kiinnitetty huomiota.

Oli miten oli Leevi and the Leavings on jotain nerokasta. Patsaan se ansaitsisi.

Tyhmät ihmiset

Lueskelin vähän alusta Takkiraudan postausta ihmisten musiikkimausta ja siitä mitä se heistä kertoo

Mitä musiikkimaku meistä kertoo

Ja rupesin hetkeksi pohtimaan miksi itse pidän Ramonesista.

Olen nyt, kun olen ruvennut kirkossa laulamaan ihan ihmisten mukana, enkä edes missään kuorossa, huomannut kuinka vaikeaa musiikki itse asiassa on ja varsinkin sen, kuinka sen esittäminen on noloa vaikka vain yhtenä äänenä iloisesti veisaavassa massassa. Arvostan taitoa ja ihan oikeasti pidänkin taidokkaasta musiikista. Menisin paljon mieluummin kuuntelemaan Kymi Sinfoniettaa, kuin Molo Hasardia, joka musikaalisesti on suorastaan paska. Silti se kertoo jonkun asian, joka on tärkeä.

Ramones taas ei oikeastaan edes kerro mitään asioita, vaan antaa vain palaa perusrock-lauluja nopealla rytmillä. Silti se on hauskaa ja hyvää. Se myös huomio ympärillämme olevia ilmiöitä humoristisen ymmärtävällä tavalla. Ei voi sanoa, että arvostaisin Ramonesin musiikkia tai että ymmärtäisin sitä. Minä vain ehkä rakastan, tai kuten pitäisi sanoa diggaan, sitä.

Sen kunniaksi, vaikka adventti vielä onkin:

Kaunis joululaulu

Sähkö

Suomen sähköverkko on pörssiyhtiönä kuulemma myyty kansainvälisille sijoittajille. Tämähän luonnollisesti on hulluutta, jo siksikin että kyseessä on monopoli, joten ei ihme, että sähköt ovat heti poikki, kun ulkona tulee. Tyhmyydestä sakotetaan.

Toisaalta kynttilänvalo on erittäin tunnelmallista, joten on tässä hyvätkin puolensa. Jos hommaisi kunnollisen puuhellan, pienen tuulimyllyn ja aurinkopaneelin, ja rakentaisi vielä kunnollisen maakellarin, niin ehkä voisi elää ilman sähköverkkoa. Sähköä oikeastaan tarvitsisi vain siihen, että tietokoneen ja puhelimen akut saa ladattua ja pysymään latauksessa ilman, että joutuu niitä matkojen takaa käydä lataamassa.

Yksi ratkaisu voisi tietysti olla oma aggregaatti. Siihen voisi hakea polttoaineen Venäjältä.

Joka tapauksessa on lähes selviö, että kaupan seurauksena sähkön siirtohinta tulee nousemaan todella roimasti sähköverkon samalla huonontuessa. Miten muuten myyjä olisi voinut saada itselleen kannattamattomasta monopolitoiminnasta huiman voiton? Toisaalta mitä muuta voi odottaa, kun asuu valtiossa, jossa ei osata rakentaa voimalaitoksia, eikä pystytä ylläpitämään sähköverkkoa?

Kyselen vaan ja ajattelen, että ehkä on todellakin syytä keskittyä tärkeämpiin asioihin.

Kolme mielenkiintoista artikkelia

American Conservativessa Patrick J. Deneen summaa melko hyvin mikä on vikana amerikkalaisen konservatiivien ja liberaalien - ja sitä kautta kansainvälisen mediankin - suhteessa paaviin. Paavi sanomisineen on heille vain poliittisen pelin väline.

Would Somenone Just Shut That Pope Up?

Tällä kertaahan innoissaan ovat liberaalit ja kauhuissaan konservatiivit. Paavi Franciscus kun esitti apostolisessa kehotuskirjessään Evangelii Gaudium kritiikkiä pidäkkeetöntä kapitalismia kohtaan. Tosin hieman ohimennen pitkän kehotuskirjeen painopisteiden ollessa evankelioimisessa, kuten Uskon vuoden päättäneessä kehotuskirjeessä odottaakin olevan. Franciscus ei kuitenkaan mitenkään poikkea kirkon modernista yhteikuntaopetuksesta, jonka alkuna voi pitää Leo XIII:n kiertokirjettä Rerum Novarum. Itse asiassa Benedictus XVI kritisoi pidäkkeetöntä, ihmistä tuotteistavaa kansainvälistä kapitalismia paljon jyrkemmin, kuin Franciscus on vielä ehtinyt tehdä. Benedictusta kuitenkin mediassa pidettiin konservatiivina, joten hänen teksteistään vaiettiin, kun taas Franciscusta näytetään pitävän liberaalina, jolloin häneltä voidaan nostaa esille näitä näkemyksiä jopa sivulauseista. Kummallakaan oletuksella paavien luontesta ei oikeastaan ole mitään pohjaa, vaan molemmat ovat ennen kaikkea katolisen kirkon piispoja. No, mediasta ei toisaalta kannata välittää koska kirkko jo tietää mistä on kysymys ja tuskin hätkähtää median jutuista mihinkään suuntaan. Benedictus XVI:han piti hienon puheen Rooman papistolle yhtenä viimeisistä puheistaan ennen luopumistaan paaviudesta. Sen loppu käsittelee median vaikutusta ja sen häviävyyttä todeten todellisuuden lopulta voittavan. Ja niinhän se on.

Toisessa artikkelissa ei ole paljoa kommentoivaa. Se on vain hyvän asian uutisointi:

A New Jesuit Saint Before Christmas.

Paavi Franciscus siis aikoo julistaa autuaan Peter Faberin pyhimykseksi ennen joulua. Kaikki rehdit oikeuden ihmiset voinevat pitää tuota vaikka joululahjana.

Kolmanneksi ateisti kumoaa ateistien hellimän myytin pimeästä keskiajasta ja kristinuskon tiedettä tukahduttaneesta vaikutuksesta:

The Dark Age Myth: An Atheist Reviews "God's Philosophers"

Hauska yksityiskohta asiallisessa artikkelissa on graafi tieteen edistymisestä. En ollenkaan epäile etteikö se leviäisi totena otettuna erilaisilla tieteellistä maailmankatsomusta edustavilla sivustoilla. Minusta kannattaisi aina muistaa, että vaikka ateisteissa on paljon huippuälykkäitä, sivistyneitä ihmisiä, niin myös sillä on tuo tyhmistävä vaikutuksensa ja omat "alaluokkaisuuden" muotonsa. Westboro Babtist Churchista tuon ateistisen alakulttuurin erottaa lähinnä se, että Westboro Babtist Church on röyhkeällä, mutta toki väärällä, tavalla hauskempi ja luovempi.

Selkärangaton rakkaustarina

Otsikko tuli mieleen seuratessani hallituksen tiedonantoa ja sitä seuraavaa keskustelua televisiosta.

Jokainen hallituspuolueen puhuja kehuu vuorollaan Keskustaa, joka hymyilee maireasti ja hyväksyvästi. Tavallaan jo odottaa, että Katainen, Urpilainen, Niinistö, Arhinmäki ja Räsänen polvistuisivat Keskustan istumapaikkojen eteen ja esittäisivät falskin tunteellisen, julkisen kosinnan.

Mutta, jotta onnistuisin kiertämään kuvan tekstillä, niin otetaan mukaan vähän muutakin asiaa keskustelusta.

Rakenneuudistus on kuulemma tulossa. En usko sitä, enkä itse edes vaivaudu tutustumaan papereihin, joista totuuden varmaan löytäisi. Koko kuviohan on menossa väärään suurtaan suurempine yksikköineen, jotka eivät edes vähennä hallinnollista byrokratiaa, vaan pyrkivät turvaamaan sen tasoa tehostamatta toimintoja. Näin väittäisin.

Itse vaadin pienempiä kuntia, enkä ole tyytyväinen mihinkään muuhun. Ja siinä ei ole kyse ensisijaisesti rahasta, vaikka pidemmän päälle se luonnollisesti osoittautuisikin tuottavaksi. Keskustan, ja valitettavasti Perussuomalaistenkin, mallit ovat tässä suhteessa vajavaisia. Olen itse keskustellut asiasta viisaampieni kanssa ja havainnut seuraavan ehdotuksen täydelliseksi:

Yhdeksän itsehallinnollista maakuntaa historiallisten maakuntien mukaan. Ne jakautuisivat kihlakuntiin ja kihlakunnat pitäjiin, kauppaloihin ja kaupunkeihin (vain historialliset kaupungit olisivat kaupunkeja). Näille kaikille historialliset rajat.

Hienoa!

Näillä mennään!

Kummallinen maa

Uutiset inspiroivat toiseen lainaukseen Monsignore Aldolf Carlingilta ja päätökseen tilata hänen elämäkertansa.

“Ettäkö minä unohtaisin Suomen? Jos sinut unohdan Jerusalem, niin olkoon oikea käteni unohdettu… Täällä vasta olen oppinut Suomea rakastamaan… Minulle Suomi aina esiintyy keskiajassa. Miten hyvä tuo kansa on, hyvä, mutta niin typerä. Mutta siksi rakastan sitä vieläkin enemmän. Haluan sen hyväksi jotakin tehdä, mitä se itse ei ymmärrä… taivaan Kuningatar on Suomen verhonnut vaatteensa liepeellä: sinisellä ja valkoisella… Miten palaakaan mieleni Suomen lasten hyväksi työtä tekemään! Mutta maani on eksynyt. Sitä odottaa etsikon aika.” 

Tosin eksynyt on lähes puolet Euroopan parlamentin edustajistajistajistakin seuraavan uutisen perusteella:

Seksuaali ja lisääntymisterveys.

Itse päätöslauselmat ovat luettavissa täältä:

Parlamentin niukka enemmistö säilytti järkensä.

Suomesta omalla laillaan kummallisen tekee se, että ortodoksipappi on Euroopan sosialistien riveissä äänestämässä vapaan abortin puolesta ja vielä niin, että EU voisi painostaa jäsenvaltiot hyväksymään sen. Tällaista on todennäköisesti aiemmin tavattu vain toisessa suuressa liittovaltiossa, Neuvostoliitossa. Ei mitenkään kummallista, mutta Suomelle ominaista on taas se, että Perussuomalaiset olivat jälleen kerran oikein äänestäneiden joukossa.

Sinänsä ei ihme, että Satu Hassi pillastui. Kun hylättyä päätöslauselmaehdotusta lukee, niin huomaa kuinka siihen on käytetty aikaa ja rahaa. Varmaan on sitä pohtiessa vietetty ylellistä eläämääkin. Ja kaikki kuivui kasaan, koska parlamentin niukka enemmistö oli tehnyt jotain muuta ja säilyttänyt järkenstä. Koko asiahan on tyypillisesti juuri sellainen, josta EU:n ei pitäisi päättää lainkaan, eikä siellä edes pitäisi pyrkiä tuon tapaiseen lainsäädännön ohjailuun.

Toisaalta hylätyn päätöslauselmaehdotuksen tekijöistä ainakin osa on ollut erittäin innokkaita kansalaisaloitteiden puolestapuhujia. He saavatkin pian pohdittavakseen Yksi meistä - kansalaisaloitteen, joka on kaikin puolin suotava ja edistyksellinen. Toivotaan, että sitä kohdellaan kansanvaltaa kunnioittavasti ja tarkkaillaan mielenkiinnolla miten sosialistit sen suhteen toimivat ja äänestävät.

Hipeille pamppua

Törmäsin juuri tietoverkossa hyvään sitaattiin, joka oikeastaan summaa hyvin kaiken sen mitä itsenäisyyspäivän mekkaloinnista voisi sanoa:

Taivaassa ovat Suomen puoltajat, sen omat hurskaat Jumalan luona. Sancti Finlandiae omnes, intercedite pro nobis! Suomi ei ole pelkkä nykypäivän, vaan myös eilipäivän Suomi, ja tämä vanha osa elää, vaikka ulkonaisesti on kuollut, elää ja hallitsee ja on Suomen vaikutusvaltaisin osa.

Hyviä uutisia

Kiakkovierasjuhlista erikseen voi sen sanoa, että ne olivat täysin voimaton, tyhjä ja merkityksetön asia. Ja vielä nimestään lähtien avutonta huumorintajua osoittava, joten edes situtiaonisteiksi ei näistä ole. Harhaan johdetut juniorit vain riehuivat kännissä ja kuvittelivat olevansa yhteiskunnallisia vaikuttajia täysin tietämättöminä siitä, että keskieuroopassa tapahtuu jotain mikä on poliittisesti merkityksellistä ja yhteiskunnallisesti haastavaa. Ehkä liiankin haastavaa. Toivokaamme, että he myös pysyvät tietämättöminä, sillä maassamme monta hyvää asiaa on pilattu sillä, että vasemmistokapinalliset juniorit ovat niihin puuttuneet ja tuoneet niitä maahan. Keskustelua kiakkoviaraat ja heidän taustahahmonsa eivät ansaitse. Lähinnä korrektisti pamppua vain.

Itsenäisyyspäivää!

Minulla ei ole oikeastaan aavistustakaan onko tällä satiirilla mitään pohjaa:

Olli Rehnin pikkujouluyllätys

Eikä edes välineitä laskea olisiko todella noin. Noin kuitenkin voi olla. Kotkan Perussuomalaisilla on tänään pikkujoulut ja aion osallistua. Itsenäisyyspäivää juhlin tavoin, jotka eivät muille kuulu, eli lähinnä vien kynttilöitä haudoille. Olisi paha klishee sanoa, että juhlitaan itsenäisyyttä sitten, kun se on saatu, mutta tehdään niin.

Vain Suomessa?

On melko kummallista, että istuva hallitus ja pääministeri esittävät tukensa määrätyille opposition ehdokkaille vapaissa vaaleissa. Onko tämä mahdollista muualla kuin Suomessa?

Kataiselta tuki Rehnille

Politiikka on ilmeisesti luonteensa vuoksi aina jollain tavoin likaista, mutta Suomessa on se positiivinen puoli, että täällä se on myös avoimen hölmöä.