perjantai 21. toukokuuta 2021

Ehdokas numero 189

 

Nykyisen politiikan suuria ongelmia on se, että mitä kauempana asioista ollaan, niin sitä enemmän niistä puhutaan. Hyvä esimerkki on arvopohja. Joskus ennen muinoin arvopohjalla oli politiikassa oikeaa merkitystä. Silloin Konservatiivi/Liberaali - erottelu oli merkityksellinen, koska sillä oli maailmankatsomuksellinen ja filosofinen merkitys sille miten hallinto yhteiskunnassa järjestettiin. Nykyisin itsellään filosofialla ja maailmankatsomuksella ei ole politiikassa merkitystä, koska kaiken keskiössä on vain se miten nykyinen tila voidaan säilyttää sellaisena, että jatkuva talouskasvu on mahdollinen. Politiikka nykyisin on vain ja ainoastaan talouskasvun mahdollistamista.

On selvää, että suuremmalla tai pienemmällä viiveellä talous seuraa aina kulttuuria, mutta nykyisin mitään ei voi vastustaa tai kannattaa kulttuuriin perustuvilla syillä, vaan esimerkiksi täysin ylimitoitettua maahanmuuttoa on vastustettava vain ja ainoastaan taloudellisilla syillä. Onhan se myös taloudellisesti tuhoisaa ja tulee hiljalleen vajottamaan Euroopan kurimukseen ja kulttuurillisesti iskukykyisen ja kansallisesti homogeenisten kauko-idän valtioiden markkina-alueeksi. Mutta tämä tapahtuu nimenomaan siksi, että eurooppalaiset kulttuurit kuolevat ja sulautuvat globalistiseen massaan ( joka muuten elää vain Euroopan alueella ). Ei siksi, että emme olisi osanneet tehdä oikeita sijoituksia oikeaan aikaan.

Silti enemmän kuin koskaan ennen puhutaan arvoista ja arvopohjasta. Eli siitä millä ei itse politiikan tekemisen kannalta ole nykyisin mitään tekemistä, koska niistä ei oikeasti saa puhua, vaan on vain hoettava niiden sisällöstä tyhjennettyjä nimiä. Ei rahalla ole moraalista arvoa. Sen käytöllä on, mutta nykyisin sen poliittisesti ainoa oikea käyttö on lisätä sitä. Antakaa siis keisarille kolikon molemmat puolet. Tämä on gnostilaisuutta, jossa kaikki asiat väännetään vastakohdikseen toisen puolen tuhoamiseksi.

Gnostilaisuudesta enemmän jossain seuraavassa kirjoituksessa. Esitän sen ilmenemisestä vain kaksi nopeaa esimerkkiä: 70-luvun suomipunk hoilaa nopealla ja innostavalla rytmillä kuinka kaikki on pelkästään tylsää ja harmaata, vaikka jokainen kuulija kuulee, että ainakin soittajilla on hauskaa; Timo K, Mukka kirjoittaa realistisen kuvauksen siitä, kuinka vasikka on paloiteltava lehmän pelastamiseksi tämän synnyttäessä, Rauli Molberg sitten haluaa filmata tämän "realistisesti" ja pistää filmiryhmän pilkkomaan syntyvän vasikan, joka muuten olisi syntynyt täysin normaalisti, eli tekee realistisesta todellisuudesta täyttä ( ja muuten myös kopioitua) fiktiota samalla tuhoten aitoa elämää. Se, että tätä realismin väärentämistä oman sisäisen maailman fiktiiviseksi kuvaukseksi, kutsutaan realismiksi, on gnostilaisuutta.

Täältä tähän. Ei ole nyt aikaa jatkaa tätä ajatuskulkua, mutta ehkä se jalostuu joksikin.

3 kommenttia:

Catilina 🇷🇺 kirjoitti...

Minä en nyt heti keksi, miten gnostilaisuuden tunnusomainen piirre olisi tuo kuvattu, jos se edes on sen piirre laisinkaan. Dualismi gnostilaisuuteen toki kuuluu, mutta tuollainen "vastakohtien muuttuminen toisikseen" on enemmänkin vain jotain New Age humppaa.

IDA kirjoitti...

Tuo nyt oli vain sellainen heitto. Pitkästä aikaa innostuin viinipäissäni kirjoittamaan. Funtsin sitä miksi luterilaisen kirkon kiistan osapuolia kutsutaan konservatiiveiksi ja liberaaleiksi, eikä oikea- ja harhaoppisiksi. En kuitenkaan jaksanut tarttua aiheeseen.

New Age humppa on omalla tavallaan gnostilaisuutta, jos gnostilaisuus nähdään uusplatonisuuden rappeutumana sekoittaessaan siihen kristinuskoa. Kristillinen gnostismi on puhtaasti harhaoppi, jonka perusidea on tehdä pahasta hyvää ja päinvastoin. Ja jos lähdetään ihan puhtaasti siitä, että kristillisessä uskossa, tai paremminkin kirkossa, on totuuden koko täyteys, niin tietysti gnostilaisuus tavallaan vaikuttaa kaikkeen sellaiseen sekulaariin mikä ei ole linjassa kirkon opetuksen kanssa.

vapaussoturi@gmail.com kirjoitti...

Kuka perkele on otsikon numerolla ehdokkaana ja missä?