- Emerituspoliitikko Kimmo Kiljusen kirjoitus perinteisessä, porvarillisessa Uudessa Suomessa oli niin pöyristyttävän typerä ja kaunainen, että sivuutamme uutiset kokonaan kehottaen kansalaisia olemaan pilaamatta viikonloppuaan politiikalla - nahkurin orsillahan sitä lopulta kuitenkin tavataan - ja siirrymme suoraan ekumeeniseen säähän. Eeva, ole hyvä.
- Kiitos! Perinteiset syvät virtaukset vaikuttavat pysyneen vakaina. Ortodoksisen ja katolisen kirkon yhdistyminen siis tapahtuu seuraavan 500 vuoden kuluessa. Konstantinopoli on hieman lähentynyt Roomaa, mutta Moskova pysynyt etäällä. Myrskyn meteorologinen keskipiste on edelleen vakaasti Ukrainan yllä. Ortodoksisen kirkon suhde muuhun läntiseen kristikuntaan on selkeästi ja tasaisesti viileän asiallinen, eikä lähentymisiä tai loitontumisia tapahdu. Katolisen kirkon itäinen riitus taas seuraa edelleen Roomaa. Lännen sisällä on kuitenkin tiettyä kuohuntaa. Helluntailainen liike pohdiskelee ehtoolliskäsitystään, mutta on vielä pitkä matka siihen, että se kokonaisuudessaan tunnustaisi leivän Kristuksen ruumiiksi ja viinin Hänen verekseen, joten se pysyttelee niin sanotussa kalvinistisessa ryhmässä, joka on tasalämpöinen ja pikemminkin pisaroiksi jakaantuva, kuin pilviksi koostuva. Jännittävä ilmiö lännessä on, että luterilaiset, jotka pian juhlivat niin sanotun uskonpuhdistuksen 500-vuotisjuhlaa, ovat yhdessä katolisen kirkon kanssa julkaisseet julistuksen Vastakkainasettelusta yhteyteen, joka on jatkoa julistusten sarjan ensimmäiselle osalle Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista. Nämä sinänsä melko laimeat julistukset eivät kovia tuulia aiheuta, mutta on tiettyjä merkkejä korkeapaineen alueen syntymisestä Rooman ylle Vatikaanin teologien tutkiessa miten, tai vähintään miltä osin, luterilaiset tunnustuskirjat voisi tulkita katolisiksi. Paikallisia myrskyjä tämän aiheen ympärillä riittää vähintäänkin Saksassa, mutta Atlanttin takana on kehittymässä virtaus, josta voi ennustella pidempääkin kehitystä. Katolinen kirkko USA:ssa on lähentymässä niin sanottuja tunnustuksellisia luterilaisia ja ehkä jopa selkeästi loitontumassa niin sanotusti vähemmän tunnustuksellisista valtavirran luterilaisista. Tämä on sekava ja ehkä jopa kaoottisin pisteisiin johtava perhosfekti, koska tunnustukselliset luterilaisethan eivät nimensä mukaisesti tingi luterilaisesta tunnustuksesta. Tämä virtausten liike onkin tapahtunut osittain merisäästäkin - joka muuten seuraavaksi tällä samalla kanavalla - kumpuavan luonnonoikeuden nimissä, eikä se vielä ole mitenkään tavoittanut ylempiä teologisia ilmavirtauksia. Täällä kotosuomessa tilanne on tavanomaisen vakaa ja rauhallinen. Luterilaisen kirkon sisäinen kuohunta on jo selkeästi pysyvä ilmiö ja siihen on helppo varautua. Eli jos ekumeenisen sään suhteen tuleville viikoille jonkin neuvon voisi antaa, niin ollaan rauhassa ja pysytään hiljaisina, niin voimme saada kalaa. Hyvää viikoloppua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti