Kepeästi sivilisaation itsemurhasta

Kuuntelin eilen muistaakseni Jukan linkistä radio-ohjelman, jossa Jari Sarasvuo puhui Toynbeestä ja siitä miten nykyaika asettuu Toynbeen kuvaamaan kulttuurin elinkaareen. Ihan mielenkiintoinen ohjelma, vaikka olinkin kuunnellessani unenpöpperössä.

Sarasvuon käsitykset uskonnosta olivat lapsellisen noloja, mutta se on sivuseikka. Muuten hänen puheessaan oli sekaisin sekä hyviä, että huonoja huomioita. Enimmäkseen hyviä. Kannattaa kuunnella itse.

Luova luokka ei ole luova, vaan ainoastaan hallitseva

Uneliaisuuteni vuoksi en ole täysin varma oliko näin, mutta minulle jäi se käsitys, että Sarasvuo rinnasti yrittäjät jotenkin luovaan luokkaan vaikka yrittäjät tietenkin ovat, muun työväestön kanssa, sisäistä proletariaattia. Luovaa luokkaa, joka tässä vaiheessa on jähmettynyt asemiaan säilyttäväksi, ovat esimerkiksi median, sekä taide- ja tiedeinstituutioiden edustajat. Ehkä Sarasvuo on sitä itsekin mediapersoonana.

Joka tapauksessa ohjelman lopun jeremiadi osuu siinä mielessä harhaan, että menestyvien yrittäjien latistaminen ei missään tapauksessa ole lähtöisin sisäisestä proletariaatista, vaan luovasta luokasta. Nehän niitä verotaulukkoja kyttäävät, esittävät jatkuvasti huippuansioiden pienentämistä ja muuta vastaavaa. Proletariaattia kiinnostavat omat ansiotulot huomattavasti enemmän kuin muiden. Kyllähän jokainen luovan luokan edustajien iskiessä yleisön eteen kysymyksen: “Onko tämä mies ansainnut palkakseen miljoonan kuussa?” vastaa kysymykseen yksiselitteisen ein, koska puhdas järki sanoo, että kukaan ei sellaista summaa ansaitsisi. Todennäköisesti niin vastaisi moisen ansion saaja itsekin. Luova luokka on kuitenkin se, joka pyrkii poistamaan tätä ansiota, ei proletariaatti. Nämä luokat siis toynbeeläisessä mielessä, ei marksilaisessa tai floridalaisessa mielessä.

Toisaalta läppäähän Sarasvuon puhe vain oli, koska Suomi ei varsinaisesti ole sivilisaatio, vaan kansakunta saman sivilisaation läntisen ja itäisen kulttuurin rajamailla.

Ilmastonmuutos ja väestöräjähdys

Joulunajan pilaaminen lukemalla yhteiskunnallisen älymystömme tekstejä lienee synti siinä missä siitä aiheutuva epätoivokin. Onneksi epätoivo on vain hetkellistä ja väistyy tärkeämpien asioiden tieltä.

Toverit, vaadimme edelleen Eduskuntaa säätämään rauhanlain.

Erkki Tuomiojan teksti tuli luettua sen saatua kohtuuttoman suurta huomiota sosiaalisessa mediassa. Kaikessa masentavassa lattapäisyydessään se on varsin tyypillinen, mikä on ikävä asia. On mahdollista, että todellinen poliittinen älymystömme pysyttelee piilossa mediajulkisuuden ulkopuolella. Se olisi aika lohdullinen asioiden tila. Todella paha asioiden tila on, jos tuon kaltaiset näkemykset ovat sitä mitä poliittinen älymystömme parhaimmillaan saa itsestään irti.

Samaan syssyyn tuli vilkaistua toisen suuren yhteiskunnallisen ajattelijan, Hannu Salaman, haastattelua Apu-lehdestä. Siinä hän totesi, että jumalanpillkatuomio olisi nykyisin mahdoton. Itse asiassa ei ole, vaan sellaisen vastustaminen samalla tavoin kuin Salaman aikoina olisi nykyisin mahdotonta. Nykyisin Salaman ikäpolven kommarit ja muut vasemmistolaiset vaativat vielä kovempia tuomioita, kuin mitä oikeus on halukas antamaan. Kaikki, jotka eivät ole vasemmistolaisia taas ovat vieraantuneet mediassa tapahtuvasta yhteiskunnallisesta keskustelusta kokonaan, joten järjen ääniä ei siellä juuri kuulla.

Oli miten oli, niin innolla me työväen joukoissa odotamme, että ns. 60-lukulaiset jo jäisivät niille eläkepäiville, joita he eivät ole ansainneet ja hiljentyisivät, jotta tilalle voisi nousta sitä aitoa älymystöä, jonka 50-luvun jälkeen jonnekin kadotimme.

