Pyhien leiri ei ole suoraan käänteinen pääsiäiskertomus, koska Saatana, tuo valheen isä, ei siinä voita. Voitto jää harmaille gangesillaisille, joista ei todellakaan tiedä edustavatko he Jumalaa vai Saatanaa, tai edustavatko he mitään. Ovatko he edes he, vain ne?
Eurooppa häviää, mutta yksi kirjan keskeinen kysymys lienee se, ansaitseeko Eurooppa Jumalan kaitselmusta. Onko Eurooppa valmis kärsimään ja nousemaan ylös? Mikään Jumalan valtakunta kirjan Eurooppa ei todellakaan ole. Eikä sen häviötä voi pitää meidän Herramme tappiona.
Gangesilaisten voittokin on näennäinen. Todellisia voittajia kirjassa ovat ne hahmot, jotka Ranskan ilmavoimat pommittavat taivaaseen. He ovat persoonia ja heidän koomisuuteen asti ylväs olemuksensa on jotain, joka tuo kirjaan raikasta ja hengitettävää ilmaa sen alussa ja sen lopussa.
Saatanan kätyrit, joita kirja pääasiassa keskiosissaan kuvaa, eivät voita mitään. He ovat vuosikausia - tai paremminkin vuosikymmeniä, ellei -satoja - nakertaneet yhteiskuntaa saavuttaakseen tavoitteensa ja, kun he saavuttavat sen täysin ulkopuolisen voiman avulla he jäävät tämän voiman jalkoihin. He eivät enää ole mitään. Jos he eurooppalaisessa yhteiskunnassa saivatkin kukkoilla sen pinnalla, niin uudessa yhteiskunnassa heillä on korkeintaan hiljaisen palvelijan asema.
He ovat aina haaleita, eivät koskaan kylmiä, tai kuumia.
Koska edelleenkään en ole mikään kriitikko, en lähde analysoimaan tekstiä syvemmin. Tuon vain esiin tämän pääsiäiskertomuksen, joka on kirjaan sisään rakennettuna. Se ei siis ole täysin käänteinen, koska gangesilaisuus on kirjassa jotain ulkopuolista, jota ei kuvata kuin muutamien vastenmielisten hahmojen kautta. Hahmojen vastenmielisyys ei kirjassa korosta niiden voimaa tai uhkaavutta, vaan vain sitä, että ne todella ovat jotain muuta. Uhkaavaa on korkeintaan se, että ne ovat massoja. Erilaista ja monessa mielessä ikävää väkeä. Ja myös saastaista euroopan kannalta katsoen.
Ne eivät kuitenkaan ole Saatana, lähellekään. Saatana oikeastaan loistaa poissaolollaan kirjassa, mutta hänen kätyrinsä on kuvattu eloisasti ja yksityiskohtaisesti.
Kristusta kirjassa ole, joten siinä mielessä se ei ole pääsiäiskertomus käänteisessä mielessäkään. Saatana ei lyö Kristusta. Saatanan individualistiset enkelit, joita monet kirjan keskeiset hahmot edustavat, kyllä lyödään lakoon massojen epäjumalien toimesta ja he jäävät mitättöminä puurtajina massojen palvelukseen.
Ne, jotka ovat Jumalan puolella kuolevat kunnialla, mutta heitä eivät tapa gangesilaiset massat, vaan omat epäjumalanpalvojat, joista viime kädessä ei ole mihinkään.
Jo ensi sunnuntaina on Jumalan laupeuden sunnuntai. Nähdään messussa.
----
Erittäin hyvä kirja, joka on täysin avoin muillekin tulkinnoille. Suosittelen. En oikeastaan pitäisi sitä edes dystopiana. Sen sisäisessä rakenteessa on jotain, joka kertoo, että voitto on aina lopulta sen, jolle se kuuluu:
https://www.youtube.com/watch?v=YrgOiOzFIEo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti