Statistiikkaa 3

Vuoden alusta 42 145 visiittiä ( pageviewejä on enempi, mutta en tiedä noiden eroa ), joista 14 802 on ollut absoluuttisen uniikkeja vierailijoita. Keskimäärin vierailijat ovat viipyneet 2 minuuttia 11 sekuntia, mutta mikä parasta 65,6 prosenttia vierailijoista on vanhoja tuttuja.

Otin varaslähdön jo viime vuoden puolella, mutta vuoden vaihteessa päätin, että kyllä tällaisia pitää pystyä kirjoittamaan vähintään yksi jokaiselle vuoden päivälle. Yleensä teen aina vähemmän, kuin alun perin olen suunnitellut, mutta nyt tuli tehtyä enemmän. Toisaalta ainakin puolet voisi pyyhkiä poiskin.

Ideani iskeä laajoille Google-markkinoille kiinankielisellä tekstillä "Minä olen Mao" meni totaalisesti penkin alle ja tuotti ainoastaan yhden osuman Tampereelta, työläiskaupungista, jossa tuskin kuitenkaan ostettaisiin mitään. Lukijoita oli kuitenkin selvästi enemmän kuin ne kaksi, jotka alkuun ajattelin olevan.

Kulttuurilehti Kerberos julkaisi yhden blogin kirjoituksista. Seuraavalla sivulla oli Lewis Carrollia, mikä tuntuu uskomattomalta. Olen varma, että tuon jälkeen voin olla vain jatkuvassa syöksykierteessä. Mutta ei se mitään, kaipa siitäkin voi raportoida.

Athletic Club ei kulkenut voitosta voittoon, mutta ei toisaalta tappiosta tappioonkaan. KTP ( tulee sanoista Kotkan Työväen Palloilijat ) pelasi ihan kunnollisen kauden ja Suomen maajoukkue hyvät/tyydyttävät EM-karsinnat. Mikä oleellisimmista huomioitakoot.

Radio Peilistä tuli juuri keskusteluohjelmaa, jossa Alex Stubb ja muut puhuivat Euroopan Unionista. Se innoitti rukoukseen uudelle vuodelle:

Hyvä Jumala,
varjele lapsia EU-nuorilta.

Hyvää Uutta vuotta.

Vuoden tuottaja

"Kestää parikymmentä vuotta ennen kuin suomalainen lapsi alkaa kuluttamisen sijasta tuottaa yhteiskunnalle jotain."

Tuollaisen ajatuksen tuotti aikanaan valtion korkea virkamies Johanna Suurpää. Hänet onkin syytä nimittää vuoden 2007 tuottajaksi.

Me kuluttajat kiitämme tuostakin tuotoksesta ja aiomme kuluttaa sen puhki. Se on mitä ytimekkäin kuvaus siitä miten nämä kapitalistista liikemiestä leikkivät virkamiehet elämästä ajattelevat ja miten he sitä lähestyvät.

Väärinymmärretty konsumeristi

- Olet kuulemma muuttunut?
- Jep, olen nykyisin kuluttaja. Se on mun aate.
- Onko siitä aatteeksi?
- On, kaikki kuluttaa, mikä tahansa voi kuluttaa, ihminen, eläin, kasvit, koneet ihan mitkä vaan. Se on kaikille yhteinen juttu.
- Tuolla voisi olla kannatusta, jos sitä rupeaisi ajamaan.
- Totta, mutta sellainen ajaminen on aatteen vastaista. Tarkoitus on nimenomaan kuluttaa.
- Eikö siihen mene kaikki rahat?
- Ei sunkaan, en koskaan osta tai tee mitään, minä vain kulutan kaiken.

Muutoksen suunta

Muistan kuinka lapsena kiehuin melkein kiukusta, jos jouduin kuuntelemaan jonkun poliitikon puheita. Varsinkin Kalevi Sorsa oli suorastaan kammottava kokemus. Minusta kyseessä oli joku suomea muistuttava kieli, jossa kaikkia rakenteita surutta raiskattiin, jotta voitaisiin sanoa muka jotain sanomatta silti oikeastaan mitään. Nykyään - en kyllä aio kuunnella mistään arkistosta - Sorsan puheet varmaan kuulostaisivat jo poliittiselta runoudelta, sekä todella täsmälliseltä yhteiskunnalliselta ilmaisulta. Sen verran on jostain luonnottomasta syystä tullut lueskeltua Eduskunnan täysistuntojen pöytäkirjoja.

Ei taida olla kuin reilu kymmenen vuotta, kun ihmettelin huvittuneena sitä kuinka serkkuni, joka on enempi taiteellinen, ihmetteli hieman tuohtuneena sitä miten ihmisiä voi kutsua kuluttajaksi. Minusta se oli ihan ok. Jos jotain kulutetaan voidaan myös katsoa kuka kuluttaa. Ne ovat kuluttajia sitten. Serkkuni esitti silloin kantoja, jotka nykyään, kun koko ympäröivä todellisuus suhtautuu ihmisiin vain kuluttajina, ymmärrän paremmin.

Ehkä tämä on liian jyrkästi sanottu, mutta nykyään kaikessa minkä perinteisesti on pitänyt heijastella jotain henkisiä arvoja näkyy uskomaton latistuminen ja matalamielistyminen. Korkeampiin taiteisiin tai uskontoihin puuttumatta tämän huomaa hyvin vaikkapa aikakauslehtien ja TV-ohjelmien kehityksestä. Toisaalta puhdas teknologia, joka on perusolemukseltaan materialistista kehittyy jatkuvasti hienostuneempaan suuntaan ja tavallaan henkistyy. Pitäisi kai panostaa esineisiin.

Liberaali yhteiskunta

Go Rin No Sho - blogi heittää kehiin ansiokkaan artikkelin. Samoin tekee Freodom - blogi. Välillä tosin tuntuu, että pako englannin kieleen olisi jo jonkinlainen pakko, mikä on ikävää sillä siellä on vielä pahempi seinä vastassa, ellei sitten muuta yksintein USA:han kuten Go Rin No Sho:ssa mainittu Ayaan Hirsi-Ali ilmeisesti teki.

Liberaalin demokratian ongelma on, että sellainen yhteiskunta koostuu lähtökohtaisesti ihmisistä, joilla on periaatteellisesti yhtäläinen valta vaikuttaa yhteiskunnan päätöksentekoon. "Yksi mies, yksi ääni" - periaate ei ihan vielä ole pelkkä vitsi, vaan jotkut pitävät sitä arvokkaana asiana. Toimiessaan se onkin kaikin tavoin suositeltavampaa ja tehokkaampaa, kuin mikään ylhäältä ohjattuun yhteiskunnalliseen suunnitteluun pohjautuva yhteiskunta.

Liberaali demokratia, joka siis yhteiskuntana koostuu ihmisistä, voi kuitenkin koostua ihmisistä, jotka eivät yksinkertaisesti halua mitään liberaalia demokratiaa, vaan haluavat maata johdettavan oman näkemyksensä mukaan niin, että muita näkökantoja ei edes sallita. Se on täysin oikeutettua poliittista toimintaa ja mikäli se saavuttaa tarvittavan kannatuksen koko höskä, joka aiemmin tunnettiin liberaalina demokratiana muuttuu joksikin muuksi. Tällaisesta on esimerkkejä.

Siihen miksi Ayaan Hirsi-Ali on vainottu Hollannissa on olemassa täysin yksinkertainen selitys. Häntä vastustavat yhteiskunnalliset voimat ovat hollantilaisista ihmisistä koostuvassa yhteiskunnassa vahvempia, kuin häntä puolustavat yhteiskunnalliset voimat.

Sama pätee hiljalleen koko Euroopan tasolla. Sananvapautta ei pyritä rajoittamaan siksi, että pystyttäisiin jotenkin kontrolloimaan Ayaan Hirsi-Aliin ja hänen kaltaistaan ajattelua edustaviin ihmisiin kohdistuvaa voimistuvaa kritiikkiä, vaan siksi, että tuo kritiikki saisi rauhassa voimistua.

Lähestyvän Uuden vuoden yhtenä keskeisenä toivotuksena voisikin todeta: Kavahtakaamme yhdessä islamofobiaa.

Journalismin hautausmaa

Olkaa hyvät, älkää pilkatko vainajaa vaikka sen kunnioittaminen olisikin mahdotonta. Päätoimittajat tekivät sen itse, toimittajien ei tarvinnut edes yrittää.

Toisaalta on hyvä, että laajalevikkisen, tamperelaisen lehden toimitus kertoo koko voimallaan älyllisesti aliarvioimilleen kaupunkilaisille pääkirjoituksissaan seuraavaa:

Tänäkin jouluna moni nainen on saanut joululahjaksi suuria lupauksia tyrkyttäviä ihovoiteita. Moneen lupaukseen kannattaa suhtautua varauksella.

Englannissa julkistettiin juuri joulun alla tutkimus, jonka mukaan lupausten takana ei kovinkaan usein ole tieteellisesti varmennettua katetta.

Peptidit, nanopartikkelit, hyaluronihapot sun muut hienot sanat voidepurkin kyljessä kuulostavat kyllä vakuuttavilta, mutta nuoremmaksi nekään eivät ketään tee.

Sillä mistä sitä tietää vaikka tamperelaiset moista valistusta kaipaisivatkin, mutta noin kymiläisestä näkökulmasta tuo vaikuttaa vain siltä, että menneisyydessä arvovaltaa kerännyt media on saanut sisälleen reippaan tekijäporukan, jonka jäljiltä arvovalta tulee olemaan pelkkä haalea muisto vain. Ja toisaalta sekin on hyvä asia, koska silloin kukaan ei viitsi ottaa tällaisia

Onko vanhempien ihan pakko siirtää omat kaunansa ja ennakkoluulonsa jälkikasvuunsa? Siltä se vähän näyttää.

Suomikin monikansallistuu, mutta kielteiset asenteet maahanmuuttajia kohtaan istuvat lujassa. Ryssävihaa ammennetaan menneisyyden syvästä kaivosta ja ihmisiä luokitellaan ihonvärin perusteella. Se on kelvoton perintö tuleville sukupolville.

Ihmisiin ei tarvitse suhtautua tunteella, vaan ennen kaikkea järjellä. Jos vanhemmat eivät pysty tai halua vapautua omista asenteistaan, heidän pitäisi ainakin kehottaa lapsiaan suhtautumaan muualta tänne muuttaneisiin koulutovereihinsa tasa-arvoisesti.

Muukalaisviha on rikos siinä kuin tappaminen tai varastaminen. Ero on siinä, että rasismirikokset jäävät usein pimentoon. Mahanmuuttoministeri Astrid Thors onkin päättänyt, että niiden tutkintakynnystä lasketaan.

Sopii toivoa, että sillä on ennalta ehkäisevä vaikutus, jotta suomalaisten asennemaailma ei ihan kaikessa laajuudessaan paljastu.

sekavia ja käsittämättömiä tunteenpurkauksia vakavasti.

PS.

Kertokaa nyt joku, että tämä on vain pahaa unta tai, että joku on murtautunut Aamulehden sivuille.

Aikansa aina kestää ennen kuin uudet hallituskumppanit hitsautuvat yhteen, ja rosoinen on ollut porvariyhteistyönkin etsikkoaika

Kovin on häilyväistä porvarihallitusten suosio niin Suomessa kuin Ruotsissa. Naapurissa viime vuoden vaalit voittaneen porvariallianssin suosio on pudonnut kuin kivi, ja sen kannatus on yli 20 prosenttiyksikköä opposition alapuolella.

Mielenkiintoinen oikeudenkäynti

Runoilija Petri Peltonen on 8.1 klo 10:00 Helsingin käräjäoikeudessa syytteessä kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Mielenkiintoiseksi asian tekee, että todistajiksi on haastettu Suomen herkimmässä ja sorretuimmassa asemassa oleva vähemmistö, Rainer Hiltunen ja Mikko Puumalainen, joka tunnetaan todella matalasta kiihottumiskynnyksestään. On siis mahdollista, että lainsäädännön kohteena oleva kansa saa vihdoin kuulla mikä kyseistä herrasmiesvähemmistöä kiihottaa muita kansanryhmiä vastaan.

Petri Peltosen oma sivusto, jolta syytteen alla olevat kirjat olisivat ladattavissa vaikuttaa valitettavasti olevan tukossa.

En ole mikään kirjallisuusarvostelija, joten en osaa sanoa taiteellisesta tasosta mitään, mutta sinänsä teokset reippaine julkaisutilaisuuksineen olivat hyvä taiteellinen provokaatio. Paljon parempi kuin esimerkiksi solidaarisuusvirsin - jo takuuvarmasti etukäteenkin selviönä - hymistelty, jättimäisen sukuelimen näköispatsaan raahaaminen pitkin pääkaupungin katuja. Virallinen konsensustaide kaipaa aina jonkinlaista vastavoimaa. Valitettavaa, että Peltonen ei suostu myymään kirjojaan.

Hajahuomioita

Uusi Suomi kyselee kuka on Ilkka Remes. Uusinta lukiessa sama alkoi ihmetyttää itseänikin. Aika onnistunut ja hyvä opus. Omasta mielestäni juonen ei olisi tarvinnut olla niin tiukka kuin se oli vaan parempaa jälkeä olisi syntynyt pohtivammalla otteella. Erään kirjahyllyn sisältö oli mielenkiintoinen.

Rotutohtori Soininvaaran blogin kommenttiosastolla puhutaan taas tyhmiä. Jo Helsingin yliopiston kommunistinenkin tiedemies on tunnustanut, että nationalismi on hieman monipuolisempi juttu, kuin siellä jotkut väittävät. Tosin Ruso mitä ilmeisemmin on porvarillinen konstruktio, eikä omaehtoinen persoona, joten juttuihin voi suhtautua siltäkin pohjalta. Soininvaaran oma ruokavalio taas alkaa jo aidosti huolestuttaa herkkää ja empaattista mieltä, mutta se on asia erikseen. Pizzaa saa Pisasta huolimatta vapaasti mussuttaa vaikka joka päivä, jos rahaa kerran on eikä aivo taivu ruuan valmistamiseen. Ei kunnon hobbitteja pidä moisesta tuomita kuitenkaan.

Gates of Vienna kiinnittää huomion siihen kuinka jenkkiläinen televisiokulttuuri ei ole sama asia kuin amerikkalainen kulttuuri. Omat kokemukseni USA:n maaseudusta ovat lyhyempiä, mutta ne olivat ehkä suurimmat koskaan kohtaamani kokemukset siinä mielessä kuinka median luomat ennakkoasenteet voivat olla ristiriidassa todellisuuden kanssa. Juuri missään en ole tavannut sivistyneempiä, mukavampia ja rennompia ihmisiä, kuin USA:n etelän maaseudulla. Quebecissä ehkä, mutta siellä olin täysin kielipuoli. Ja Quobeciläiset eivät ole kovin korrekteja, kuten tämä Brussels Journalin kautta bongattu laulukin todistaa. Habitants, tai jotain ;)

Kaaos

Vinyylisoittimen ihmetteleminen, perhe-elokuvan kuvaaminen, emännän kiitteleminen aivan uskomattoman hyvistä ruuista ja niiden häpeämätön syöminen samalla, kun yrittää tulkita jonkun pelin huonosti kirjoitettuja sääntöjä kymmenvuotiaille muodostavat yhtäaikaisesti hoidettuna eräänlaisen kaaoksen.

Kaaoksesta ei ole mitään teoriaa vaikka niin väitetään. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu sillä välillä, kun virtapiiri alkaa kuumentua, ajautuu oikosulkuun ja menee poikki. Se, että perhosen siivenlyönnit voivat aiheuttaa hirmumyrskyn on vain kaunis kuva, jolla ei ole juuri mitään todellisia perusteita. Tavallaan pitäisi osata laskea oikosulkeutuvan piirin virran muutos kahden ajan hetken välillä, jotta hommassa olisi yhtään mitään järkeä.

Noin muuten kaaos ilman teoriaa on kyllä ihan hauskaa vaikka nyt ei sitten lunta ollutkaan ;)

Lakota kansankunta

Lakotat aikovat irtaantua USA:sta ja perustaa oman valtion. Kyynisessä mielessä herää ajatus menestyvistä kasinobisneksistä, mutta päätös voi silti olla kauaskantoinen ja tärkeä. Jonkun kymmenen vuoden päästä jäljellä vielä olevat ranskalaiset voivat vaatia itselleen omaa valtiota.


Hyvää joulua :)

Vain nopeimmat lasketaan

Vielä on pari tuntia aikaa.

Erittäin tärkeä peli Athletic Clubille. Murcia on käytännössä pakko voittaa kotona tai muuten kamppaillaan loppukausi taas putoamisrajalla.

PS:

Onhan tässä hyvin aikaa. Peli onkin siirtynyt iltapeliksi ja alkaa 22:00 Suomen aikaa. Itse otankin tässä välissä ruokalevot ;)

Japani

Hyvä huomio siitä kuinka oikeat asiat tapahtuvat.

Jo aikaa sitten, ennen kuin olin kiinnostunut politiikasta tai mistään yhteisöllisesti syvällisemmästä asiasta olin sitä mieltä, että asiat tehdään Japanissa, koemarkkinoidaan Amerikassa ja sitten myydään Eurooppaan jos myydään.

Jotta asioihin tulisi salaliiton omaista hohdetta, niin kerrotaan tässä sekin, että Kiinan kommunistisen kansantasavallan armeija omistaa suuren osan niistä yhtiöistä, jotka valmistavat mikropiirejä USA:n armeijan täsmäohjuksiin. Ja siinä sitten onkin pähkinänkuoressa öljystä riippumattoman maailman kansainvälinen valtapolitiikka.

Just nyt

- Mitä teet?
- Katselen ulos ikkunasta ja harkitsen kääntymistä katoliseen uskoon.
- Mikset käänny?
- Käännynnäisyys on pahasta.
- No mikä vika sitten luterilaisuudessa?
- Sitä ei enää ole.

Reklamaatio

Apple on aina luonut itsestään kuvaa, joka on enemmän kuin sinänsä todella toimiva, hyvin ohjelmoitu sympaattinen kone itsessään on. Tämä Nightmare Before Christmas - mainos on kuitenkin aika hauska.

Itse en ole oikein koskaan törmännyt nykyteknologian kanssa ongelmiin vaan kaikki on aina pelannut kun leikiten, kunhan vain noudattaa valmistajan ohjeita ja vaistoaan siitä mikä on järkevintä. Olen aina luottanut Sonyyn ja Nintendoon. Nyt tuo luottamus kyllä Sonyn osalta murtui.

Kokeilin miten homma toimii ja osaisiko kuka tahansa tahvo kopioida Sonyn kameralle talletetut filmit DVD:lle. Oletin, että paketin mukana tulleista DVD:eistä toinen, siis se, joka ei ollut asennuslevyke, olisi ollut tyhjä ja paketissa vain sitä varten, että sille voi tallettaa. Kaikki sujuikin kuin leikki siihen asti, kun yritin kopioida kameran sisällön levylle. Silloin vastaan tuli tuo yllä oleva kuva.

Heti tuli mieleen, että ok, kyseessä ei ollutkaan tyhjä levy ja ajattelin katsoa mikä levyn sisältö on. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista tahvolle:
Itse tiedän miten tästä edetään, mutta tietääkö Sonyn kameran omistaja? Kysyn vaan ja ilmoitan samalla karpomaisesti, että luotan tästä edespäin vain Nintendoon. Sony ei kuitenkaan maksa penniäkään siitä ajasta, jonka heidän paketoimansa tuotteen laittaminen toimintakuntoon vie. Lelun möitte ;)

Poliittinen ehdotus

99,99 prosenttia suomalaisista ei todennäköisesti tiedä, että Suomen perustuslain uusin versio astui voimaan tämän vuoden lokakuun ensimmäisenä päivänä. Ensi syksynä taas ruvetaan pohtimaan perustuslain toimivuutta ja sitä varmasti aiotaan silloinkin muuttaa olosuhteisiin sopivammaksi.

Koska nyt on ilmiselvästi niin, että maassa ei ole hallintoa, joka kykenisi elämään perustuslain mukaisesti olisi minusta järkevää mitätöidä koko perustuslaki. Mitä sillä muka tekee?

Submission

Hallitseminen ja alistuminen on aina inhottanut minua. Ihan pienestä pitäen. Siksi sanoudunkin totaalisesti irti Euroopan alistuvien ja loukkaantuvien yhteisöstä.

Mikäli joku kokee senkin loukkaukseksi tunnustan saman tien syyllisyyteni seuraaviin rikoksiin, joita en tietenkään ole tehnyt, mutta joita varmasti harrastaisin puhdas ja vilpitön ilo mielessäni heti tilaisuuden tullen:

* julkinen yllytys väkivaltaan tai vihaan
* julkiset loukkaukset tai uhkaukset
* kansanmurhien tai ihmisyyttä vastaan tehtyjen rikosten julkinen hyväksyminen
* rasistisia tai ksenofobisia ilmauksia sisältävien kirjoitusten, kuvien tai materiaalien levittäminen
* rasistisen tai ksenofobisen ryhmän johtaminen (ryhmällä tarkoitetaan vähintään kahdesta henkilöstä koostuvaa järjestäytynyttä organisaatiota)

Ja ilmastonmuutosta vastaan "taistelleille" voisi todeta, että tuossa ajatusrikoslainsäädännössä tulee kiteytymään kaikessa synkässä kauneudessaan se ilmasto, jonka te saitte aikaan oikean, auringon säätelemän ja ajoittain hyvinkin kirkkaan, ilmaston tilalle.

Koska taivaankappaleita ei voi suistaa radoiltaan ja luonnonlait jatkavat elämän säätelemistä ajasta ikuisuuteen ehdotankin yhteistä vihollista. Se on vihervasemmistolainen intelligentsija, joka pyrkii ihmisen alistamiseen. He ovat uskottomia koiria.

:)

Israel

Lawrence Auster kommentoi alempana linkitettyä Buchananin haastattelua. Austerin mielestä Buchanan ei selkeästi käsitä, että Euroopan islamisoituminen on uhka myös Amerikalle. Hän spekuloi myös syillä, joita Buchananin ajattelun taustalla on, mutta myöntää itsekin sellaisen olevan aina hieman arveluttavaa. Joka tapauksessa suhtautuminen Israeliin alkaa olla hämmentävän keskeinen jakolinja kansainvälisessä politiikassa. Melkein voi sanoa, että myönteinen tai vähintään neutraali suhtautuminen Israeliin on järjen merkki ja Israelin vastustaminen taas järjen köyhyyden merkki. Suomi luonnollisesti tunnetaan PLO:n ystävänä, mutta emmepä enää ole oikein itsenäinen valtiokaan, joten kansalaisten ei tietenkään tarvitse millään tavoin jakaa valtiojohdon käsityksiä. Niiden jakaminen ei olisi järkevääkään.

Ars longa, vita brevis

Vaikka tuo vanha letkautus paikkansa pitäisikin niin nykymaailma on täynnä syitä välttää taiteellisuutta kuin ruttoa.

Koska tuijotan googlen tekstieditoria mieli esteettisen tyhjänä harkiten sen vaihtamista lopullisesti kaavaeditoriin lainaan nimimerkki Fariseuksen silminnäkijäkuvausta tuosta vuoden esteettisestä teosta:

Kävin viran puolesta tutustumassa Kulttuurien Museon näyttelyyn ja näin tuon giganttisen vitun alakerrassa. Sitä oli hartaan hiljaisena tuijottelemassa ryhmä koulupoikia. Hartaus muuttui pakokauhuksi kun keski-ikäinen, kuivakka harppu (sitä lajia jonka olen hiljaa mielessäni ristinyt "kulttuurikalkkunaksi") lankesi loveen (sic) teoksen edessä ja alkoi maanitella poikia kiipeämään sisään "aistimaan". Pojat pakenivat paikalta, uskoakseni kivekset takaisin ylös vetäytyneinä ja lopuksi ikäänsä traumatisoituneina. Itse jäin todistamaan kun harppu alkoi vääntäytyä tussuun sisälle, selostaen simultaanina kokemuksen aitoutta.

Ulkona Mannerheimintien kirkkaassa ja kuulaassa ilmassa mietin että vittu (sic) saatana, tällaista sketsiä ei koskaan näe televisiossa. You can't make this stuff up

Hyvää telkkariohjelmaa

Diana West haastattelee Patrick Buchanania. Valitettavasti tuo toimii vain Real Playerilla. Sivuilla näyttäisi olevan muutenkin mielenkiintoista ohjelmaa.

Nuo olisivat muuten varmasti edullisia hankintoja myös rakkaalle Yleisradiollemme, joka juuri käytti puolet TV-uutisten ajasta sen pohtimiseen mahtaako Ruotsin prinsessa mennä naimisiin.

Arvoitus

Takkiraudan innoittamana ( memeettinen algoritmi löytynee Nature-lehden arkistoista, jos kiinnostaa ) tekee mieli arvuutella. Siis mikä kaupunki?

1. Kaupunki tunnetaan poikkeuksellisen zeniläisestä joulupukkiperinteestään.
2. Kaupungin tunnus ( Coat of Arms ) on kokonaista täytekakkua tarjoava, vilkkuva jääkiekkoilija.
3. Se sijaitsee sisämaassa, mutta yhdistyy seuraavan aionin alussa mereen kanavalla.
4. Kuuluisasta asukistaan huolimatta kaupunki ei ole yhdentoista virran maan kaupunkeja, vaan Muhammed meni vuoren luokse.
5. Kaupunki sijaitsee maailman ensimmäisen nykyaikaisen demokratian hallinta-alueella.
6. Siellä puhutaan lähestulkoon maan valtakieltä.
7. Kaupungin kasvun taustalla ollutta muuttoliikettä analysoi laulu Urjalan taikayö.
8. Kaupunki on sähkövalaistuksen pioneereja globaalissa mittakaavassa*
9. Huolimatta kalaisista järvistä, kaupunkilaiset mussuttavat tyytyväisinä makkaraa ( sanotaankin heillä olevan 'pipan' vinossa )
10. Kaupungin jalkapallojoukkueella on lievästi ilmaistuna typerä nimi.

*Hienoa aikalaiskuvausta sähkövalon käyttöönotosta:

Pieneen lasipulloon on asetettu jouhen paksuinen hiilipyörre, jonka molempiin päihin sähkövirta tulee jokseenkin hienojen eristettyjen metallilankojen kautta […] Koneesta, joka on valon lähteenä, herätetään sähkö hankaamalla (friktion’illa) ja se on rakennettu Edison’in järjestelmän mukaan ja on Amerikasta tuotu...

...että kaupunkimme valoaineeksi kadulle toimitettaisiin tätä kaunista, valaisevaa ja helppoa ainetta

Katalat katalaanit

Vaikka kannattamani Athletic Clubin ja FC Barcelonan väleissä on tiettyä lämpöäkin, niin täytyy antaa katalaaneille jyrkkä miinus siitä, että he muuntelevat omia tunnuksiaan myydäkseen itseään arabimaissa. Joukkueen perinteikkäästä vaakunasta poistetaan arabimaissa risti. Asian pitäisi kyllä olla selkeästi "joko tai": ellei paita kelpaa sen voi jättää ostamatta. Sana mieshuora saakin tässä aivan uusia ulottuvuuksia.

Athletic Club on edelleen ainoa joukkue, joka pelaa ilman minkäänlaisia mainoksia - jollaiseksi Barcelonan vaakunankin voi siis tästä edespäin laskea - peliasuissaan. Tällä kierroksella vierasmatka Mallorcaan toi vain tasapelin, mutta Joulun aatonaattona kotivoitto Murciasta on tietenkin selviö.

PS.

Korjataan sen verran, että kyse ei välttämättä ole FC Barcelonan toimista vaan kyseessä ilmeisesti ovat arabimaissa myytävät piraattipaidat.

Valkoinen nationalismi

Julius Evolalla, joka muuten on kyllä ihme maagi, on mielenkiintoinen idea siitä, kuinka Amerikka itse asiassa on eurooppalaisen kulttuurin vanhin ja jopa seniilein edustaja. Perustelut ovat mielenkiintoisia ja perusteellisia, mutta niihin en ota kantaa. Evolan juttu tuli vain mieleen, kun luin Lawrence Austerin pohdintaa siitä onko hän itse valkoinen nationalisti.

Valkoinen nationalismi on lähes täysin amerikkalainen juttu. Perinteisessä nationalismissa rotu on yhtenä komponenttina mukana johtuen siitä, että ihmiset nyt vain lisääntyvät tavalla, jolla tapaavat lisääntyä ja jotkut jopa pitävät siitä. Rotu ei kuitenkaan ole millään muotoa ainoa etnistä ryhmää, tai kansaa, määrittelevä tekijä. Se nyt vain on yksi tekijöistä. Valkoisessa, amerikkalaisessa nationalismissa se taas on ainoa tekijä. Valkoinen nationalismi voidaankin siten nähdä nationalismin rappeutuneena, vanhuuttaan kitisevänä muotona, joka ei enää kykene näkemään selkeitä, lähinnä henkisiä, kieleen, uskontoon ja tapoihin liittyviä eroja kansojen välillä.

Perinteinen nationalismi on ideologisella tasolla täysin rodusta riippumatonta. Se on sinänsä siirrettävissä minne tahansa maailmaan. Ei ole mitään moraalista tai periaatteellista estettä, etteikö mikä tahansa kansa voisi hallita itseään. Ainoastaan reaalipolitiikka ja puhtaan materialistiset pyrkimykset ovat esteinä. Valkoisen nationalismin menestymisen väistämätön vaste taas olisi kansojen itsehallinnon sijaan muiden päärotujen yhtyminen omiksi laajoiksi nationalismeikseen. Kiinalaisillahan tämä on jo hyvässä käynnissäkin. Onneksi he eivät ole kovin testosteronipitoista porukkaa.

Koska nykyään eurooppalainen älymystö omaksuu amerikkalaisen aatemaailman muutaman vuoden viiveellä olisi ehkä järkevää palata vanhoihin rotukäsityksiin ja ruveta pokkana puhumaan suomalaisesta rodusta, ruotsalaisesta rodusta, turkkilaisesta rodusta jne...Tällöin rotupuhe, joka kuitenkin väistämättä tulee lisääntymään, saisi ehkä järkevämmän ja rakentavamman merkityksen.

