Suoritin yhdistetyn katupartion/talonpoikaismarssin Kamppi - Kruunuhaka - Kaivopuisto - Kamppi. Yhtään ei pelottanut. Tai ehkä vähän, mutta sitä ei lasketa, koska se tapahtui marssitauolla ja korkeampien voimien edessä. Helsingin kaupungintalo liputti sateenkaarilipuin, mikä edusti todella vahvaa kapinahenkeä talonpoikaismarssiani vastaan. Silti sekin vain huvitti ja teki mieleni iloiseksi. Tiesin, että nuo raggarit, kommarit ja Suomi-rapin mahtavat hahmot eivät yksinkertaisesti voi minulle mitään. Marssin siellä missä minua huvittaa marsia.
Sosiaalisessa mediassa törmäsin tarinointiin Palefacen laulusta 'Emme suostu pelkäämään'. En viitsinyt kuunnella itse laulua, koska olin bussissa, enkä viitsi kuunnella sitä nyt kotonakaan. Tiedän millainen se on. Matkalukemisena oli Marina Tsvetajevan runojen suomennoksia ja olen varma, että mikäli tuo laulu sovitettaisiin niiden aikojen, joina Tsevatjeva eli, olosuhteisiin, niin se olisi suurinpiirtein sellainen, että kaikkien neuvostokaupunkien puna-armeijan kuorot yhdessä ja mahtipontisesti laulaisivat kuinka he eivät suostu pelkämään Marina Tsvetajevaa ( eivätkä Moskovan katulapsia ).
Ei mulla oikeastaan muuta tästä marssista. Raportoidaan taas seuraavasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti