Vuoden tyhmin otsikko

Kilpailun voittaja on oma rakas Yleisradiomme:

Professori on huolissaan

En jaksa uskoa, että otsikon siteeraus on suoraan professorin suusta, mutta mikäli on, niin annetaan YLE:lle anteeksi ja todetaan, että professorin tulisi olla huolissaan lähinnä omista tiedoistaan ja vasta sen jälkeen maailmanpolitiikan tapahtumista.

Kymiläiset janaritkin tietävät, että korkeasti kunnioitetulla Konstantinopolin patriarkallla ei tule olemaan mitään poliittista valta-asemaa Turkissa riippumatta siitä mikä puolue siellä valtataistelun voittaa. Myös professorin ja YLE:n pitäisi tietää tämä. Jos he taas pitävät islamia kirkkona, niin heillä ei ole mitään tietoa yhtään mistään, jolloin ei juurikaan kannattaisi asioita edes kommentoida.

Mikäli YLE on säädyllinen ja muuttaa otsikkoa niin kopioidaan se varmuuden vuoksi tähän: "Kansainvälisen oikeuden professori huolissaan Turkista: "Aletaanko varkailta katkoa käsiä, jos kirkonmiehet valtaavat tuomarien paikat?"

Jotain rajaa nyt siellä Pasilassa. Käsien katkaiseminen ei ole koskaan kuulunut kirkon käytäntöihin, ei edes silloin kun sillä jotain maallista, oikeudellista valtaa on ollut ja rovioitakin sytyteltiin. Toisaalta todella monille toimittajille, ja varmaan professoreillekin, käsien katkaiseminen tekisi hyvää ainakin näinä aikioina, kuin näppäimistöä vielä kirjoittamiseen käytetään.

Linjan puute

Uusi tupakkalaki on hämmentävän tyhmä ja suosii lähinnä tupakkateollisuutta ja lääketeollisuutta. Kumpaakaan noista ei oikein voi pitää yksityisyritteliäisyyden ja pienteollisuuden kehtoina.

En tässä vaivaudu selittämään miksi sähkötupakka ei ole edes tupakkatuote, enkä sitä miksi se on huomattavasti tupakkaa terveellisempi vaihtoehto. Ehkä jopa terveellisempi kuin kaikkien kauppojen kassoilla myytävät lääketeollisuuden nikotiinituotteet. Tuon vain esille sen, että sähkötupakan kauppa perustuu nimenomaan yksityisyritteliäisyydelle ja pienteollisten yritysten käymälle kaupalle. Perussuomalaisten pitäisi tukea tällaista toimintaa aivan täysillä sikäli mikäli puolueella olisi linja, jota se noudattaa eikä pelkkää lupausta linjasta.

Oletankin, että kansanedustajamme tällä puheella aloittavat täysillä työn epäonnistuneen tupakkalain korjaamiseksi sellaiseksi, että se edistäessään kansanterveyttä samalla edistää myös yritteliäisyyttä ja kaupankäyntiä. Sillä se Saksakin pärjää ;)

Kansainvaellukset ovat eräänlainen luonnonvoima, jonka torjumiseksi vaaditaan jotain enemmän kuin pelkästään eduskunnassa tehtävä politiikka. On helppo antaa anteeksi, jos niiden torjumisessa ei laajemman tuen ja kansan aidon hengen puutteessa onnistuta. Tämä tupakkalaki on kuitenkin ihan teknistä lainsäädäntöä vain. Ei pitäisi sortua nähdynlaiseen tyhmyyteen siinä.

Moderni vuoropuhelu

Rohkea perintömiljardööri ja rohkea poliitikko tapaavat toisensa Nizzan rantabulevardilla:

Petteri: Tosi hienoa, että me emme anna pelolle valtaa.
Niklas: Ja vielä hienompaa se, että tilaamani rommikolat todella olivat palkollisten tekeminä valmiita.
Petteri: Juodaan siis ne tapetun rahvaan muistolle ja näytetään, että me todella välitämme.
Niklas: Kippis.

( En missään tapauksessa halua väittää, että kunnioittamani Marie Antoinette millään muulla tavalla liittyisi näihin kahteen pelleen kuin siinä, että he käyttäytyvät juuri sen irvikuvan muikaisesti, jonka he itse ovat Marie Antoinetesta, rauha hänen muistolleen, luoneet. )

Rock, rauha ja rakkaus

Suoritin yhdistetyn katupartion/talonpoikaismarssin Kamppi - Kruunuhaka - Kaivopuisto - Kamppi. Yhtään ei pelottanut. Tai ehkä vähän, mutta sitä ei lasketa, koska se tapahtui marssitauolla ja korkeampien voimien edessä. Helsingin kaupungintalo liputti sateenkaarilipuin, mikä edusti todella vahvaa kapinahenkeä talonpoikaismarssiani vastaan. Silti sekin vain huvitti ja teki mieleni iloiseksi. Tiesin, että nuo raggarit, kommarit ja Suomi-rapin mahtavat hahmot eivät yksinkertaisesti voi minulle mitään. Marssin siellä missä minua huvittaa marsia.

Sosiaalisessa mediassa törmäsin tarinointiin Palefacen laulusta 'Emme suostu pelkäämään'.  En viitsinyt kuunnella itse laulua, koska olin bussissa, enkä viitsi kuunnella sitä nyt kotonakaan. Tiedän millainen se on. Matkalukemisena oli Marina Tsvetajevan runojen suomennoksia ja olen varma, että mikäli tuo laulu sovitettaisiin niiden aikojen, joina Tsevatjeva eli, olosuhteisiin, niin se olisi suurinpiirtein sellainen, että kaikkien neuvostokaupunkien puna-armeijan kuorot yhdessä ja mahtipontisesti laulaisivat kuinka he eivät suostu pelkämään Marina Tsvetajevaa ( eivätkä Moskovan katulapsia ).

Ei mulla oikeastaan muuta tästä marssista. Raportoidaan taas seuraavasta.