En tiedä. Se kuitenkin on selvää, että vaikka suomalaiset ovat samaa valkoista rotua kuin hollantilaiset niin se ei poista sitä, että välillämme on suuriakin eroja eivätkä kummatkaan kansat välttämättä ymmärrä toistensa keskeisistä kulttuurisista saavutuksista juuri enempää kuin sika päivän noususta. Yhteisessä keskeiseksi tulee aina pienin yhteinen nimittäjä ja se on sekä tylsä, että tyly kuten jo Euroopan yhteisökin todistaa.

Serbia

Serbia pitää loukkauksena sitä, että EU tarjoaa sille jäsenyyttään palkkioksi Kosovosta. Suomi aikookin siis lähettää paikalle poliiseja ja asiantuntijoita mitä Serbia taas pitää hyökkäyksenä. Voisin itse helposti nimetä muutaman suomalaisen, joiden olisi syytä mennä Serbiaan. Yksikään heistä ei ole poliisi tai sotilas.

Yritän kirjoittaa seuraavan ilman selkeää ivaa vaikka se on mahdotonta, mutta neutraaliutta tavoitellen homma menee jotenkin näin: Euroopan unioni on perustanut Euroopan tulevaisuutta pohtivan, niin kutsutun viisasten ryhmän.

Lopuksi: Brussels Journal kertoo mistä Lissabonin sopimuksessa on kysymys. Suomalaisilla lehdillä näyttää olevan tärkeämpää kirjoitettavaa.

Old Time Rock and Roll

Alkuun tieteellinen huomio: Tuleva teksti tulee sisältämään lyhyydestään huolimatta huomattavan määrän foreignismeja. Ja sitten asiaan.

Mainstream Mediassa on puolensa. Vaikka netissä pystyy vaivatta seuraamaan livenä realitysarjaa An American Idiot luo se ammattitaito, jolla vanha media etsii peribrittiläistä idolia silti paljon sympaattisempia tuloksia. Sillä asia - the Thing - vain on loppujen lopuksi näin.

Akateemisen työväenluokan taistelu

- Toveri, me olemme nyt vallassa.
- No niinpä.
- Siksipä minulla on sinulle tehtävä.
- Älä, mikä se on?
- Mene ja etsi sorrettuja ja syrjittyjä, jotta voimme jatkaa taistelua.

Meemiteoria

Meemiteoria on uusi versio vanhasta kunnon kartesiolaisesta dualismista. Se on vain uusi tapa nähdä henki biologiasta ja lihasta erillisenä ilmiönä.

Vanha tapa oli kaikin tavoin paljon parempi ja selkeämpi, kuten aina.

Nietzsche

Ihminen tietää mikä on oikein ja mikä väärin. Anglosaksisen legitiimisyysperiaatteen pikkutarkka noudattaminen johtaa vain siihen, että yli-ihmisille heitellään kookospähkinöitä ja koko luomakunta saa hävetä Jumalan silmien alla.

En tiedä liittyikö tuo Nietzscheen, koska en lue Nietzscheä. Verkossa kuitenkin näytetään käyvän keskustelua tuosta filosofista. Koska Rauno Räsänen, jonka kirjoituksista en ymmärrä sanaakaan, on kymiläinen, hän on oikeassa. Muut keskusteluun osallistuneet ovat enemmän tai vähemmän väärässä.

Pääministerin haastattelutunti

- Herra pääministeri, pitäisikö islamofobia kriminalisoida?
- Minusta asiaa pitää vakavasti harkita.
- Aikooko hallitus ryhtyä mihinkään toimiin?
- Ei mennä nyt asioiden edelle. Odotetaan millainen päätös EU:ssa saadaan aikaan. Me kyllä tuemme sitten sitä päätöstä kaikella voimallamme.
- Olemmeko tehneet afrikkalaisista neekereitä, jotta voisimme hahmottaa itsemme oikeina ja normaaleina, kuten Marjo Kaartinen sanoo?
- Hallituksessa me lähdemme kyllä siitä ehdottomasta näkemyksestä, että Suomi kuuluu kaikille.
- Kiitos, herra pääministeri.
- Kiitos, hyvät ihmiset.

Minä juon nyt kahvia

Kosovon tilanteeseen on paha ottaa kantaa. Itse olen lueskellut Julia Gorinin juttuja, mutta varmaan albaanienkin puolelta löytyy vastaavia näkemyksiä. Pamela Geller on myös haastatellut Julia Gorinia mikä kannattaa kuunnella. Ainakin EU:n näkökulmasta tilanne näyttäisi olevan se, että Kosovon serbien oikeudet voidaan myydä euroarabialaisten suhteiden nimissä, mikä on alhaista oli se sitten järkevää tai ei. USA:ssa taas ilmeisesti kuvitellaan, että Kosovosta tulee alueelle vakautta luova, monikulttuurinen valtio nationalististen Kroatian ja Serbian tasapainottamiseksi. No, USA:ssa on ennenkin yllätytty vähemmän positiivisella tavalla.

Sikäli asia kai koskettaa meitäkin, että paikalla on ollut häsläämässä kaksi suomalaista politiikan huippunimeä. YK-tason superdiplomaatti Martti Ahtisaari, sekä Harri Holkeri, joka löi hanskat tiskiin ja rupesi kai juomaan kahvia. Se oli todennäköisesti viisaampi ratkaisu, kuin Ahtisaaren suorittama paperin kirjoittaminen tulevan ratkaisun pohjaksi. Ratkaisu kun tulee joka tapauksessa jyrkentämään rajalinjoja entisestään. Jopa muun Euroopan sisällä.

Niin tai näin, niin näitä kuvia Kosovosta katsellessa on helppo ymmärtää miksi Harri Holkeri sairastui.

Tänään

Me elämme hetkessä, mutta me voimme nähdä ikuisuuden ja helvetin, jonka loputon tyhjyys näkyy niiden miesten silmissä, jotka ovat aina valmiita myymään itsensä. Räkämaali on vain räkämaali. Hetken häviäjät taas voivat olla ikuisuuden voittajia.

Athletic Club Bilbao 0 - Real Madrid 1.

Monikulttuurisuusideologia ja virallinen Suomi

Jussi Halla-ahon kirjoitus Itsenäisyydestä on poikkeuksellisen hyvä. Siis kokonaisuudessaan.

Joku on kuitenkin ehtinyt kritisoida, että virallista Suomea ei määritellä, eikä virallinen Suomi ole koskaan puhunut noin. Ehkä ei, mutta siinä tapauksessa se ei ole puhunut aiheesta mitään muutakaan.

I will not submit - blogi on kerännyt pitkän listan sanomisia. Ne kannattaa lukea. Kaikessa karkeassa idioottimaisuudessaan ne ovat nimenomaan se virallisen Suomen ääni. Sellaista virallista Suomea, joka jotenkin haastaisi nuo puheet ei ole.

Asian voisi testata vaikkapa ottamalla minkä tahansa noista idiotismeista ja tiedustelemalla joidenkin johtavien poliitikkojen tai korkeiden virkamiesten mielipidettä siitä. Väitänpä melkein, että se olisi väistämättä myönteinen ja pitäisi näkemystä todella terävänä näkemyksenä, jota valtiovallan on vakavasti harkittava. Silti lähes jokaisen on kuitenkin pakko nähdä, että kyseessä on täysin aivoton, ainoastaan virallista ideologiaa myötäilemään pyrkivä typeryys.

Semmoinen on virallinen Suomi. En tiedä kelpaako tämä määrittely, mutta tosi se on. Siispä vielä virattoman Suomen puolesta, täältä tähän.

Kateellisten panettelua

Seuraavassa jutussa ei tietenkään ole totuutta edes siteeksikään ja jutun pääkohde toteaisi sen roskaksi suoraan silmiin katsoen ilmeenkään värähtämättä. Ja jatkaisi voitokasta matkaansa. Juttu kuitenkin on norjalaismaisesta kieroudestaan huolimatta aika hyvä. Se kertoo senkin miksi joskus joutuu lukemaan pitkähkön ja ansiokkaan selostuksen jostain pelistä huomatakseen vain, että tilastot tulosta myöten olivat tosiaan jääneet mainitsematta.

Toimittajia kun usein aiheestakin parjataan on hyvä muistaa myös tuo toinen puoli. He joutuvat usein tekemään työtään kovassa kiireessä ja samanlaisessa pimennossa kuin muutkin.

Juttu on kiertänyt eri urheilufoorumeilla ja se on pätkä teoksesta*, joka kertoo vanhan Uuden Suomen loppuajoista. Lisäksi se kertoo omalta osaltaan sen muutoksen taustoista, joka Suomessa on tapahtunut urheilusta kohti mainosrahoituksella toteutettuja karnevaaleja, jotka välittävät sukupolvien yli vain ja ainoastaan materialistisia arvoja. Se on siis eräänlainen ajankuva, jonka ymmärtävät ainakin ne, jotka ihmettelevät mikä ihme on joku FC KooTeePee. Olkaapa hyvä.

"Jari Porttila - sielun veli
Urheiluosaston päällikkö Jari Porttila on kuulunut Mauno Saaren sielun veljiin alusta lähtien. Porttila on myös toteuttanut opetuslapsena Mauno Saaren ajatusta: Tärkeintä on oman sielun pelastus.
Jari Porttila kuului SPUS-projektin siittämisvaiheessa jo Saaren luottomiehiin.
Vuoden 1988 loppuun saakka urheiluosasto oli Uuden Suomen ja Iltalehden yhteisomaisuutta.
Siis kaksi työtä, yksi palkka -periaate. Kukaan ei narissut, asialliset hommat hoituivat, muuten urheiluosastolla oltiin Ola Timosen johdolla kuin Ellun kanat.
- Se oli hurjaa aikaa. Touhu muistutti lähinnä jakomielitautia.
Ensin kiireellä juttu Uuteen Suomeen, sitten herkulliset kohdat Iltalehteen. Lisäksi kollegat luulivat meidän kuittaavan tuplapalkan, vaikka emme merkinneet hurjasta työurakastamme minuuttiakaan ylitöitä, muistelee 21v Uudessa Suomessa, josta 9 yhteisessä Uuden Suomen ja Iltalehden urheiluosastossa palvellut Riitta Vihavainen.
- Kun Uuden Suomen viikkosanomalehti perustettiin, koko urheilu periaatteessa lopetettiin; vain Porttila pelasti sielunsa. Oli todella nöyryyttävää lukea toimituksen ovista tiedotteita, joissa Iltalehti tarjosi meille mahdollisuuden freelance-suhteeseen. Siinä kiitos hurjasta tuplatyöstä, sanoo Vihavainen.
SPUS:n myötä Uuden SUomen urheilukin itsenäistyi ja osastopäälliköksi tuli - vastustuksista huolimatta - Jari Porttila. Hänen skuupinsa olivat laajasti urheilutoimittajapiirien tiedossa.
Porttila oli kuuluisa siitä, että hän pisti omiin nimiinsä urheilijoiden haastatteluja, joita hän ei ollut edes tavannut. Porttilan metodi oli seuraava: hän osti viikoittain nipun ulkomaisia urheilulehtiä, käänsi niistä urheilijoiden haastatteluja ja pisti hieman potkua juttuihinsa termeillä >myönsi<>paljasti<. Jutuissa toistui myös >tunnusti silmiin katsoen ilmeenkään värähtämättä<.
Näin saatiin lukijat vakuuttuneeksi, että Porttila olisi todellakin tavannut Borikset, Stefanit ja Iivana Julmat (Porttila käytti pääsääntöisesti jutuissaan tuttavallisesti etunimiä) paikan päällä eikä Vartiokylän kodissaan tavatessaan juttuja sanakirjan avulla.
Los Angelesin olympialaisissa vuonna 1984 Porttilan mielikuvitus oli huipussaan. Uuden Suomen ja Iltalehden kisaryhmällä oli käytössään käsipuhelimet, joilla stadionilla annettiin nopeita haastatteluja katsomossa istuvalle toimittajalle, joka puolestaan oli yhteydessä puhelimitse Suomeen.
Porttila soitti tohkeissaan Uuden Suomen "pulpettiupuhelimeen" kertoen, että hänellä on ainutlaatuinen eteläafrikkalaisen juoksijan Zola Buddin haastattelu, jonka kanssa hän parhaillaan juttelee.
Skuuppi paljastui kuitenkin minuuttia myöhemmin täydeksi ankaksi. Eräs suomalainen urheilutoimittaja kertoi katselleensa hämmästyneenä näytelmää, kun Porttila paria stadionin kerrosta alempana puhui betoniseinälle yksikseen puhelin kädessään.
Porttila sai aina ujutettua esimerkiksi jääkiekko-otteluiden ykköspainoksen juttuihin valmentajan haastattelut, vaikka ottelu päättyi samaan aikaan lehden kiinnimenon aikaan. Helppoahan valmentajan suuhun oli pistää 0-5 tappion jälkeen viesti: "Peli oli todellakin tahmeaa, mikään ei tänään kulkenut..."
Aisapari Saari-Porttila toi urheiluun ns. profiililajiajattelun. Painopiste oli golfissa, tenniksessä, alppihiihdossa ja muissa eliittilajeissa. SPUS:n aikana niukkakin urheiluosaston avustajakunta minimoitiin muutamiin vakioavustajiin. Tämä johti siihen, että esimerkiksi palloilukierroksilla urheiluosasto oli pääkaupungin ulkopuolisissa otteluissa täysin STT:n varassa. Tämä taas johti siihen, että 1. painoksessa ei ollut useimmiten jääkiekko- eikä jalkapallotuloksia lainkaan, koska painos meni kiinni klo 20.45 ja ottelut päättyivät arkikierroksilla n. klo 21.00.
...
Porttilan alaisena urheiluosasto eli "kädestä suuhun" menetelmällä. Suunnitelmia ei voitu tehdä, koska Porttila vietti suurimman osan aikaansa kotona kirjoitellen juttuja kotiin asennetun tietokoneen ja puhelinmodeemin avulla.
Tämä johti siihen, että urheilussa oli aika ajoin huutava työvoimapula. Varsinainen osoitus valtakunnalliselta sanomalehdeltä oli sekin, että useaan otteeseen Helsingissä pelatut SM-liigan jääkiekko-ottelut ja jalkapallokierrokset hoidettiin Kaivokselassa Anssi Kukkosen Radio Ykköseen tekemän selostuksen perusteella. Kun urheiluosasto kieltäytyi tästä, kuittasi Porttila asian:
- kyllä se menee lukijoihin täydestä.
Vuoden 1990 alussa urheiluosasto sai henkisen orgasmin, kun Saari lähti rakentamaan Porttilalle uraputkea. Porttila nimettiin kaikkien ällistykseksi Brysselin kirjeenvaihtajaksi siirtyneen Reijo Kemppisen tilalle kotimaan osastopäälliköksi. Urheilutoimituksen päälliköksi tuli Tuomo Kiisseli.
- Tieto tuli minulle täytenä yllätyksenä. Mauno Saari soitti minulle jyväskylän SM-hiihtoihin. Hän esitteli asian hänelle tyypillisellä tavalla; siirto oli lyöty lukkoon, soitto oli vain muodollinen ilmoitusluontoinen asia. Miksei minun kanssani voitu asiasta sopia tarkemmin, kysyy Kiisseli.
Porttilan siirto kotimaan osastopäälliköksi epäilytti Saartakin, sillä hän ilmoitti Kiisselille pestin olevan "alustavasti noin vuoden mittainen".
Kiisseli otti pestin vastaan. Urheiluosasto oli tyytyväinen, mutta kotimaan osasto ei.
- Se oli ehdottomasti 30vuotisen Uudessa Suomessa oloaikani suurimpia kärsimyksiä. Kymmenen kuukauden osastopäällikköaikanaan Porttila sai piittaamattomuudellaan koko osaston täydelliseen kaaokseen, toteaa toimitussihteeri Lidia Iranto.
Porttila myös söi urheiluosaston leipää. Elokuussa Porttila matkasi yleisurheilun EM-kisoihin Jugoslavian Splitiin, vaikka oli kotimaan osastopäällikkö.

Valheita ja korruptiota

Kotimaan uutistoiminnasta vastannut Saari katseli Porttilan toilauksia läpi sormien; Saari oli ajatellut, että kotimaan osastopäällikkyys oli Porttilalle vain välivaihe toimitus- tai uutispäällikkötiellä.
Lokakuussa 1990 Porttilan piittaamaton asenne kotimaan osastoa kohtaan kolahti miehen omaan nilkkaan. Lokakuun 5. päivä oli vuoden tapahtumarikkain päivä kotimaanosastolla: ensin aamuyöllä tavarajuna paahtoi Helsingin rautatieaseman odotushalliin, myöhemmin päivällä Aeroflotin kone kaapattiin Helsinki-Vantaan lentoasemalle.
Uuden Suomen kotimaanosastokin oli valppaana tilanteen tasalla odottaen lopullisia tulikomentoja osastopäällikkö Porttilalta. Miestä ei kuitenkaan näkynyt koko päivänä.
Iltapäivällä Porttila ilmoitti puhelimitse toimittaja Arto Hyvöselle olevansa sairas ja menevänsä lääkäriin.
Itse asiassa Porttila oli tilannut itselleen ja vaimolleen ilmaisen matkan yhteistyökumppaninsa Tapani Yli-Saunamäen (Nokia) sihteeriltä Saksan Essenissä pidettävään Nokian järjestämään naisten tennisturnaukseen.
Maanantaina Porttila saapui töihin käsiään hieroen ja selittäen viikonvaihteen kuulumisiaan.
- Olipa rankka viikonloppu, kun aloin tehdä saunaremonttia kotona.
Vielä syksyllä Porttila kävi kotimaan osastopäällikkönä Stockholm Open -tennisturnauksessa. Tämähän kuului ilman muuta kotimaan osastopäällikön toimenkuvaan.
Syksyllä vastaava päätoimittaja Ari Valjakka ymmärsi, ettei Porttila ollut tehtäviensä tasalla. Siirto ei kuitenkaan ollut enää yksin Saaren käsissä, sillä kotimaan osastolta kävi lähetystö pariinkin otteeseen kertomassa päätoimittaja Valjakalle ja Saarelle Porttilan piittaamattomasta asenteesta osastoaan kohtaan.
- Kaikki tapahtui taas vanhan kaavan mukaisesti: kaikki oli "Manelle" itsestäänselvää; minun siirtoni pois urheilun osastopäällikön paikalta sekä Porttilan paluu. Tämä oli yllättävää, sillä koin urheiluosastolla hengen ja työmoraalin kohonneen vuoden aikana, sanoo Saaren pelinappuloihin kuulunut Kiisseli.
Toisaalta Saari ei keksinyt Porttilalle muutakaan paikkaa. Urheiluosasto ei tietenkään sulattanut siirtoa, vaan teki Saarelle vetoomuksen, että Kiisseli saisi jatkaa. Vetoomus ei tuottanut tulosta.
Urheiluosasto vei kopion paperista joulukuun alussa uunituoreelle vastaavalle päätoimittaja Jarmo Virmavirralle. Paperi ehti vanheta Virmavirran luona puolisen tuntia, kun Saari tuli urheiluosastolle tuiman näköisenä ottaen urheilutoimittaja Ari Hämäläisen puheilleen. Hän kysyi mikä ihme Virmavirralle lähetetty paperi oikein oli.
Hämäläinen vastasi tiukkana poikana, että sama joka lähetettiin Saarelle 3 viikkoa aikaisemmin.
Saari sai kuitenkin jälleen kerran tahtonsa läpi ja Porttilasta tuli taas urheilun esimies.
Porttilan huitelu jatkui urheilun kustannuksella. Keväällä 1991 eduskuntavaaliviikonloppuna Porttila lähti toimituksen ainoalla autolla viikonlopun viettoon Vimpeliin. Asiassa oli kuitenkin paljon hämäräperäistä: ensinnäkin Porttila oli laittanut auton varauskirjaan juttumatkan syyksi Kuortaneella pidettävän yleisurheiluleirin (urheilutoimitus tarkisti asian; Kuortaneella ei tuona viikonloppuna ollut mitään yu-leiriä).
Lisäksi urheilutoimittja Ahti Pohjalainen oli varannut auton Kotkassa pelattavaan KTP:n ja HoNsU:n väliseen koripalloilun loppuotteluun. Samoin kotimaan toimitus olisi tarvinnut autoa eduskuntavaalien tuoksinassa.
Kun Pohjalainen meni tuohtuneena ilmoittamaan asiasta Saarelle, puolusti tämä Porttilaa.
- Porttilaa täytyy ymmärtää. Hänellä on stressi. Mutta ota toi mun Bemari. Siinä on handsfreepuhelin. Mittari on näyttänyt parhaimmillaan 180 kilsaa tunnissa. Onhan sulla hyvä tie allasi Porvooseen asti. Siitä vaan, kuittasi Saari.
Koomisin piirre tässä asiassa on se, ettei Porttilalla ole ajokorttia..."

*Garam-Pohjalainen-Tikkanen: Tapaus Uusi Suomi - Raportti Lehti-instituution tuhosta s. 195-201, 1991.

Historiaa

Yksi sukupolvi miehiä ammuttiin lähes kokonaan 1918. Osa omaa syytään. Äidin isoisän piti esimerkiksi mennä keikkumaan etulinjaan loppujen lopuksi aika turhassa taistelussa ja luotihan sieltä tuli päähän ja kunnia olla ensimmäinen Kotkaan haudattu punainen. Toiset taas kuolivat melko syyttään. Varsinkin teloitetut olivat sellaisia, jotka yrittivät lähinnä pitää rauhaa ja järkeä yllä mielipuolisessa kaaoksessa. Onneksi he kuitenkin ehtivät tehdä todella reippaan joukon lapsia. Tai onni ja onni. Ainakin nyt tuntuu siltä, että se oli onni.

Suvun naiset olivat perustamassa työväenyhdistystä taas uudestaan jo ennen kuin kapinan savu ehti hälvetä ja saivatkin paljon aikaan. Tehtaan ympäristö muuttui inhimillisemmäksi ja jonkinlaisia kristillisiä ja kansallisiakin aatteita alkoi ilmetä. Varsinkin Venäjälle paenneiden ja sieltä takaisin pyrkivien kokemukset huomattiin.