Tämä törmääminen tympeään totalitarismiin, jonka varma tunnusmerkki on aina vaatimus muiden suiden tukkimisesta, sitten johti siihen, että pohdin hetken myös laajempia poliittisia kysymyksiä.

Otsikon molemmat asiat ovat sellaisia, että melkein huolestuttaa enemmän niiden korjaaminen väärillä tavoilla kuin se, että ilmiöt aidosti räjähtäisivät käsiin ja korjautuisivat sitten miten ikinä korjautuisivatkin.

On aika selvää, että jossain vaiheessa ilmasto joka tapauksessa lämpenee sen mitä pahimmat skenaariot tällä hetkellä esittävät. Tämä siitä huolimatta oli ihmistä tai ei. Sitä ennen voi toki tulla jääkausikin, joka täydellä varmuudella tulee sekin. Yksinkertaistaen voisi sanoa, että emme suinkaan yritä pelastaa elämää ja luontoa, vaan oman elämäntapamme, joka ei kuitenkaan ole millään muotoa kestävä, jos se ei kestä kohtuullisen pitkäaikaista yli yhden ihmisiän kestävää ilmaston lämpenemistä tai kylmenemistä. Saasteiden väheneminen ja arvostava suhde elävään luontoon ovat mainioimpia asioita ja jos ensimmäiseen päästään vapaaehtoisin sopimuksin kautta koko maailman se on pelkästään hyvä juttu. Kokonaisuus on kuitenkin niin monimutkainen, että sitä ei voi hallita millään inhimillisesti järkevällä tavalla keskitetysti, joten on selkeä vaara siitä, että joku alkaa mestaroimaan erilaisten päästökauppakuvioiden kautta hallinnollisesti saaden aikaan suunnattomasti enemmän haittaa kuin hyötyä.

Suurempi vaara liittyy pyrkimyksiin hallita väestöräjähdystä. Me elämme täällä sellaisessa mielenvikaisessa hybriksessä, että kuvittelemme voivamme sanella montako lasta joku afrikkalaisessa kylässä elävä pariskunta saa synnyttää. Ja se jos mikä on vaarallista sekä mahdollisten toimenpiteiden kohteille, että meille itsellemme. Mikäli antaisimme näiden ihmisten elää omaa elämäänsä ratkeaisivat myös heidän mahdolliset väestöongelmansa paikallisesti ilman ylimaallisen viisautemme asioihin puuttumista. Me emme kuitenkaan näe ihmisiä ihmisinä, vaan työvoimana ja kuluttajina. Tämä ilmenee itsestään selvänä, jos vain viitsii kuunnella hetkenkään puheita, joissa maahanmuuton kerrotaan pelastavan eri maiden talouksia. Se on meidän ongelmamme - ja syvä ongelma onkin - josta meidän pitäisi pyristellä irti. Mahdollinen väestöräjähdys taas on niiden ongelma, joita se koskee. Me voimme suojata itseämme sen seurauksilta mikäli ne meitä koskisivat, mutta sen syihin puuttuminen ei ole minkään perheen ulkopuolisen hallinnon oikeus, saati jonkun toisella puolella maapalloa mukavasti oleilevan porukan oikeus. En itse osaa sanoa voiko ihmisiä edes syntyä liikaa, mutta sen osaan sanoa, että aina paruusiaan asti jokainen syntynyt myös kuolee. Eli syntyvyyden säätelyssäkin on mukana jonkinlainen ideologinen ihannekuva yhteiskunnasta johon ihmisen olisi sopeuduttava. Nyt kuitenkin on niin, että maailmassa on monenlaisia, yhteisöjä, yhteiskuntia ja monenlaisia kulttuureja.

Lopuksi on vielä todettava, että mikäli uskoisi asiantuntijoiden puheita, mitä en todellakaan tee, niin oma länsimainen yhteiskuntamme ei kestä edes väestön määrään tasaantumista, saati sen pientä laskua, joten keitä me olisimme vaatimaan, että kehitysmaiden olisi rajoitettava omaa väestönkasvuaan.

Ja tästä pääsee takaisin alkuun joten:

60-lukulaisten vaikutuksen kotomaamme älylliseen elämään voisikin tiivistää siihen, että meditoidaan hetki kuinka Tyrvään Eurooppanuorten 40-vuotias puheenjohtaja sanoo Kauniaisten 4H-kerhon kokouksessa olevansa vakaumuksellinen globalisti, koska on liian ahdasta ajatella eurooppalaisesti tai kansallisesti.