keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Islamillan jälkeen


Innostuneena siitä, että Ajankohtaisen kakkosen islamilta ei ollutkaan millään tavoin nyrjäyttänyt maailmaa radaltaan en viitsinyt paneutua takaisin yöpuulle lukukappaleiden kirjan yörukouksen jälkeen, vaan jäin kirjoittelemaan. Koska en ole mikään kriitikko, vaan minulla on aina vaihtoehtoja tarjottavanani, niin tämän blogin henkeen sopivasti esitänkin tässä puhtaasti työvoimapoliittisen ohjelman, jonka toteuttamisen jälkeen ei ole olemassa mitään islamin uhkaa. Pohjatietona kerrottakoon, että yksi hetkipalvelus sisältää seuraavat osat: Alkurukous, kehotuspsalmi antifoneineen, hymni, psalttari ( kaksi psalmia, yksi muu raamatunteksti antifoneinen ), lukukappale Raamatusta, lyhyt responsorium, Benedictus Laudesissa ja Magnificat Vesperissä antifoneineen, esirukoukset, Isä meidän, loppurukous ja siunaus. Tuo on siis perusrunko ja hienosäädön varaa on, mikä jättää tilaa paikalliselle työehtosopimiselle. Ja nuo ovat siis suuret hetket Laudes ja Vesper, jotka vietetään työajan alussa ja päättyessä, ellei kokonaan sen ulkopuolella. Työpäivän ajalle sattuvat niin sanotut lyhyet hetket, jotka ovat hieman riisuttuja versioita suurista hetkistä.

No niin. On siis luotava seuraavat raamit vuosittaiselle tulopoliittiselle kokonaisratkaisulle: Työaika on ehdottomasti sijoitettava kello 06.00 - 18.00 väliselle ajalle kuitenkin niin, että 06.00 -07.00 on pyhitetty Laudeksen viettoon ja 17.00 - 18.00 Vesperin viettoon. Työpäivä siis alkaa Laudeksella, mikäli henkilön työaika alkaa myöhemmin hän luonnollisesti viettää sen kotonaan tai kirkossa. Kello 09.00 alkaen vietetään kolmas hetki ( tertia ) ja siihen voidaan varata aikaa kokonainen tunti, vaikka sen viettoon kuluva aika onkin suuria hetkiä lyhyempi; Kello 12.00 kuudes hetki ( seksta ) ja siihen samoin tunti; ja kello 15.00 yhdeksäs hetki ( noona ) samoin tunnin ajan. 17.00 alkava vesperin vietto päättää työpäivän. Mikäli henkilön työpäivä on päättynyt aiemmin hän viettää sen kotona tai kirkossa. Launtain kello 18.00 - maanantain 06.00 välisenä aikana kaikenlainen palkkatyön tekeminen on kiellettyä, mutta hetkipalveluksia vietetään sitäkin juhlallisemmin.

Ei se tämän kummallisempaa ole. Ora et labora, niin uhat pysyvät poissa.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen tähän asti ollut melko salliva islamin suhteen. Olen ajatellut, että uskokoon kukin mihin haluaa. Olen myös kristillisesti tärkeämpänä pitänyt, että ihmisen hengen pelastaminen voittaa näkemyksen kulttuurin tai uskon eroista. Eilisen YLE:n islamillan jälkeen kantani on alkanut muuttua. En ole tavannut moista aggressiivisuutta, ehdottomuutta tai ylimielisyyttä pitkään aikaan. Jopa maltillisten usko asioihin, joita en voi hyväksyä, hämmästytti: jokainen tuntui uskovan, että muslimimies saa mennä vääräuskoisen kanssa naimisiin mutta musliminainen ei.

Entä tämä vihapuhe, josta muulla suulla sanottuna nousisi ehdoton lainvoimainen syyte: Kivitetään homo neljän todistajan nähtyä akti. Tarkoittaako tämä akti - eli itse penetraatio - esim. pussaamista kadulla?

Olen pikkuhiljaa asettumassa kannalle, että heillä pitäisi olla vapaus kartuttaa oma historiansa. Eurooppa on ristiretket jo kokenut, eikä se halua niitä kokea uudestaan. Tämä tietysti tarkoittaisi raadollista vapautta, jossa hylättäisiin lähimmäisenrakkaus; mutta ihminen, joka tulee sotaa pakoon, jotta voisi lähteä paremmassa kunnossa uudestaan sotimaan, ei ansaitse hoivaa.

Toinen kysymys olisi tietysti tämä uskon levittäminen: myös kristityillä on musta historia, mutta he ovat sen kokeneet. Jeesuksen lähetyskäsky on puhtaasti reilummin, vaikkakin myös väkivaltaisesti, tapahtunut aina historiassa. Meidän ei ole tarvinnut peittää kasvojamme. Kristityt eivät ole tarvinneet pelkuruutta kasvojen peittämisen tai ennalta-arvaamattoman pommituksen kautta.

Entä nämä vaikutukset kulttuuriin, joiden ehdottomuudesta eilen tuli nähtävä näyte jopa maltillisempien osalta. Kukaan ei vastustanut imaamin hulluja puheita. Olen kääntymässä sille kannalle, että muslimit saavat sotimalla tai sotimatta keskenään ratkaista kulttuurinsa ongelmat. Eikä meidän lähimmäisenrakkautemme enää sinne kuulu. Heillä on oma kasvutarinansa ja mahdollisesti sama verinen historia kuin Euroopalla, mutta he ovat eri maailmassa kuin me. Meillä on puhtaasti erilaiset ongelmat, joihin mielestäni tästä lähin pitäisi keskittyä, katsoen muuta sen omasta perspektiivistä.

-U

IDA kirjoitti...

En ole koskaan ymmärtänyt miten lähimmäisenrakkaus voi edes ulottua kauas, ellei se ala niiden rakastamisesta, jotka ovat lähellä tai tulevat vastaan. Sitähän lähimmäisenrakkaus on ja se on ihan riittävän vaikeaa.

Sellainen, että nostaa täällä banderollin ja julistaa kuinka muualla on vaikeaa ei auta siellä muualla yhtään mitään, eikä ketään, mutta usein nostaa riitoja täällä lähellä.

On jotenkin hölmöä, että Suomessa riidellään siitä kuka jossain Samoalla on oikeassa. Pitäisi mennä sinne, jos todella rakastaa ja haluaa vaikuttaa.

Näin siis ainakin, jos vedotaan lähimmäisenrakkauteen.

Anonyymi kirjoitti...

Lähimmäisyydenrakkaus ei vaadi etäisyyttä, koska etäisyydet kohtaamisen suhteen ovat vähentyneet, nopeutuneet. Sen sijaan se vaatii jaettua pohjaa: jos jokin samassa ajassa toimiva on jo tavattu, se on kulttuurissa jäljessä ja puhuu eri kieltä semanttisesti. Ehkä kohtaamisen yleisyys olisi pikemmin kyseessä kuin etäisyys.

-U

Anonyymi kirjoitti...

Myös kohtaamisen vaikuttavuus, joka draaman keinoin kuuluu terveen ihmisen moraaliin. Vrt. nähtävä aliravittu lapsi tai viattomien räjäytys; sekä kadulla syljeskelevä, yskivä, itsellesi vihamielinen tollo.

-U

IDA kirjoitti...

Totta, mutta en oikein tiedä onko politiikassa kovin järkevää vedota lähimmäisenrakkauteen. Ainakin vedotessa pitäisi olla varovainen.

Lähimmäisenrakkaushan tarkoittaa, että sitä syljeskelevää, yskivää vihamielistä tolloa pitäisi rakastaa. Politiikassa usein julistetaan lähimmäisenrakkauden nimissä, mutta ne jäävät yhtä usein pelkiksi julistuksiksi.

Anonyymi kirjoitti...

Jos termi on sinusta väärä, hyväksyn sen. Tarkoitin lähinnä sitä länsimaista - mahdollisesti kristillisistä juurista noussutta - käsitystä, että jokainen ihmishenki on arvokas ja kuolemalta pelastamisen arvoinen. Tekona tuskin olisi fiksua lähteä soutuveneellä jonkun henkeä toiselle puolen maailmaa pelastamaan. Tästä syystä yleinen mielipide, johon yksi ihminen toki voi vain vähäisesti vaikuttaa, on kai silti tehokkaampi ja lainmukaisempi tapa saada poliittisen tuen myötä laajempaa resurssia järkevään toimintaan. Jos siis enää ylipäätään kokee asiaa näin, tai sitä vastustava kääntöpuoli ei ole tukahduttanut näkemystä, että toisten kulttuurien sisäisiin ongelmiin pitäisi jollain tavalla auttaen puuttua. Itselläni ainakin halu auttaa ihmistä, jos sen mukana tulee kovin vahvoja islamin negatiivisista ilmiöistä omaan kulttuuriin, koki, pakko myöntää, jonkinasteisen kolauksen.

-U