Äidin isä kuoli jatkosodassa, Isän isä jäi henkiin vaikka kai pahimmissa paikoissa olikin. Ja terveenäkin. Äidin äitikin sai sitten uuden, hyvän miehen, joka oli hyvä isoisä. Niinä aikoina, kun itse olin jo elossa kuuntelin joskus salaa isän isän ja hänen kavereidensa juttuja sodasta. Lapsille he eivät halunneet puhua niitä vaikka kuinka yritti kysellä. Kaipa se oli jonkinlaista suojelua.

Sodan jälkeen isoisä oli vielä perustamassa SKDL:ää, mutta tilaisuus päättyi skandaaliin, koska paikalle oli tuotu venäläisiä lentäjiä. Koko kommunistiporukka heitettiin ulos talosta, jossa veljeni nykyään perheineen asuu. Ja hyvä niin. Itse en muista lapsuudesta tai nuoruudesta, että meille olisi koskaan puhuttu politiikkaa. Koko aihetta pidettiin ilmeisesti vähän sellaisena, että se olisi liian raskas ja vahva lapsille. Äitini äiti kyllä lauloi joskus esimerkiksi tätä tai tätä laulua, mutta ne olivat enemmän yhteisten hetkien iloksi, eikä hän mitenkään arvottanut noita vaikka itse olikin punaorpo.

Itse en itsenäisyydestä tiedäkään mitään muuta kuin, että minun ansiotani se ei ole. Minusta se riittää. Vaikka meidän suvussa ei ihan näin, kuin Veikko Lavin Limperin Hilmassa lauletaan mennytkään, vaan papankin juopottelu oli aika ajoittaista ja iloista, niin mamman ansiotahan se kuitenkin on, että jotain on vielä jäljellä, joten omistetaan tuo Veikko Lavin laulu nyt itsenäiselle Suomelle, tai siis sille mitä se minulle merkitsee.

Kärsimysten malja ( toiveunissa ) kukkuroillaan on

Ikävä toistaa yksi vanhimmista ja typerimmistä fraaseista, mutta nyt vain on niin, että Juha Janhunen on mennyt tekemään itsestään pellen. Suomenruotsalaisista ei saisi mitenkään sorrettua vähemmistöä edes Hollywoodin yhdistetyillä lahjoilla, saati Jantusen ontuvilla vertauksilla kansoihin joiden maat on valloitettu.

Mielestäni kaimani Ida Asplundin taannoiset huomiot ovat herättäneet aivan liian vähän keskustelua. Syitä hiljaisuudelle voi kyllä arvailla. Suomenruotsalaiset kuitenkin tulisi todellakin nähdä omana kansanaan ja lähteä liikkeelle siitä, että suomenruotsalaisuus on säilyttämisen arvoista. Järjetön kuvio, jossa osa - ja todella näkyvä osa ainakin tänne suomenkieliselle puolelle - suomenruotsalaisista näkee pelastukseksi vain sen, että suomalaiset vaihtaisivat suomenruotsiin on tietenkin täysin kestämätön. Sitä paitsi se ei vain toteudu ja käy vielä kuten Arto Paasilinna tuon Gates of Viennan artikkelin mukaan on ennustanut. Tilanne loppuu siihen, että suomenruotsin puhuminen vain loppuu.

Connecting elements

Maalla ollaan aina viisaita, kun merellä sattuu vahinko, mutta ehkä siinäkin on puolensa.

Itse olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että suomalainen, lähinnä poliitikkojen hellimä, strategia, jossa voitaisiin myydä osaamista ilman varsinaista tuotantoa on syvältä sieltä minne aurinko ei paista. Osaaminen ilman jatkuvaa kosketusta perustuotantoon rapautuu ajan mittaan täydellisesti jonkinlaiseksi abstraktien ideoiden ilotulitukseksi, joilta markkinat viimein loppuvat kuin seinään. Kaikkien yllätykseksi.

Nokian vesikatastrofista voi vedellä tällaisia lennokkaita johtopäätöksiä muutenkin, kuin assosioimalla kaupungin nimestä. Helsingin Sanomien mukaan onnettomuuden syynä oli tämä pieni, vaatimaton ja käsikäyttöinen venttiili. Venttiilissä itsessään ei varmaan ole mitään vikaa, mutta sellaisiakin järjestelmiä on, jotka estävät virtauksen väärään suuntaan. Veikkaan tosin, että tuo on jonkinlainen ohitusventtiili, joka on jäänyt vahingossa auki. Pienestä on kiinni hyvinkin isot jutut.

Pienen mittakaavan pikakelaus

Taikonautti selitti alempana Toynbeeta:

"Hänen mukaansa jokainen sivilisaatio luhistuu, kun sen luova vähemmistö muuttuu hallitsevaksi vähemmistöksi. Hallitseva vähemmistö taistelee sivilisaation rappeutumista vastaan konstruoimalla universaalivaltion (esim. Euroopan unioni)"

Vaikea sanoa Kansallisteatterin Tuntemattomasta sotilaasta mitään, koska en ole nähnyt ja usein käy niinkin, että myös hyvät teokset saavat nuivan vastaanoton ansiottaan. Näytelmän vastaanotossa on kuitenkin sellaisia piirteitä, että tuo Toynbeen näkemys voi olla ihan oikeaan pohjautuva. Ne tietysti näkyvät tässä tapauksessa sivilisaatiota pienemmässä mittakaavassa ja melkoisella pikakelauksella, mutta kuitenkin.

Tuntemattoman sotilaan aikanaan ilmestyessä nimenomaan kulttuurieliitistä tulivat tuomitsevat äänet, mutta ihmiset ottivat teoksen nopeasti omakseen. Tämän näytelmän yhteydessä näyttäisi käyvän täsmälleen päinvastoin. Tosin vaikea tietysti sanoa miten valtamediassa kuuluu ns. kansan ääni, yleensähän siellä vain Matti Vanhanen esittää tyhjää eurooppanuorten säestyksellä, mutta lehtiä lukemalla ja tv:tä katsomalla tuolta näyttäisi.

Lippuja on myyty hyvin, mutta mainostuskin on ollut mittavaa ja onnistuneen ilmaista.

Hallinnollinen ilmoitus

Poistin tuosta tekstin, koska tajusin, että en halua olla hauska. Tai ehkä haluan, mutta en halua epäonnistua siinä ;)

Pahoittelut kommentoijille. Julkaisen hyvitykseksi uusiksi tuon valokuvan. Se on otettu Leica R vitosella ja Leitzin aikansa hyvällä 24 mm objektiivilla. Polleaa meininkiä.

Niin tai näin

Kun muut menivät nukkumaan lähti Lucius Septimius Rooman kaduille. Hän kulki siellä ja kuuli kaiken sen mistä rahvas puhui.

Äärettömyyden äärellä

- Tuliko ostettua "älä osta mitään" - päivänä liikaa konjakkia ja liian vähän laadukasta ruokaa?
- Tuli joo.
- Miltäs tuntuu?
- Pahalta, tuijotan harmaata kiviseinää enkä tiedä missä olen. Tosin lihalla vuoratut sienet olivat hyviä.
- Miksi rupesit kirjoittamaan tätä blogia?
- Nakata sanoi, että sun pitäisi perustaa blogi ja antaa sille nimeksi Hätäpäiden kalinaa. Hyvät ideat pitää aina omia.
- Kuka on Nakata?
- Emmä tiedä. Ei kukaan tiedä. Se on joku tyyppi, jonka ei pitäisi lukea Nakke Nakuttajaa vessassa.
- Mitens nyt
- Emmä tiä. Aioin kirjoittaa poliittisia huomioita Suomalalian Sanomiin ja tyrkyttää laadukkaampi juttuja Uutiskynnykseen. Krapula on vakava tauti.
- Entä täällä?
- Sitä samaa. Tavoittelin 365 postausta vuodessa ja varmaan saavutan sen.
- Onko sulla joku sanoma muka?
- On